Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Kiitos PIF-lahjasta

Kotiuduimme viikonloppumatkaltamme iltapäivällä ja minähän kipitin uteliaana heti postilaatikolle. Tiesin nimittäin odotella mukavaa postia, kun Palaga antoi ennakkoilmoituksen viime viikolla. Ja löytyihän sieltä laatikosta pehmustettu kuori nimelläni. :)

Heti kohtahan minä sen avasin ja tällainen PIF-lahja kuoresta löytyi. Riipus, jonka nimesin heti sinikelloksi, seuranaan ajankohtaan sopiva kaunis kortti. Kiitos, Palaga, kiitos! Kaunis on riipus ja tulee varmaan käytettyä, kun on sopiva värikin. Mistähän materiaalista olet tämän tehnyt, jotain massaa kai. Minulle aivan outoa. Kiva pintä tässä korussa. Kortissa kauniit pihlajanmarjat riukuaidan vieressä. Ihailimme muuten matkallamme kaunista riukuaitaa, joten yhtymäkohtaa kortissa on viikonloppuummekin.
Niin viikonlopun vietimme Kainuussa Sotkamon kauniissa, jylhissä maisemissa, kuten edellisessä päivityksessä kerroinkin. Ruska ei ollut värikkäintä mahdollista, mutta kaunista kuitenkin. Kauniita keltaisia sävyjä, siellä täällä piristykseksi punaistakin pihlajissa ja haavoissa. Sotkamon Naapurinvaaralla majailimme asuntovaunussamme perjantaista sunnuntaihin. Tässä pari kuvaa sieltä.


Launtaina patikoitiin Naapurinlouhen laavulle, josta avautui näin upeat näkymät. Matkan varrella saatiin luonnonnähtävyyksien katselun lisäksi napsia suuhun luonnonantimia, niin puolukoita kuin vadelmiakin. Vadelmatkin olivat vielä aivan syötäviä, eivät tosin maukkaimmillaan.


Tässä pieni pihlaja punaisissaan sinnittelee kivikkoisessa vaaranrinteessä. Taustalla mainittu laavu, jossa istuimme tuokion tulilla. Olisi ollut kiva paistaa makkarat, mutta eipä sattunut mukaan, kun emme eväsretkelle lähteneet.
Sunnuntaina sitten ajelimme jo kotiin päin, mutta jäimme vielä Rokuan maisemiin yöpymään. Illalla ennen pimeää mieheni kävi vielä lenkillä, mutta minä istuin vaunussa sukankutimen kanssa. Mutta maanantaiaamuna ennen kotiin päin lähtöä kävimme molemmat lenkillä. Rokuallahan riittää mukavia lenkkipolkuja jäkäläkankailla.
Tässä kuvassa näkymää lenkkipolun varrelta. Jäkälä näyttää kauempaa katsoessa, kuin olisi ensilumen satanut. Aurinkokin kultasi maisemia.

Ja vielä lähikuvaa jäkälän harmaasta kauneudesta.

Tein minä matkan aikana tietenkin käsitöitäkin, siis kudoin sukkia. Mitäpä sitä muuta sukkasadon aikana. Yhdet sain valmiiksi ja toisen aluilleen, mutta niistä seuraavalla kerralla, kunhan saan ne kuvattuakin.

7 kommenttia:

  1. Blogissani on sinulle jotain :)

    Kivan lahjan olet saanut:)

    Olen käynyt Naapurivaaran kansakoulua aikoinaan :)

    Jäkälä näyttää todella lumelta :)

    VastaaPoista
  2. Ihania nuo jäkäläkankaat! Kävin eilen Oulunsalossa "tyttöjen" kans sienessä ja kuvailin jäkäliä. Ajattelin laittaa jäkäläkuvia sivulleni, kunhan ennätän, niin kauniita ne ovat. Simo ehdotti kylään lähtemistä, mutta tiesin teidän olevan reissussa. Tulin aamulla junalla kotiin, kun oli aika hammaslääkärille! ;D

    VastaaPoista
  3. Savestahan se on tehty, maalattu ja poltettu. http://palaga.vuodatus.net/blog/1475749

    VastaaPoista
  4. Tupuna: Kiitos kissamaisesta muistamisesta! ;)
    Ai kun kiva sattuma! Meillä on siis ainakin kaksi "yhteistä" paikka: Äkäslompolo ja Naapurinvaara. N:n huvikeskus on hyvin tuttu paikka, mökiltä olemme käyneet siellä tanssimassa monen monet kerrat vuosien varrella, mutta vain kerran aiemmin olemme yöpyneet seudulla.

    Marleena: Saitteko sieniä? No ainakin valokuvasatoa! ;) Rokualla olisi ollut kangastatteja, mutta eipä ollut mihin kerätä enkä lähtenyt hakemaan vaunulta. Olis meille päässyt kylään, K. oli kotona. ;)

    Palaga: Ai savesta! Tuntuu niin kevyeltä, niin arvelin olevan jotain askartelumassaa. Muistinkin kyllä sinun tehneen savitöitäkin.
    Ai oltiin samassa kunnassa! Kauniista seutua todella: paljon vettä upeissa vaaramaisemissa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.