Minä ja orkideani

Aurinkoinen äitienpäivä on sujunut leppoisasti miehen ja tyttären hellässä huomassa.  Aamupala tarjoiltiin perinteisesti sänkyyn ja kukkasia ja pikkulahjojakin olen saanut.  Yhden lahjan haluan esitellä täälläkin...

...tällaisen kerän uutta lankaa sain.  Nätit värit ja mielenkiintoinen rakenne langassa.  Joskus tämä muuntuu varmaan sukiksi itselleni. Huomaa muuten tuo liina tuossa kerän alla, se on uusi ja esittlemätön, mutta siihen palataan myöhemmin.

Mutta tämän päivän varsinaisena aiheenani on orkideat.  Idean niistä kertomiseen sain Aulilta, joka täällä ihmetteli omien orkideojensa "elonmerkkejä".  Minä olen saanut ensimmäiset orkideani jo yli kymmenen vuotta sitten ja ne ovat edelleen hengissä ja voivat hyvin. Toinen niistä kukkii parhaillaankin ja toinen kasvattaa kukkavartta. Lisäksi minulla neljä muuta orkideaa, kaikki perhosorkideoja.  En minä pidä itseäni minään orkideaexperttinä, mutta voin kuitenkin sanoa tuntevani niitä ja niiden elintapoja jonkin verran, vaikka alussa olin aivan ymmälläni niiden kanssa.  Ehkäpä joku aloittelija saa täältä hiukan lisävalaistusta näihin upeisiin huonekasveihin, joiden hoitoa moni pitää vieläkin vaikeana ja aivan suotta.

Ajattelin esitellä kuvin orkideojen eri vaiheita ja kertoa niistä hiukan.  Lopuksi kerron myös miten minä hoidan orkideoitani, siis kastelen yms.  Ja aivan viimeiseksi kerron niksin, miten voi yrittää saada melkein kuolleen orkidean virkoamaan kotikonstein.  Täysin kattavia hoito-ohjeita en pysty antamaan enkä edes pyri siihen.

Ilmajuuret ovat orkidealle tärkeät. Nuo harmaat ja harmaanvihertävät kiemurtelevat varret ovat niitä.  Osa jo niin vanhoja, että ovat ruskettuneet, mutta sitkaasti elossa kuitenkin.  Mitä enemmän ilmajuuria, sen parempi, näin olen ymmärtänyt lukiessani Esko Puupposen Suurta orkideakirjaa.

 

Tässä yksilössä on kaksi uutta ilmajuurta, nuo harmaat luikerot, joissa on tummemmat kärjet.  Ilmajuurissa on alkuun tuollaiset tummat kärjet, jotka harmaantuvat juurten kasvun päätyttyä.  Tuo tummanvihreä selvästi ylös päin kasvava varsi on puolestaan kukkavarsi.

Tämä kukkavarsi kaartunut vasemmalle valoa kohden. Minä kääntelen kasvia ja ohjailen siten kukkavarren kasvua mahdollisimman suoraan ylöspäin. 

Tämäkin on kukkavarsi, vaikka siinä on lehdet.  Tai oikeastaan tässä on kaksi kukkavartta: tuo katsojaa lähempänä oleva on jo kukkinut ja sen kärki on lakastunut poiskin, mutta sitten se alkoi puolen vuoden jälkeen kasvattaa uutta oksaa siihen samaan varteen.  Joissakin perhosorkideoissakin on muuten lehdelliset kukkavarret.

Tässä lähikuvaa äskeisen kukkavarren kärjestä, johon on alkanut jo ilmestyä nuppuja.

Nuppuja kehittymässä tässäkin

Uuden lehden alku voi olla tummanvihreä, mutta vaalenee kasvaessaan.

Tämä uusi lehti on ehtinyt kasvaa jo hiukan pidemmäksi.

Kaikille taitaa kehittyä omat tavat niin orkideojen kuin kaikkien muidenkin kukkien hoitoon, niin minullekin.  Ensimmäiset orkideani sain äidiltäni "perintönä", kun hän joutui pitkäaikaiseen sairaalahoitoon.  Silloin en tiennyt mitään niiden hoidosta, mutta äidin luottamus minun taitoihini oli suuri, kun sanoi "ota sinä ne arvokukat (eli orkideat) sieltä, sinulla ne pysyy elossa".  Nyt voin tyytyväisenä todeta, että elossa ovat edelleenkin.  Ehkäpä äiti katselee jostain tuolta pilven reunalta tänne ja ihailee orkideojaan.

