Asiaa "reikämyssyistä"

Tiistaina jo kerroin, että Seijasisko käy viemässä yli 100 sytomyssyä OYS:aan. Käynnistä kertoo Seijasisko itse täällä, mutta teenpä minäkin koosteen siitä tänne, sillä OYS:ssa on puhuttu mm. reikämyssyistä. 

Käynnillään Seijasiskolla oli siis mahdollisuus keskustella Syöpäpoliklinikan osastonhoitajan Irma Kinnusen kanssa sytomyssyasioista. Ensinnäkin Irma oli kovasti kiitellyt myssyistä ja kertonut, että entisiä ei olekaan jäljellä kuin viitisenkymmentä. Siis niistä Ystävänpäiväkeräyksen 230. myssystä.  Tarve on siis kova.

  Seijasisko kysyi Irman mielipidettä meitä viime aikoina vähän vaivanneista puheista ns. reikämyssyistä. Olemme  saaneet silloin tällöin kärkevääkin palautetta siitä, kuinka reikämyssyt ovat "huonoja, kun sänki alkaa kasvaa, niin tukka alkaa "tunkea" reikien läpi ja se näyttää rumalta".

Mutta kerrataanpa ensin hiukan sytomyssyjen historiaa. Minä tein ensimmäiset kaksi sytomyssyäni jo viisi vuotta sitten, yhden syöpäsairaalle ystävälleni ja toisen serkulleni. Silloin en tosin käyttänyt sytomyssy-nimeä, sen keksi Seijasisko myöhemmin.

Idean myssyn tekoon sain jo aiemmin Syöpälehdessä olleesta vinkistä. Lehtileike (kuvassa) on minulla vieläkin tallessa.

Sekä serkkuni että ystäväni käyttivät myssyjään päivittäin ja tykkäsivät niistä kovin. Ystävältäni kysyin vielä sytomyssykampanjaa perustettaessa, voisiko mallia kehittää johonkin suuntaan ja vastaus oli, että se on hyvä sellaisenaan.

Olikin luontevaa, että reikämyssystä tuli ensimmäinen myssymalli, kun  aloitimme sytomyssykeräyksen tammikuussa 2010.  Mutta pian aloimme kuitenkin julkaista myös muita myssymalleja.

 Kuvassa sytomyssyjä huhtikuulta 2010.

 Olemme siitä asti korostaneet, että tarvitaan  erinäköisiä, -kokoisia ja -mallisia myssyjä. Toiset kokevat, että myssy ei saa hiostaa, kun se päässä ollaan sisätiloissakin, mutta toisten päätä palelee herkästi.  Ja jokainen saajahan viime kädessä itse valitsee mieleisensä.

 Keväällä 2010 Seijasisko julkaisi vanhassa blogissaan suositun postauksen "Hyviä Sytomyssymalleja", jota hän päivittää edelleenkin tarpeen mukaan.   Sieltä löytyy paljon linkkejä erilaisiin sytomyssymalleihin. Nykyään sytomyssyistä on reikämyssyjä vain murto-osa.

Osastonhoitaja ei ollut edes kuullut reikämyssyjä moitittavan. Hän oli  sanonut, että luulisi puuvillaisen reikämyssyn olevan ilmava ja varsin pätevä malli sisätiloissa ja etenkin kesäaikaan. Sänkihän ei yleensä heti kasva ja myssy palveleekin monia joka tapauksessa aika pitkään. Mahtava oli kuulla osastonhoitajalta sekin, että kaikenlaiset ja kaikki syöpäpolille toimitetut myssyt ovat kelvanneet! Poikkeuksena  vain muutama  pienikokoinen myssy, jotka onkin toimitettu lasten syöpäosastolle.

  Seijasisko ja Irma olivat vielä päättäneet, että jos joku tuon reikäisyyden vuoksi tosi pahasti pettyy myssyynsä, niin voi Oys:ssa käydessään hakea uuden tilalle.

  
  Osastonhoitaja oli kiitellyt myssyistä moneen kertaan ja kertonut, kuinka  sytomyssyt osastolla ovat todella iloinen asia ja myssyjen valitseminen näyttää oikeasti mukavalta puuhalta.  

  Oli taas hyvä kuulla, että oikealla asialla ollaan. Se antanee meille molemille intoa ja voimia  puuhailla sytomyssyilyn saralla jatkossakin.

Mielestämme reikämyssyjä voi siis jatkossakin tehdä ihan siinä missä muitakin myssymalleja. Tiedämme, että niille on omat käyttäjänsä.  Mallia paljon tärkeämpää on myssyn materiaali eli se, ettei myssy kutita tai hankaa herkkää päänahkaa.