Sukkia syntyy

Minun pitäisi koota Kalevala-peittoa varten tehdyt ruudut peitoksi, mutta aina vain tulee sukkia. Kun yhdet saan valmiiksi, niin aivan automaattisesti seuraavat hyppäävät puikoille. Taas on kolmet tehtyinä ja neljänsistäkin jo toinen sukka tulossa.

Vappua vietin tehden näitä raitasukkia, koko 39
Langat 7veikan jämiä, menekki yhteensä 114 g

Silmukoita 52, puikot 3.5 mm

Ovat ihan perussukat omaan tapaani, ilman mitään erikoisuuksia

Toista sukkaa aloittaessa mietin, riittääkö kaikki langat. Niinpä päätin punnita kaikki jäljellä olevat langat alkaessa ja sitten lopussa. Halusin nähdä, paljonko kutakin lankaa menee tällaisiin sukkiin. Ehkä voin tätä tietoa hyödyntää taas joskus jämälankoja kuluttaessani.

Lopulta kokosin tiedot tähän kuvaan, josta minun on helppo tarkistaa tämän kertainen langanmenekki. Ehkä tiedosta on apua muillekin.

Seuraavaksi sitten Hienohelmat Hilpan ohjeella kokoa 38
Lanka 7veikkaa, menekki 116 g
Silmukoita 50, puikot 3.5 mm.

Pitsiä ja palmikkoa, niitähän hienohelmat toki tarvitsevat. Molemmat kuitenkin yksinkertaisia ja helppoja tehdä. 

Hilpan blogissa on useita ohjeita sukkiin ja muutamia muitakin. Muutama myssymallikin houkuttelee sytomyssyn tekoon. Linkit Hilpan ohjeisiin löytyy täältä.

Pitsineuleen parissa jatkoin edelleen, nyt oli vuorossa Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirjan ohje.

Hile-sukat Niina Laitisen ohjetta mukaillen, koko 39
Lanka Nallea, menekki 88 g
silmukoita 58, puikot 3 mm.

Kuva valehtelee, kyllä molemmat sukat ovat samankokoiset.

En muista enää tarkalleen, mitä ohjeesta muokkasin, mutta ainakin silmukoita lisäsin takaosan resoriin.  Nämä kaikki sukat menevät kotikuntani sairaalaan saattohoitopotilaita varten. Heillähän saattaa olla jalat turvoksissa, joten sukissa tulee olla väljyyttä.


Niin se kului äitienpäiväkin aivan kesäisessä lämpötilassa, joka lienee hellinyt koko Suomea. Meilläkin alkaa koivut olla hiirenkorvilla ja pihallamme scillat jo availevat nuppujaan. Meillä on tätä päivää juhlistettu kukkasin ja pienin lahjoin. Minä olen saanut käydä valmiiseen pöytään ja väliajat olen melkeinpä viihtynyt mielenkiintoisen kirjan parissa.

FB:n Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä sain vinkin kirjasta Unohdettu kylä. Aihe kiinnosti ja heti kipaisin tutkimaan kirjaston luetteloita, vieläkö näin vanhaa kirja löytyisi. Ja löytyihän se eikä muuten ollut muita varauksia, joten sain kirjan pikaisesti. Juuri ennen tämän postauksen aloittamista sain kirjan kaikki liki 500 kellastunutta sivua luettua loppuun

Alkuteoksen nimi on Das vergessene Dorf ja suomenkielinen teos on painettu 1943.

Aiheena siis saksalaisia sotavankeina Venäjällä  Siperiassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Hiljattain olen lukenut venäläisistä sotavangeista Suomessa Talvi- ja jatkosodan aikana. Molemmat antavat paljon pohdittavaa.