Peitto valmis

Lopultakin voin sanoa, että Kalevala-peittoni on valmis. Tai ei tämä itselle tule, vaan menee lahjaksi minulle tärkeälle ihmiselle. Ensimmäisen lapun aloitin ja sain valmiiksikin jo maaliskuun 30. päivänä. Eikä muidenkaan lappujen virkkaaminen ollut ylivoimaista vaikka joidenkin ohjeiden tulkinta tuotti pähkäilemistä. Tasan kuukausi kului aloituksesta viimeisen lapun valmistumiseen. Ja sitten olisin voinut aloittaa peiton kokoamisen, mutta minullapa ei ollutkaan sopivaa lankaa siihen osuuteen. Peittolankaa ostin aikoinaan reilusti, että varmasti riittää, mutta en ollut lukenut ohjetta tarkoin enkä tiennyt, että kiinnittämiseen suositellaan ohuempaa lankaa. Päätin noudattaa suositusta ja käydä vaihtamassa ostamani Janne-langan loput ohuempaan Maijaan. Vaihtopäivää piti hiukan odotella, taisi mennä parikin viikkoa ennen kuin sain itseni liikkeelle. Ja jokunen päivä siitä vielä kokoamisen aloittamiseen.  Seuraavaksi jo koottu peitto odotti sitten loppusilausta, siis pingottamista. Mutta nyt se on valmis ja kuvattukin, vaikka kuvissa peiton kauneus ei pääse oikeuksiinsa. 

Kalevala-peitto, koko n. 120 x 170 cm
Langat Gjestalin Jannea ja Maijaa, joiden menekki yhteensä 1206 g (913 g ja 293 g) 

Virkkuukoukku lapuissa 4 mm ja kokoamisessa 3.5 mm

Kalevalapeittoprojekti julkaistiin Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi, siis viime vuonna. Tarinaa peitosta ja sen ohjeesta löytyy täältä.

Peitossa on 24 lappua, jotka ohjeen mukaan olisivat kaikki erilaisia. Mutta minä hyppäsin kolmen ohjeen yli ja tein niiden tilalle suosikkilappujani. Ohjehan on suunniteltu tehtäväksi useista väreistä ja mielestäni kaikkein värikkäimmät laput eivät yksivärisenä näyttäneet niin kivoilta. 

Tässä vielä suosikkilappuni Ilmatar, Joukahainen suossa ja Lemminkäinen. Tässä täytyy tunnustaa, että taas kerran sovelsin hiukan ohjeita kuten mm. kuvan keskimmäisessä lapussa, jossa jätin tekemättä Joukahaisen.