Taas postaus mökiltä, jonne tulimme alkuviikosta. Sää on ollut ajankohtaan nähden hyvä. Sadekuuroja on tullut muutamia, mutta aurinkokin on paistanut. Koivuissa ensimmäiset keltaiset lehdet tippuvat jo maahan.
Ja minun kässäharrastukseni kukoistaa! 😉 Mutta se pitää tunnustaa, etteivät nämä työni ole kauneimmillaan näissä kuvissa, sillä niitä ei ole loppukäsitelty. Tavallisestihan minä höyrytän kaikki valmistuneet ja niin teen näillekin, kunhan olen taas kotona. Täällä mökillä en viitsi alkaa siihen puuhaan.
Vai höyryttäisitko sinä tällaisella silitysraudalla?
Lanka Novitan 7 veljestä, jonka menekki 182 g
Silmukoita 60-62-48, puikot 3.5 mm.
Anitan toiveen mukaan tein nämä hänen itsensä valitsemalla mallilla. Sukkien etupuolen kuvioon sain mallin Susun Luksusta sukkiin -ohjeesta, joka julkaistiin Suuri Käsityö -lehdessä v. 2014
Seuraavaksi valmistui sytomyssy, jonka aloitin matkakaäsityöksi ja päälaen kavennukset tein vasta perillä. Perusmyssy omaan tapaani, samalla mallilla olen tehnyt jo aiemminkin muutamia myssyjä.
Lanka Svarta Fåret Stina 8/8, jonka menekki 70 g
Lanka Svarta Fåret Stina 8/8, jonka menekki 70 g
Silmukoita 94-104, puikot 3.5 mm pyörö ja sukkapuikot.
Näitä lankoja muuten jäi vielä ainakin yksiin sukkiin, joten lisääkin tämän tapaisia sukkia saattaa ilmaantua tänne lähiaikoina.
Tämä postaus voisi olla myös historiakatsaus, sillä tässä on mukana aika paljon vuosikymmenteen takaa. Ensinnäkin tuo silitysrauta, jonka ikää en tiedä, mutta saattaa olla vaikkapa viime vuosisadan alkupuolelta. Seuraavaksi voin kertoa, että ystävyytemme Anitan kanssa on jatkunut reilut 70 vuotta. Anita on minua pari vuotta nuorempi ja me olemme tunteneet toismme hänen syntymästään saakka. Äitimme olivat parhaat ystävykset vuosikymmeniä ja me lapset viihdyttiin yhdessä. Sitten 1970-luvun tuotteita: sytomyssyn alla oleva peite on vuoden 1972 äitiyspaukkauksesta, punaruskeiden sukkien ensimmäisessä kuvassa näkyy keittiökalustoa vuodelta 1978 ja samojen aikojen räsymattoa viimeisimmässä kuvassa. Jostain syystä tunnen itseni vanhaksi tällaisia muistellessani, mutta ei se minua rasita.
Ja sitten taas sukat kirjoneuleella koko 38-39,
Värit samat kolme 7 veljestä kuin edellisessä satsissakin, menekki 107 g
Silmukoita 48, puikot 3.5 mm
Tämä postaus voisi olla myös historiakatsaus, sillä tässä on mukana aika paljon vuosikymmenteen takaa. Ensinnäkin tuo silitysrauta, jonka ikää en tiedä, mutta saattaa olla vaikkapa viime vuosisadan alkupuolelta. Seuraavaksi voin kertoa, että ystävyytemme Anitan kanssa on jatkunut reilut 70 vuotta. Anita on minua pari vuotta nuorempi ja me olemme tunteneet toismme hänen syntymästään saakka. Äitimme olivat parhaat ystävykset vuosikymmeniä ja me lapset viihdyttiin yhdessä. Sitten 1970-luvun tuotteita: sytomyssyn alla oleva peite on vuoden 1972 äitiyspaukkauksesta, punaruskeiden sukkien ensimmäisessä kuvassa näkyy keittiökalustoa vuodelta 1978 ja samojen aikojen räsymattoa viimeisimmässä kuvassa. Jostain syystä tunnen itseni vanhaksi tällaisia muistellessani, mutta ei se minua rasita.
