Kukkasia

Tänään on ollut oikein lämmin päivä. Mielenkiinnolla seurailen, mitä pihastamme löytyy ja mitä kukkapenkkeihin kasvaa kevään edetessä. Vähän jo siivoilin penkkejä niitä tutkiessani. Omenapuuta katselin ja mietin, miten sitä hoitaisin, että se kukkisi meille ja ehkä tuottaisi omenoitakin. Omenapuun hoito on aivan uutta meille vielä pohjoisemmassa eläneille. Lapsuutenihan olen kyllä näillä seuduin viettänyt, mutta ei tietääkseni silloin omenapuut täällä menestyneet.




Sisällä innostuin katselemaan tutumpia kasveja, nim. ruukkukasvejani. Kukkivana on tällä hetkellä vain pari santtua ja kliivia, jotka alottelevat parhaillaan kukintaansa. Kliivia on ollut minulla yli 10 vuotta ja tehnyt joka vuosi useita upeita kukintoja. Tänä vuonna se ymmärsi jättää kukinnan näin myöhäiseen, ettei minun tarvinnut kuljettaa sitäkin kukkivana tänne uuteen kotiin niin kuin orkideoja (postaus 29.3.2008). Santutkin ovat liki yhtä vanhoja, minulle ne ovat kulkeutuneet pojaltamme, joka oli ostanut alkuperäisen santun kirpparilta somistamaan opiskelijaboksiaan. Aikanaan santtu oli minulla hoidossa pojan työharjoittelujaksojen aikaan ja silloin siitä jäi minulle osa hoitopalkkioksi.






Kliiviassa on auki vasta muutama nuppu. Saa nähdä, millainen koko kukinnosta kehittyy. Parhaimmillaan kukinto on kooltaan kuin lapsen pää ja kun kaksi sellaista kukkaa on auki yhtä aikaa, on se upea näky. Joitakin kertoja on sellaista sattunut, mutta yleensä on ollut vain yksi kukinto kerrallaan.

Tässä santuistani toinen, se, jossa on useampi kukka jo auki. Nuppuja on molemmissa ihan lupaavasti. Kukkien väri on huomattavasti tummempi kuin kuvassa. Lehdet ovat tuollaiset rypyläteunaiset (miksihän niitä oikeasti sanotaan, en muista miten koulussa aikoinaan opetettiin). Kukkavarret venyvät niin pitkiksi, että näitä voisi melkein sanoa riippasantuksi.

Näissä purkeissa on kasvamassa pensastomaatin ja chilin taimia. Nämä ovat minulle uusia tuttavuuksia, jotka sain eilen kälyltäni. Nyt sitten odottelen ja opettelen näiden kanssa, onnistunko saamaan satoakin. Hyvät ohjeet kyllä sain mukaan, että toiveita on.

No tässäpä tämänpäiväset kuulumiset. Neulonta on jäänyt muutamaan kerrokseen, kun pihankatselmuksen lisäksi on pesty saunaakin, joten tänä iltana meillä saunotaan vastapestyssä saunassa.

Sukkia lepohetkinä

Nyt tässä muutamia kuvia muuttotouhujen tauoilla kutomistani sukista. Sniikkereitä, jotka ei kaivanne sen kummempaa esittelyä, on valmistunut kolmet. Kahdet ruskeansävyiset Novitan 7 veljeksestä ja nuo riemukkaan väriset on tehty vanhasta Rondon 7 veljeksestä. Sitä lankaa oli useita eri värisiä keriä siinä 3 lankakilossa, jonka entinen työkaverini oli kaappiensa kätköistä kaivanut päivänvaloon ja kiikutti minulle. Nämä sniikkerit ovat hänen tyttärelleen ja toiveena oli "oikein kirjavat". Toivottavasti ovat edes lähelle toivetta. Molemmat langat on tikutettu 3.5 mm:n Addeilla 10 s/puikko.

Rondo 7veikka tuntui käsissä paljon karheammalta kuin nykyinen Novitan 7veikka. Pidemmän kudontatuokion jälkeen jo halusi laskea työn käsistään, kun karheus melkein rikkoi ihon.

