Minä lepäilen täällä

Auli kertoili täällä, mitä hän näkee levätessään.  Ja lopuksi hän nakkasi hyvän idean ilmaan:

Tästähän voisi tehdä haasteen: mitä sinä näet kun lepäät?

Niin voikin ja minä heti tartuin siihen ihan vapaaehtoisesti, kun Aulin kuvia oli niin mukava tutkailla.

Täällä minä siis lepään, silloin harvoin kun lepään pitkälläni.  Makuuhuoneessa makoilen omalla sängylläni.

 Suoraan edessä on ikkuna, josta katselen pilvien liikettä tai auringonpaistetta. Ikkunan edessä vanhan 1950-luvun lipaston päällä näen muutamia huonekasveja. Tässä orkideani käyvät saamassa valohoitoa sälekaihdinten raosta.  Näen myös lasienkelin, joka on tyttären ensimmäisiä lasitöitä.  Oikealla valokuva minusta ja miehestäni rakkaan harrastuksemme parissa.

 Vasemmalle katsoessa näen modernimman kaapin, joka kätkee sisäänsä  - yllätys, yllätys -  lankoja ja käsityölehtiä.  Sen päällä näen valokuvan vuodelta 1968 ja minulle tärkeän enkelin, jonka sain hyvältä ystävältäni äitini muutettua enkeleiden luo.

 Yöpöydälläni näen pinon kirjoja, yleensä paljon paksumman kuin kuvassa.  Siinä käden ulottuvilla säilytän luettavat kirjat. Ja kirjojen takana nurkassa on kasa muovilaatikoita, jotka ovat nekin täynnä lankoja. Sukkia, lapasia ja muita pieniä töitä varten ostan lankoja aina varalle varsinkin, jos on tarjouksessa minun mieleisiä lankoja houkuttelevan värisinä. 

 Oikealle katsoessani näen mieheni puolen tyynyt ja yöpöydän nurkan, siinäkin pino "aarteita" iltalukemisiksi. Yölamppu on melkein antiikkia jo, ne hankimme muistaakseni v.1971.  Usein katselen seinällä olevia valokuvia, joista ylemmäässä ovat lapsemme muutaman vuoden ikäisinä ja alemmassa nuorina aikuisina. 

 Ylhäällä näen valkoisen katon ja valkoisen riippuvan valaisimen, vanha sekin, taitaa olla tämäkin 70-lukulainen.

 Enemmän kuitenkin lepuutan silmiäni kukkivissa huonekasveissani istuessani omassa käsityötuolissani olohuoneen puolella. Sinne siirrän aina kauneimmat kukkijat kuten nyt tämän kliivian, joka kukkii parhaillaan tämän kevään toista kukkavarttaan.

Ostettu pioni ilahduttaa myös silmiäni tällä hetkellä. Ja nenääni ihanalla, vienolla tuoksullaan.

Napatkoon, ken haluaa, tämän idean mukaansa. Vinkkaa vain minulle kommentilla, niin tiedän tulla tutkailemaan, millaisessa ympäristössä sinä lepäilet.