%20p%20mlm.jpg)
.jpg)
Polvisukkien tekoa minäkin olen tässä miettinyt, niitä aina kysytään joulun alla. Tuo olisikin ihan kaunis malli. Noita sinun kirjoneulesukkia ei kuitenkaan voita mikään, ne on niin kauniit malliltaan ja väriltään.
VastaaPoistaMinulta kuoli tässä kuussa kaksi entistä poika-ystävää ja tajusin yhtäkkiä että empä niin nuori ole enää itsekkään, 68 ja 1/2. Ei noilla vuosilla niin väliä kunha terveys säilyis, se on tärkeämpää.
Sude, hyvin käy tämä Susun sukkamalli polvisukkiinkin, joten ei muuta kuin sukat puikoille. 🤗
PoistaMinullakin on on ihan hiljattainen kokemus vanhan ystävän kuolemasta, kun kouluaikaisen parhaan kaverini kuolinilmoitus oli lehdessä. Ei oltu vuosikymmeniin yhteydessä, mutta kyllä se silti pysäytti ajattelemaan elämää ja kuolemaa.
Ihana "historiakatsaus". Tosi kivasti oot modannu tuon mun mallin :) Tuntuu mukavalta huomata, et muutkin tykkää siitä. Mahtoikohan sun korvia kuumottaa kun ajattelin kovasti sinua viikko siiten sunnuntaina ja taas eilen kun huristeltiin Lappiin ja takaisin ja ohitettiin Kempele?
VastaaPoistaSusu, kyllä kuule kuumotti korvia ja kovasti kuumottikin, varsinkin, kun katselin facessa Lapin kuviasi ja arvasin, että ohihan se tästä on mennyt. Mutta ainahan eivät toiveet toteudu. 😃
PoistaTuo Susun sukkamallisi on tosi kiva tehdä ja nätti valmiina. Minusta itsestäni nuo polvisukat ovat oikeasti nätimmät vielä kuin kuvissa. Ja vasta ne valkoiset, jotka valmistuivat eilen, ovat tosi kauniit. 🤩
Hienoja sukkia on syntynyt. Tuo silitysrauta on historiaaa. Olen itsekin aikanani opetellut silittämään uudemman mallisella versiolla, jossa oli kromikuori ja siihen kiinnitettiin valurautainen "sydän". Toinen oli lämpiämässä puuhellalla ja toisella silitettiin. Aloitettiin pellavasta ja siirryttiin vähitellen vähemmän kuumuutta kestäviin silitettäviin. Lapsuudenkodissa ei ollut sähköä. 70-luvun lopulla oli vielä tuo ruskea muodissa. Esikoisella oli minusta tosi hienot syvän tummanruskeat potkuhousut kummisetänsä ostamana. Vuosikymmneiä myöhemmin katseltiin kuvia, niin hän totesi että onpa lapselle ostettu kamalan väriset vaatteet. Nauru maittoi, kun totesin oma ostamasi tuo on. Edelleen tykkään ruskeasta.
VastaaPoistaIso Gnu, sinähän olet mestari tuollaisella raudalla silittämisessä! Minä olen vain kerran pari kokeillut silittämistä tuolla silitysraudalla eikä muista vastaavista ole kokemusta. 7-vuotiaasta alkaen meillä oli sähköt ja sähkörauta.
PoistaKyllä meidänkin lapsilla (syntyneet 70 ja 73) oli voimakkaan värisiä vaatteita. Muistan, että 5-vuotiaalle tyttärelle ompelin tymmanruskeasta sametista liivihameen, jota hän käytti paljon kirkasväristen puseroiden kanssa.