Sniikkereiden jälkeen puikoille pääsivät melkein samanlaiset töppöset. Näitäkin olen esitellyt jo aiemminkin täällä ja joku ehkä muistaa, että tämä malli on lähtöisin äidiltäni. Näissä ei oikeastaan ole muuta eroa sniikkereihin kuin erilainen neulepinta. Ja töppösetkin syntyivät Rondon 7veikasta 3.5 mm:n puikoilla, mutta nyt 12 s/puikko.
Tässä töppöset ja sniikkerit hierovat tuttavuutta.

Lopuksi parit sukat samaisesta Rondo-langasta. Ylempänä Sinikan ruuturaitasukat, jotka olivat mallin kokeilusukat. Ihan mukava ja helppo malli, periaatteessa vain raidalliset sukat, mutta mallikuvio saa aikaan polveilevan raidan. Toiseksi tein lankalahjan vastineeksi pyydetyt tavissukat Miikka-pojalle kokoa 35. Varren suussa muutama raita vihreällä ja muuten tasaista harmaata, eikö se jos mikä ole tavissukka.

Muuttotouhut etenevät pikkuhiljaa, joka päivä tyhjenee ainakin pari laatikkoa. Tavaroiden sijoittamista hankaloittaa se, että tämä nykyinen talo on pienempi kuin edellinen ja lisäksi säilytystilojakin on vähemmän. Ja kun molemmat olemme sellaisia hamstereita, ettei mitään raskisi panna pois, kun sitä saattaa tarvita. Ja jos jotain panet pois, niin heti kohta sille jo olisi tarvetta. No katsotaan päivä kerrallaan!

Muuton kaaos jatkuu...

Lankapirtissä vallitsee edelleen muuton aiheuttama kaaos. Nyt on kuitenkin kaikki viralliset asiat hoidettu kummassakin päässä ja voidaan keskittyä vain saamaan koti edes siedettävään kuntoon ja järjestykseen. Mitään isompaa remppaa ei onneksi tässä vaiheessa tarvitse tehdä, mutta kaikenlaista pientä oman maun mukaista nippeliä ja nappelia on hankittu ja hankitaan yhäkin. Ja vaikka joka päivä puretaan pakkauksia, niin aina niitä vain tuntuu riittävän. Ympäristöön tutustuminen on toistaiseksi jäänyt sopivien kauppojen etsimiseen. Mutta en valita, tämä muutto oli vapaaehtoinen ja itse sitä halusin.



Tämä kuva on ns.työhuoneestamme, sanottakoon sitä tällä nimellä, kun ei ole parempaakaan keksitty. Työtä tehtäneen eniten tuossa nojatuolissa, joka on minun lempituolini ja siinä paljolti ovat käsityöni syntyneet. Kuten kuvasta näkyy banaanilaatikoita löytyy eikä talossa ole verhoja kuin makuu- ja kodinhoitohuoneessa.



Aina välillä olen istahtanut ja ottanut kutimen käsiini, erilaisia sukkia olen kilkutellut. Sellaisia helppoja malleja vain, jotka eivät vaadi tarkkaavaisuutta. Kuvia sukista esittelen myöhemmin, koska blogger tuntuu olevan niin hidas tänään, etten jaksa odottaa. Tänään järjestin jo lankavarastoani ja monet langat huutelivat toiveitaan, miksi haluaisivat tulla. Ja siinäkös alkoi sormia syyhyttää, mutta vielä maltan siirtää vaativampia aloituksia.



Blogejakaan en ole ehtinyt seurailemaan ainoastaan tällä viikolla muutamia vilkaisin ja huomasin pakkoneuloosipaitojen saapuneen tilaajilleen. Ja tulihan se minullekin eilen. Tänään sen sitten puin ylleni ja pasteerailin siinä koko päivän täällä kotosalla.



Miestäni paita tuntui huvittavan, hymyili siihen malliin mutta ei sen kummemmin kommentoinut. Ja kuvaamaankin hän suostui, mutta täytyy kyllä todeta, ettei näköjään 40. vuodessakaan opi toista tuntemaan niin paljon, että osaisi ymmärrettävästi selittää millaisen kuvan haluaa itsestään otettavan. No kuva kun kuva, paita siinä näkyy. Ja tykkään kyllä paidasta, väri on minun värini ja kokokin sopiva. Aion käyttää tätä.



