Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

tiistai 16. helmikuuta 2021

Pipo ja sukat valmiina

Hitaasti etenevät nämä minun käsityöni, mutta eipä näillä mikään kiire olekaan. Sen sijaan viihdyn tavallistakin paremmin kirjojen parissa, viimeisin luettu kirja on Säynäjäjärven mysteeri (kirj. Taisto Tammela). Olen tulkinnut lisääntyneen lukemisen tarpeeni johtuvan koronasta pakenemiseksi. Kirjan tarinaan upotessa unohtaa helposti arjen todellisuuden. Tänään kävin kirjastossa hakemassa lisää tätä viihdykettä kolmen varatun kirjan verran, joten tarinoita riittää.


 Mutta sitten niihin käsitöihin: yksi myssy ja sukat ovat olleet valmiina jo muutamia päiviä.


 Ystäväni toivoi pipoa, valitsi itse langat ja mallin, minä yritin vastata toteutuksesta. Yhdessä käytiin Lankamaailmassa valitsemassa lankaa ja malliakin hiukan vilkuiltiin ja tällainen siitä tuli. Kuvassa pipo on minun päässäni. Saaja ei ole vielä kokeillut pipoaan, joten jää nähtäväksi, tuliko sopiva.

Kuvan otin itselaukaisijalla, mutta säätöä tehdessä pudotin kameran ja ilmeisesti sitä tapaillessa sain jotenkin säädöt muuttumnaan ja kuvassa näkyykin minut kahtena hiukan eri kulmista. Kaiken kaikkiaan yhdellä laukaisulla tuli kuusi kuvaa samasta kohteesta hiukan erilaisina, jopa värit olivat muuttuneet. En osaa kuin ihmetellä tätä nykyajan tekniikkaa. 


Tässä kyseinen pipo tasaisella alustalla, korkeutta resorissa 13 cm, sileää 14 cm ennen kavennuksia

Lanka Vikinggarnin Alpaca Storm (40% alpakka, 40% merino, 20 % nylon), menekki 59 g

Silmukoita 104 ja 3.5 mm:n pyöröllä mentiin.


Olipa muuten ihanaa lankaa, niin pehmeää ja sopivan kierteistä, ettei tullut säepuolia kutoessa. Kävisi hyvin herkällekin iholle.



Sitten ne sukat kirjoneuleena koko 39, varsi 23 cm kantalapun yläreunasta mitattuna
Jonsukkien kaaviota mukaillen tein kirjoneuleen, mutta muuten omaan tyyliini
Langat Gjestalin Jannea, menekki yhteesä 126 g
Silmukoita 48 ja puikot olivat 3.5 mm:n sukkikset



Tässä vielä sukat jaloissani, mutta eivät jää omaan käyttööni.


Upeita talvipäiviä olemme viettäneet jo jonkin aikaa. On puhdasta valkoista lunta, paksu huurre puissa ja kirkas aurinko taivaalla. Ei parempaa talvisäätä olekaan.


Lintujen ruokintapisteellä on suh' vilkasta mutta vain talitiaisia siinä pyrähtelee ja joskus jopa oravakin.


8 kommenttia:

  1. Ihana, söpö oravafilmi! Ja juu, on ne neuleetkin nätit:)

    VastaaPoista
  2. Kiva oravafilmi! Mekin joskus otettiin niistä oravista. Ne on harvinaisen sitkeitäyrittäessään saada ruokaa lintulaudalta ja melkein aina ne keksii jonkin keinon. Raita/kirjoneulesukat on kivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso Gnu, mekin olemme seuranneet monesti oravien yritystä päästä siemenautomaatille. Joskus nerokkaimmat siinä onnistuvatkin.

      Poista
  3. Hei! Löysin juuri blogisi ja liityin lukijoihin. Ihania neuleita ja lystikäs orava. Kameran kanssa on välillä sellaista taiteilua. Minä otan kuvia kännykällä,kun tällä voi suoraan myös käsitellä kuvaa tarvittaessa ja jakaa helposti somessa. Aurinkoisia helmikuun päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja K, kiva kuulla, että löysit Lankapirtin ja liityit jopa lukijoihinkin. Tuntuu, että viime aikoina blogien seuraaminen on vähentynyt. Olen ajatellut, että bloggaaminen taitaa jäädä vähitellen unholaan.
      Minä kuvaan mieluummin kameralla kuin puhelimella, ihan tavispokkarilla. Ja tarvittavat muutokset teen kuvankäsittelyohjelmalla. On monipuolisemmat mahdollisuudet kuin puhelimessani.
      Sinullekin aurinkoisia talvipäiviä!

      Poista
  4. Upeita neuleita olet tehnyt ja oi oi tuota suloista kurrea.

    VastaaPoista
  5. Enkuli, kurret ovat tosi suloisia, jotenkin niin inhimillisäkin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.