Syksy saapui

Tällä kertaa en juttele käsitöistäni, vaan kerron havaintojani syksyn saapumisesta. Sitähän olemme saaneet tänä vuonna odottaa - vai olemmekohan odottaneet. Kesäisen lämpimistä päivistä ja öistäkin olemme kuitenkin saaneet nauttia tavallista pitempään. 

Meidän syksymme on kulunut ajellessa edestakaisin mökin ja kodin väliä. Mies tekee mökillä isohkoa remppaa ja siihen meneee melkoisesti aikaa. Asumme pihalla asuntovaunussa, joten sotkun seassa ei onneksi tarvii olla. Minä en osallistu varsinaiseen remppaan kuin pienissä avustusjutuissa, mutta huolehdin ruokahuollosta ja saunan lämmityksestä yms. Ja rempan ulkopuolella toimin soutajana järvellä verkkojen laskussa ja kokemisessa. Siellä käynti on mukavaa vaihtelua remppaan ja antaa tuoretta maukasta syötävääkin.

 

Näin kauniissa lahdekkeessa on veneemme odottamassa järvelle lähtijöitä.

 Tämä pariskunta tuli vastaan eilisellä matkalla tuonne järvelle verkkoja kokemaan. Siinä tiirailtiin, metsoko vai teeriä vai mitä. Tulimme tulokseen, että ukkometso ja koppelohan ne siinä, vaikka kovin oudon värinen tuo metsona pitämämme. Kovin lähelle ei uskallettu ajaa, etteivät heti lennä tiehensä.

Minä kaivoin kameran taskustani ja zoomasin lähelle ja sitten napsin kuvia, minkä ehdin.

Mennäänpä tien yli, uros rohkeana edellä, naaraskin seurasi perässä hetken kuluttua.

Kotona tietenkin googlattiin ja tutkittiin, oliko tummempi lintu nuori metso vai mikä. Loppuolettamuksena päädyttiin korpimetsoon, joka on teeren ja metson risteymä. Sellaisesta on tietoa mm. täällä Luontoportin sivulla. 

Jos tunnistat kuvan linnun, kerro toki minulle. Olisi mukava tietää, kenet tappasimme.



Lopuksi vielä muutamia muita syksyisiä kuvia mökkimaisemista.
 

Ruskan värit ovat mielestäni aina kauniita, vaikka tänä syksynä ne ovat jotenkin sameampia kuin tavallisesti.

Haapojen hehkua vuosia asumattomana olleeen talon takana.

Tiistai-illan auringonlasku synkän pileven alle.

Karvalaukku (karvarousku) on mielestäni ehkä viehättävin sieni ulkonäkönsä perusteella.

Eikä kantarelli jää siitä paljon jälkeen, varsinkin, jos antaa lisäpisteitä herkullisesta maussta.

Kantarelleja etsiessäni törmäsin yllättäen selvästi maskuliiniseen hahmoon. Elelee aivan pihamme tuntumassa, eipä olla ennen törmätty.

Lopuksi vielä kuva minun mökkikengistäni. Hassuilta näyttävät, mutta ovat mitä mainioimmat kosteassa heinikossa asteluun.  Minun vanhat hyvin palvelleet kumpparit saivat uuden elämän, kun varret leikattiin pois. Kerran taas tuskailin heinikossa kastuneita kenkiäni ja samassa muistui mieleen, että minun lapsuudessani monilla naisilla oli tällaisia pihakenkinä. Ja kun oli vanhat joutilaat saappaat, niin tuumasta toimeen.  Olen näihin tosi tyytyväinen, ovat palvelleeet jo ainakin kaksis kesää.


No nyt lopetan tähän ja palaan lähipäivinä kertomaan jotain käsitöistä.  Nyt toivotan kaikille pirttiin poikennelle oikein hyvää ja kaunista syyskuun tulevaa viikonloppua!