Sukat ja hiiri

Hitaasti ovat edistyneet nytkin minun kutomiseni, mutta eipä niillä ole mitään kiirettä. Laurin sukat sain sentään tänään valmiiksi. Istuin ikkunan edessä ja aurinko lämmitti mukavasti niskaa. Kuvasinkin sukkia oikein uskosta mutta huonolla menestyksellä, kun ei tahtonut mustan sukan kuviointi tulla esiin.


Sukat ovat Jussisukat ja ohje on SK-lehdestä 9B/2006. Tein aivan ohjeen mukaan Novitan 7 veljestä-langasta 3.5 mm:n Addeilla miesten koon 42/44. Lankaa kului 200g.




Näissä kahdessa kuvassa näkyy hiukan noita salmiakkikuvioita ja nurjilla silmukoilla tehtyjä raitoja. Mallia oli kiva tehdä ja taidanpa tehdä lisääkin tällaisia mutta en mustasta langasta kovin hevillä. Olen monesti päättänyt, että tämä oli viimeinen musta työni, mutta olen vielä pyörtänyt vakaat aikomukseni, kun joku minulle tärkeä ihminen on halunnut nimenomaan mustaa kuten nyt 15v veljentyttärenpoika. Nyt en päätä mitään.



Mitä sitten Jussien jälkeen? Tyttäreni välityksellä olin päässyt tutustumaan erääseen hiireen, joka jo eilen vilahti blogissani toivottelemassa meille naisille hyvää naistenpäivää.



Se on syntynyt erään täkäläisen käsityönharrastajan taitavissa käsissä Käspaikasta saatua ideaa muunnellen. Ja se suorastaan vaati minulta seuraa itselleen. Niinpä minä kaivelin vähäistä lankakoriani (suurimman osan langoistani olen jo pakannut) ja löysinkin sieltä pari sopivaa kerää. Siis töihin! Langaksi löytyi Nalle Coloria ja 7 veikkaa, mallityö on tehty Iso Veli-langasta, puikoiksi nappasin 4.5 mm:set jotkut. Pianhan noista hiirulainen valmistui. Täytteeksi löytyi ohutta vaahtomuovia, jotain pakkausmateriaalia joku joskus säästänyt eikä ollut vielä nakanut menemään. Täytteenä olisi varmaan parempi joku pehmeämpi aines esim. dacronvanu tms.



Tässä tuleva hiiri tutustumassa tulevaan elinympäristöönsä.




Ja tässä hiirulaiset yhdessä riti rinnan. Tuo minun hiireni kyllä muistuttaa ehkä enemmän kettua ainakin kuonon perusteella. Taitaa olla sellainen pitkänaamainen hiiri! Pitääpä muistaa seuraavan hiiren kohdalla paneutua muotoiluun paremmin. Kiva näitä on tehdä, valmistuu nopeasti ja voi kehitellä erilaisia muunnelmia.




Lopuksi esittelen pakkaamani langat. Normaalioloissa säilytän lankojani kannellisissa muovilaatikoissa, jotka nyt joutuivat tilapäiskäyttöön. Pakkasin niihin nim. astioita muuttoa odottamaan ja langat joutuivat muovisäkkeihin. Ennen en ole lankavarastojani punninnut, mutta nyt käytin säkkini vaa’alla, joka näytti yhteensä 14 kg. Arviolta säkillisen verran jätin ns. käyttölangaksi, pitäähän sitä toki saada pakkaamisen välissä kutoakin. Ojalan laskuopin mukaan lankoja on n. 20 kg, ja se on paljon enempi kuin olisin osannut arvata. Elämä on yllätyksiä täynnä, pienempiä ja isompiakin!