Mutta nyt toivottelen kaikille kaunista, aurinkoista ja lämmintä loppuviikkoa ja lähden unten maille katselemaan, näkyisikö neuleunia!

Vanhan kodin lattialla...

Pikainen päivitys Lankapirtistä. Muuttotouhut ovat jo paremmalla puolella, mutta vielä on paljon tehtävää ennen kuin päästään tavalliseen arkipäivään. Kutonut olen automatkoilla ja lepotauoilla pikkujuttuja, niistä myöhemmin lisää. Nettiyhteyttä ei ole vielä uudessa kodissamme, siksipä naputtelen tätä vanhan kotimme lattialla tyhjyyttä kaikuvien seinien keskellä.




Koska kuvaton päivitys on aika ankea, etsin ylläolevan kuvan arkistoistani. Siinä esittelen neulonnan apuvälinettä, jollaista en ole muualla nähnyt ja jonka olen itse suunnitellut, valmistanut ja käytössä hyväksi havainnut. Jostakin syystä nim. puristan puikkoa oikealla nimettömälläni (kuvassa apuväline kuvausteknisistä syistä vasemmassa nimettömässä) niin, että sormeni kipeytyy ja siihen on muodostunut kyhmy. Tämä pehmeästä puuvillalangasta kudottu tuppilo toimii hyvänä puskurina välissä. Olen oikein tyytyväinen tähän tuotokseeni.

Yllätyksiä sumuisena päivänä

Jo toista päivää täällä on ollut paksu sumu ja maailma sen mukaan aika harmaa. Mutta päivääni on piristänyt eilen valmiiksi saamani pinkit kertut, jotka tein ihan itselleni. Vaikka kudon paljon sukkia, niin harvoin teen itselleni. Langan olen hankkinut jo syksyllä Tampereella käydessäni erästä tilaustyötä varten ja jo silloin päätin tehdä myös itselleni pinkit sukat. Ja kertut ovat kyllä mielestäni yhdet kauneimmista sukkamalleista.

Tässä kertut poseeraavat Matleenan hameen helman alla hänen siroissa jaloissaan.

Lankana näissä kertuissa on Vuorelman Veto-lanka, jota en muista aikaisemmin tikuttaneeni. Puikkoina olivat 3:n Addit ja n:on 39 jalkaani tein sukat ohjeen L-koon mukaan. Lankaa kului noin 75 g.

Valmistunut on myös River Rapids Socks ohjeella tehdyt sukat vihreästä Nalle-langasta. Nämä taisin tikuttaa 2.5 mm:n puikoilla ja lankaa kului n.80 gr. Kantapää tavallinen vahvistettu.

Kesken tämän postauksen tekemisen Lankapirttiin tuli myllerrys. Mies tuli tulevan kotimme rempasta ja toi mukanaan minulle yllätyksenä ystävättäreni, joka on myös kaimani. Hänen miehensä saapui muutamaa tuntia myöhemmin. Siinä sitten kahvisteltiin pariinkin otteeseen ja laitettiin ruokaa ja syötiin iloisen keskustelun myötä. Toinenkin yllätysvierailija tuli parin lankapussin kanssa piipahtamaan. Hänkin on ystävättäreni, ei kaimani, ja toi minulle kaappiensa kätköistä erilaisia lankoja yhteensä 3 kiloa.

On villalankaa, on sekoitelankaa ja on puuvillaa. Joissakin on vyöte, joissakin ei. On 7veikkaa ja mitä kaikkea liekään. Joissakin oli hintalaput markkahinnoin. Toiveena oli saada vastalahjaksi pojalle 34. numeroiseen jalkaan tavissukat. Yhdet sai jo mukaansa, mutta varmaan näistäkin tikuttelen vielä tälle Miikka-pojalle sukkia. Kiitos, Eija, langoista!

Nyt on sitten vieraat poistuneet ja tavallinen aherrus palaa Lankapirttiin, siis lähdenpä tästä pakkailemaan ja suunnittelemaan huomista siivousmatkaa uuteen kotiimme. Mutta palaan ennemmin tai myöhemmin bloggailemaan, koska lepotaukoja näin vanha ihminen tarvitsee muuttotouhuissakin ja silloin voi istahtaa kutimen kanssa tai tietoneen ääreen.