 

Äiti iloisena ihailemassa orkidean ensimmäistä kukintaa minun hoidossani v.2001

Mutta näiden hoidostahan minun piti puhua eikä muistella menneitä.  Minä kastelen orkideani kahden viikon välein upottamalla ruukut laihaan kahviin n. 45 minuutiksi, jonka jälkeen valutan kasteluveden pois huolella, että aluslautanen pysyy kuivana.  Siis laihassa kahvissa, koska orkideat tykkäävät happamesta.  Ja tuon kahvin keitän niin, että normaalin kahvinsuodattamisen jälkeen tiputan niiden samojen höystöjen läpi täyden säiliöllisen vettä, siis tosi laihaa kahvia.  Tämän teen jo edellisenä päivänä, että kahvi ehtii hyvin jäähtyä ja hapettuakin. Sitten vain liotus ja homman saa unohtaa kahdeksi viikoksi.  Joskus on tosin mennyt kolmekin viikkoa eivätkä kasvit ole olleet moksiskaan. 

 

 

 

Kasteluveteen vai pitäisikö sanoa kahviin lisään muutamia kertoja vuodessa hiukan orkidelannoitetta. Puupposen mukaan lannoittamisen kanssa pitää olla hyvin varovainen.

Väliaikoina joskus sumuttelen orkideoitani kuten muitakin kasvejani, mutta mitenkään säännöllistä se ei ole.  Sumun pitää olla orkideoille hyvin ohutta, ei siis suihkua vaan sumua, eikä lehdille saa jäädä pisaroita.   

 

Pidän orkideojani sekä etelä- että pohjoisikkunoilla tai niiden läheisyydessä.  Mutta suoraa auringonpaistetta ne eivät siedä, joten eteläikkunoilla ne tarvitsevat suojaa.  Yleensä vaihtelen kasvien paikkoja, tuon tietenkin kukkivat keskeiselle paikalle ihailtavaksi mutta muutenkinsiirtelen niitä, että kaikki saisivat valoa riittämiin.

Kasvualustana käytän kaupoissa myytävää orkideoille tarkoitettua "multaa", joka on kai jotain kariketta.  Tavallinen kukkamulta kuulemma tappaa orkidean hyvinkin pian.  Ruukkuina käytän tavallisia saviruukkuja tai muita keraamisia ruukkuja. Ruukun vaihto isompaan on tarpeen vasta sitten, kun kasvi meinaa kasvaa ruukusta pois ja siihen menee usempia vuosia.

Lopuksi vielä se "elvytysniksi", jolla voi saada pelastettua huonosti voivan yksilön.  Tämän niksin olen testnnut itse ja hyväksi havainnut. Viitisen vuotta sitten toinen noista "arvokukistani" oli tosi huonossa kunnossa: ei juurikaan ilmajuuria ja lehdetkin vetäytyivät jo kurttuun kuivuuttaan, kasvi vain näivettyi pikku hiljaa. Silloin satuin jostain kuulemaan tai lukemaan, en muista kummin se oli:  kosteaa rahkasammalta muovipussiin ja orkidea siirretään purkista siihen rahkasammaleeseen. Pussinsuu sidotaan kiinni ja pussi pannaan roikkumaan pohjoispuolen ikkunalle.  Näin tehtiin ja meniköhän siinä neljä-viisi viikkoa, kun orkidea alkoi kasvattaa ensin ilmajuuria ja jo uutta lehteäkin siellä pussissa. Sitten jossain vaiheessa istutin sen uudestaan purkkiin ja edelleenkin se on hengissä ja voi hyvin tuossa punaiseksi maalatussa saviruukussa, joka näkyykin tämän postuksen kuvissa.

Tässäpä tätä orkideajuttua jo tulikin piiiitkästi, pitemmästi kuin arvasinkaan.  Jos jaksoit tänne asti, niin hyvä.  Olet varmaan kiinnostunut orkideoista, joten ehkä kommentissa kerrot minulle, miten sinä hoidat kasvejasi, tai kommentoi muuten tekstiäni. Mainittakoon vielä, että postauksen kuvien kukkivat orkideat ovat vanhoja kuvia, nyt  on vain yksi orkideani kukassa vaatimattomalla kahden kukan määrällä.

Niin se äitienpäivä tuhertui iltaan tämän postauksen teossa. Vanhoja valokuvia tosin välillä katselin hyvän tovin, kun etsin tuota äidin kuvaa. Mutta toteutuipa minun toiveeni taas kerran äitienpäivän vietosta.  Nuorena vaimona ja kotiäitinä nimittäin esitin miehelleni toiveen saada äitienpäivänä jättää kaikki taloustyöt muiden, siis silloin hänen huolekseen ja sitä toivettani meillä noudatetaan edelleen.  Tosin jo pitkään tuota toivettani ovat myös lapset osaltaan toteuttaneet, kiitos siitä heille kaikille!  Tänäänkin siis olen saanut aivan vapaasti tehdä, mitä mieleen on juolahtanut. Ja nyt juolahti tuo juttu orkideojen hoidosta.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!