Kaunein virkkaukseni

Ensinnäkin kiitän kaikkia kommenteista ja kehuista, joita sain eilen esittelemästäni February Ladysta! Kuten tunnettua, tämä neuleblogien maailma on siitä mukavaa, että aina saa kauniita sanoja ja kehuja, kun esittelee töitään. Ja sehän on mannaa ihmismielelle ja siksi kai tämä bloggailu on niin antoisaa. Siis kiitos teille kaikille oikein halien kera! Ja niille, jotka ovat minun laillani jo pitkään mietineet Ladyn tekoa, niin ei muuta kuin Lady puikoille vain. Sitä on mukava tehdä Kristiinan hyvän ja selkeän ohjeen mukaan.

Joku aika sitten Mari haastoi minut esittelemään kauneimman virkkaustyöni. Ei, en ole sitä unohtanut, vaikka Mari ehkä on ehtinyt jo niin luullakin. Olen vain perusteellisesti miettinyt ja pohdiskellut, mikä olisi kaunein virkkaustyöni. Vieläkään en ole siitä oikein varma, mutta tämän kirjoituksen edetessä nostan jonkun muutamista ehdolle kaivamistani töistä tuolle "jalustalle".

Haasteessaan Mari kirjoitti minulle näin: "...pieni haaste virkkaamiseen liittyen, vaikka tiedän, ettet kovin paljon virkkaamisesta tykkääkään... ". Mari onkin näköjään tarkoin lukenut tekstejäni. Olen nimittäin joskus kertonut täällä, etten pidä virkkaamisesta oikeastaan ollenkaan, mutta silti virkkaan. On hiukan sellainen ambivalentti tilanne. Siis se virkkaaminen on jostakin syystä minulle vastenmielinen tekniikkana, mutta niistä virkkaamisen tuloksista minä pidän niin paljon, että virkkaan.

Ja nyt itse asiaan, siis siihen kauneimman virkkaustyöni valintaaan. Päätin aloittaa katselmuksen vanhimmista käsillä olevista virkkaustöistäni. Ne ovat lakanan pitsejä 1960-luvulta, jolloin vielä käytettiin pussilakanan asemesta päällyslakanoita ja niihin virkattiin koristeeeksi pitsit. Niitä lakanoita minulla on joku jäljellä, olleet käyttämättöminä kymmeniä vuosia. En hävitä niitä, koska voin tarvita niitä joskus. ;DD Yhdessä olisi kyllä oikein nättiä pitsiä, mutta lakana pitäisi vähintään silittää ennen kuin sen voisi täällä esitellä enkä nyt viitsi alkaa siihen.

Seuraavaksi vanhin tallessa oleva virkkuuni taitaa olla tyttäreni boncho luultavasti vuodelta 1975. Tämä oli minusta silloin kaunis ja on edelleen. Tehtyy hyvästä villalangasta ja on kestänyt muutaman muunkin pikkuneidin käytön hyvin. Hiukan on vain nukkaaantunut pinta, muuten aiva OK.

Tämä joulunpunainen mitä ei kyllä kuvasta uskoisi, koska kuva vääristää värin pahasti liina on myös jo aika vanha, mutta varmaan vasta 1990-luvulta tai 2000-luvun alusta. Tästä tykkään kovasti ja tämä on käytössä meillä yleensä joka joulu.

Blogiajan virkkauksista kauneimpia taitavat olla muutamat liinat, kuten nämä kuluneen kevään aikana tekemäni pikkuliinat. Tai se yhä tärkkäämistä odottava vähän isompi liina, mutta sitä en nyt laske, kun on vielä siis hiukan keskeneräinen.

Mutta taidanpa nimetä kauneimmaksi virkkauksekseni tämän liinan, jollaisia virkkasin kaksi viime kesänä odottaessani mieleisiä vieraita tänne Lankapirttiin. Annoin liinat siis Eilalle ja Katjalle "menijäisslahjaksi". Silloin syksyllä ajattelin, että pitäisi tehdä vielä itsellekin tuollainen. Se ajatus on jäänyt välillä unohduksiin, mutta nyt tuli taas mieleeni kuvasta liinaa katsoessani.

Ja haastettahan ruukataan jatkaa eteen päin. Ensin ajattelin haastaa innokkan virkkaajan Intsun, mutta Seijasisko ehti ensin, joten haastanpa vaikkapa Irinan blogista Yksi kaikkien ja kaikki yhden langoissa, että saadaan nähdä useampia kauniita virkkuita! En kyllä nyt yhtäkkiä muista, onko Irina esitellyt virkkuitaan, mutta uskon tämän taitavan ja pitkän käsityöuran omaavan naisen tehneen niitäkin.