Ompelusta taas

Tänään on aurinko paistanut pitkästä aikaa lähes pilvettömältä taivaalta, mutta viileää on ollut kuitenkin. Eipä siis lämpö houkutellut minua ulos, vaikka naapuruston pikkupojat kyllä T-paitasillaan rakentelivat majaansa tuossa meidän lähimetsikössä. Minä sen sijaan surrasin ompelukoneella koteloa pyöröpuikoilleni. Monta tuntia siinä meni, vaikka olin mielestäni hyvin suunnitellut jo etukäteen. Vaikutteita olen saanut useista eri näkemistäni puikkokoteloista, mutta suoranaisesti en kopioinut kenenkään koteloa vaan tein oman version.

Tässä ovat kaikki kolme puikkokoteloani, keskellä uusin tänään valmistunut. Vasemmalla puolella oleva punainen kotelo on melkein antiikkia, se kun on valmistunut vuonna 1968. Oikeanpuoleisen olen tehnyt muutamia vuosia sitten. Värit ovat hiukan kirkkaammat oikeasti kuin kuvassa. Punaisessa säilön pitkät puikkoni, joita en viime aikoina ole juurikaan käyttänyt. Tuossa viehertävässä taas ovat sukkapuikkoni ja virkkuukoukkuni. Ja uudessa, ruskeassa siis pyöröpuikot.

Tässäpä uusin koteloni yksinään taas somisteenaan arpajaisvoittona saatua punaista pitsiä. Materiaalit tässä ja toissa päivänä tehdyssä ranneroikottimessa ovat siis samat. Nappi löytyi tähänkin omasta nappilaatikostani.

Sisäkuvia kotelostani. Taskuja puikoille on kahdessa rivissä, päälle tulee tuollainen läppä, joka pitää puikot paikoillaan. Mukaan mahtuu vielä pari isoa silmukkaneulaa ja puikkomittari ainakin tässä vaiheessa.

Sukkapuikot ja virkkuukoukut ovat olleet hyvässä järjestyksessä tässä kotelossaan. Puikkojen koot merkkasin kangastussilla tuohon lokeron reunaan. Virkkuukoukuissahan on numerot, niin niiden lokeroita ei ole merkattu. Kotelon toisessa päässä on pari matalampaa lokeroa, joissa säilytän puikkomittaa ja palmikkopuikkoja yms. matalampaa.


Tässä lepää hyvin palvellut vanhus, jo nelikymmenvuotias puikkokoteloni. Tämän olen tehnyt vastavalmistuneena ja ensimmäisessä omassa asunnossa asuessani, siitä muistan tämän iän. Pahvirullan päällystin kankaalla, jonka kiinnitin liimaamalla (hyvin on pysynyt). Ainoat pistot ovat tuossa nauhakujassa, käsin pistelin, kun ei ollut ompelukonetta käytössä.


Lähikuvaa kotelosta, nauhakujan pistot näkyvät vain hiukan erottuvana punaisempana juovana. Vähän tämä on jo pehmennyt, mutta palvellee vielä vuosia, jos käyttö jatkuu vähäisenä. On minulla vielä toinenkin pitkien puikkojen kotelo perintönä äidiltäni, mutta se on sellainen ostojuttu, joten siitä ei nyt kuvaa julkaista. Pitkiä puikkoja minulla on muuten niin paljon, että osasta voisin luopua vaikkapa postimaksujen hinnalla. Jos joku tarvii, niin ottakoon yhteyttä vaikkapa sähköpostiini (osoite oikealla esittelyssä).