Kiitos PIF-lahjasta

Kotiuduimme viikonloppumatkaltamme iltapäivällä ja minähän kipitin uteliaana heti postilaatikolle. Tiesin nimittäin odotella mukavaa postia, kun Palaga antoi ennakkoilmoituksen viime viikolla. Ja löytyihän sieltä laatikosta pehmustettu kuori nimelläni. :)

Heti kohtahan minä sen avasin ja tällainen PIF-lahja kuoresta löytyi. Riipus, jonka nimesin heti sinikelloksi, seuranaan ajankohtaan sopiva kaunis kortti. Kiitos, Palaga, kiitos! Kaunis on riipus ja tulee varmaan käytettyä, kun on sopiva värikin. Mistähän materiaalista olet tämän tehnyt, jotain massaa kai. Minulle aivan outoa. Kiva pintä tässä korussa. Kortissa kauniit pihlajanmarjat riukuaidan vieressä. Ihailimme muuten matkallamme kaunista riukuaitaa, joten yhtymäkohtaa kortissa on viikonloppuummekin.

Niin viikonlopun vietimme Kainuussa Sotkamon kauniissa, jylhissä maisemissa, kuten edellisessä päivityksessä kerroinkin. Ruska ei ollut värikkäintä mahdollista, mutta kaunista kuitenkin. Kauniita keltaisia sävyjä, siellä täällä piristykseksi punaistakin pihlajissa ja haavoissa. Sotkamon Naapurinvaaralla majailimme asuntovaunussamme perjantaista sunnuntaihin. Tässä pari kuvaa sieltä.

Launtaina patikoitiin Naapurinlouhen laavulle, josta avautui näin upeat näkymät. Matkan varrella saatiin luonnonnähtävyyksien katselun lisäksi napsia suuhun luonnonantimia, niin puolukoita kuin vadelmiakin. Vadelmatkin olivat vielä aivan syötäviä, eivät tosin maukkaimmillaan.

Tässä pieni pihlaja punaisissaan sinnittelee kivikkoisessa vaaranrinteessä. Taustalla mainittu laavu, jossa istuimme tuokion tulilla. Olisi ollut kiva paistaa makkarat, mutta eipä sattunut mukaan, kun emme eväsretkelle lähteneet.

Sunnuntaina sitten ajelimme jo kotiin päin, mutta jäimme vielä Rokuan maisemiin yöpymään. Illalla ennen pimeää mieheni kävi vielä lenkillä, mutta minä istuin vaunussa sukankutimen kanssa. Mutta maanantaiaamuna ennen kotiin päin lähtöä kävimme molemmat lenkillä. Rokuallahan riittää mukavia lenkkipolkuja jäkäläkankailla.

Tässä kuvassa näkymää lenkkipolun varrelta. Jäkälä näyttää kauempaa katsoessa, kuin olisi ensilumen satanut. Aurinkokin kultasi maisemia.

Ja vielä lähikuvaa jäkälän harmaasta kauneudesta.

Tein minä matkan aikana tietenkin käsitöitäkin, siis kudoin sukkia. Mitäpä sitä muuta sukkasadon aikana. Yhdet sain valmiiksi ja toisen aluilleen, mutta niistä seuraavalla kerralla, kunhan saan ne kuvattuakin.