Kuukausi ehti vierähtää edellisestä postauksestani. On ollut kaikenlaisia häiriötekijöitä normaalin käsityöelämäni esteenä, kaikkein kiusallisin kai kamerani oikuttelu. En saanut kohtuullisiakaan kuvia, kun eivät kamera eikä puhelinkaan toimineet. Vai olikohan se vika minussa. No nyt kamera toimii kuten ennenkin, kiitos mieheni! Ja puhelin saa olla pelkkänä puhelimena.
Käsitöitä olen tehnyt koko ajan entiseen tapaani. Ensin kudoin pääasiassa sukkia ja sitten vaihdoin myssyihin.
Tässä kuvassa kolme paria sukkia.
Pienimmät jämälankasukat kooltaan 27-28, keskellä kirjoneulesukat koko 39-40 ja kolmantena raitasukat kokoa 38-39.
Nämä haalean väriset polvisukat tein itselleni, kun pakkanen alkoi viilentää lattiaa ja jalat tuntuivat kaipaavan lisää lämmikettä. Väreihin en ole tyytyväinen, mutta päätin hyväksyä ne sellaisenaan, vaikka mietin jo purkamista ja uudelleen kutomista.
Lankana Novitan 7veikkaa, jonka menekki 160 g. Silmukoita työssä 56-48, joita tikutin 3.5 mm:n puikoilla.
Tein myös jämälangoista sukat kokoa 32, mutta niistä ei ole kuvaa ja ne ovat päätyneet jo käyttäjälleen. Niiden tekoon käytin pitkästä aikaa russian join tekniikkaa. Kyseistä tekniikkaa en edes muistanut olevankaan, mutta Lankapirtissä aina silloin tällöin vieraileva Eija vinkkasi siitä. Pitihin minun sitten kokeilla sitä ja ehkä vielä jatkossakin käytän sitä. Kiitos, Eija vinkistä!
Viimeisinpänä syntyivät nämä Jussi-sukkien muunnellmasukat. Erään tuttavani pojalla oli mieluisat Jussi-sukat kulunueet kantapäistä puhki ja pohjakin aika kulunut. Äiti ei ole käsityöihminen ja kyseli, voisinko parsia sukat. Noo, minäkään en tykkkää parsia, mutta ehdotin sukkien terittämistä. Sehän sopi jopa niin hyvin, että sain luvan käyttää värejä terissä ihan vapaasti. En tiedä, onko poika jo saanut sukat ja mikä on hänen kantansa, mutta äiti tuntui olevan tyytyväinen.
Tämä riittäköön tällä kertaa, jatkan tarinaa myssyistä lähipäivinä, Voikaa kaikki hyvin ja nauttikaa alkutalvesta!
Siinä on taas sukka poikineen. Älä pura noita polvisukkia - kivat värit niissä on. Minä opiskelin Russian Join -tekniikkaa Youtuben avulla ja testasin, mutta vielä ei taipunut minun sormiini, tuli ihmeen paksua jälkeä. Pitää varmaan harjoitella lisää.
VastaaPoistaPuikoillanikin, en purkanut noita sukkia vaan otin käyttöön, ovat nytkin jaloissani. Ja russian join -tekniikkaa harjoittelen edelleen keräämällä kaikki pienet langat yhteen kerään.
PoistaTietysti ole kutonut vaikka et ole päivittänyt hetkeen aikaan. Ei sinulta puikot pysy poissa käsistä kuin pakon edessä:) Sukkia minäkin olen nyt kutonut kun kesken on villatakki, iso neule jota ei voi mukana kuljettaa niin pitää olla pientäkin tekeillä. Ja nyt pitäisi pinnistää ryijy valmiiksi, se on ollut luvattoman kauan ilman huomiota.
VastaaPoistaKristiinaS, totta haastat, että minulla puikot on lähes aina käsissä. Olen sanonut, että se on pakkomielle. Pieniä töitähän minä teen verrattuna noihin sinun ihaniin puseroihin esimerkiksi.
PoistaSellaista se on, että aina ei pääse kuvaamaan ja nyt jos haluaa päivän valolla kuvata, niin hetki on lyhyt. Mullakin olisi kuvattavaa, mutta muut jutut ajavat edelle.
VastaaPoistaIso Gnu, nythän valon puute on pahimmillaan. Täytyy vain lohduttaa itseään sillä, että pian ruvetaan saamaan lisää valoa.
PoistaNo, jäi sukista sanomatta.Hauskoja sukkia. Polvisukat on hyvän väriset. lempeän väriset, sopivat tähän harmaan siniseen vuodenaikaan.
VastaaPoistaIso Gnu, vaikka en pidä näiden sukkien väreistä, ihanasti ne lämmittävät jalkojani.
PoistaHuomenta ! Nättejä sukkia, taas kerran. Minustakin polvisukkien väri on just oikea tähän huurteiseen vuodenaikaan, hyvä ettet purkanut. Ja kiva että kokeilit tekniikkaa :) Lankojen yhdistämisessä menee aikaa, mutta sitten kutoessahan sen saa takaisin. Kivan värikkäät tuli noista pikkusukista.
VastaaPoistaHuomenta, Eija! Russian join -lankakeräni kasvaa pikku hiljaa. En kyllä erityisesti pidä sen teosta, mutta ainakin yhden sukkaparin verran aion sitä jatkaa.
Poista