On maaliskuun aurinkoinen päivä. Eilen sateli uutta lunta ja oli muutenkin harmaampaa kuin tänään. "Räystäät tippuvat" ja linnut laulavat kilpaa metsikössämme.
Minä olen pohtinut viime aikoina, mitä voisin tehdä, että aikani kuluisi mukavammin kuin tähän asti. Vointini paranee pikku hiljaa joka päivä, mutta oikean ranteen ja sormien kipu ei ole juurikaan hellittänyt ja se rajoittaa puuhiani kovasti. Niinpä keksin, että alan käymään läpi vanhoja kirjeitä, joita olen säästänyt, joitakin yli 50 vuotta.
Tässä on ensimmäinen kasa, jonka otin eilen käsittelyyni. Kirjeitä vuosilta 1960-1968, kaukaiselta serkultani, jonka kanssa olimme nuo vuodet hyvin läheisiä. Sattumalta päädyimme samalle luokalle oppikoulun toisella luokalla, ystävystyimme ja lopulta selvisi, että olimme sukulaisiakin kai viidennessä polvessa. Sitten perheeni muutti toiselle paikkakunnalle ja pidimme paljon yhteyttä kirjeiden avulla.
Monia muistoja nousi mieleeni kirjeitä lukiessani, asioita, joita en ollut muistanutkaan. Ja kiitollisuus tästä ystävyydestä ja monista hauskoista tempauksista, joita teineinä olimme tehneet. Lopulta opiskelimme eri puolilla Suomea ja ajuduimme sen myötä kauemmas toisistamme ja perustimme perheet tahoillamme. Eikä yhteyttä tullut pidettyä. 1980-luvulla näin hänen kuolinilmoituksen lehdessä. Yritin ottaa yhteyttä hänen veljeensä, mutta hän ei vastannut minulle. Joten ystäväni poistui lopullisesti elämästäni, mutta ei muistoistani.
Tänään sitten olen kuvannut viime viikolla Asukastuvalta saamiani sytomyssyjä ja -sukkia. Nämähän on alun perin tarkoitettu ystävänpäiväkeräykseen, mutta sairastumiseni on hidastanut niiden matkaa OYS:aan, mutta sinne nämä päätyvät vielä jossain vaiheessa.
Myssyjä yhteensä 43...
... ja sukkia 8 paria.
Kiitos taas jokaisesta! Moni näistä saa iloa ja lämpööä elämäänsä.
Mitähän tekisin seuraavaksi? Vihjeitä otan mielelläni vastaan.
.jpg)
Nykyisin netti ja sähköposti ovat vieneet ihanat kirjeen. Ei sen puoleen postiinkin hukkuu nykyisin todella paljon niistä vähistä kirjeistä, mitä postin kuljetettavaksi annetaan. Mieheni on odottanut vieläkin 2.2.2020 lähetettyä postiaan. Surullista.
VastaaPoistaKivaa että olet kirjeet säilyttänyt - niitä on varmasti kivaa lukea.
Enkuli, totta, ei meilit ja muut sähköiset viestit vedä vertoja oikeille kirjeille. Kohta niitä ei varmaan lähetetä ollenkaan. :(
PoistaVanhat kirjeet ovat ihania muistoja, vaikka vain säilössä laatikossa. Ajankuluksi vedäpä esiin ne lyhyetkin langanpätkät, solmuilla peräjälkeen iloisen kirjavaksi. Seuraksi toinen lanka, itsellä ollut musta, ja sitten neulomaan, huivi, kaulaliina tai jotain muuta. Oma työni on ollut liivi itselle.
VastaaPoistaKaikki pikkuaskartelu vie mukaansa. Minä innostuin sommittelemaan pienistä kivistä kissoja ja yksinkertaisia ihmishahmoja. Kaikki liimattu laudan pätkälle tai paksulle pahville.
Kivien sijaan laatikoista löytyy vaikka mitä pientä, ja turhaa, alkaen kangaspaloista, napeista, muttereista, kynänpätkiä ja muuta. Niistä kerättyinä eteen mielikuva alkaa muodostaa pikkutauluja. Ja aikoinaan kangastilkut päätyivät leikaten ja liimaten tauluiksi, maisemia, taloja ja ihmishahmoja vaikka nappipään kanssa. Kulutetaan aikaa sillä aikaa kun virusta nitistetään. Irmeli
Irmeli, kivoja ehdotuksia, mutta valitettavasti ne eivät tällä hetkellä sovi minulle, sillä oikea käteni on niin kipeä, ettei sillä tehdä juuri mitään. Ja vasurini on niin "pöljä", ettei se osaa mitään. Mutta panenpa muistiin vinkkisi tulevaa varten. :)
PoistaAh, nostalgiaa!! Olisikohan äidillä vielä vintillä tallessa vanhoja kirjeitäni...? Vintti on varsinainen aarrekammio, sieltä löytyy vaikka mitä - äiti usein kaivaa sieltä meidän lasten vanhoja piirroksia näytille. Viimeksi sain neuvolakorttini.
VastaaPoistaPikaisiin paranemisiin!
satunNainen Paula, on minullakin lasteni piirustuksia tallessa ja neuvolakortit tietenkin. :) Pitäisikin kaivaa ne esiin ja muistella taas.
PoistaPakkashuomenta ! Katsele vanhoja valokuvia, niistäkin nousee muistoja mieleen. Telkkarin/netin katsominen on tylsää, mutta eihän ole pakko toljottaa tuntikausia jotain sarjaa yhteen putkeen. Nythän löytyykin monenlaista ohjelmaa, hienosti yle ja muut ottivat tilanteesta kopiksi kun tapahtumat ja harrastukset on peruttu.
VastaaPoistaKiitos, Eija, vinkeistä! Vanhoja valokuvia olenkin jo katsellut.
Poista