Entisillä linjoilla

On olemassa sanonta "ei mitään uutta auringon alla", joka pitää paikkansa. Kaikkihan sen ovat kuulleet, minä ainakin jo lapsena vuosikymmeniä sitten. Ja se näyttää pitävän edelleenkin paikkansa, sen todistavat nämä minunkin käsityöni. Sukkiahan minä teen näköjään aina vaan. Nytkin esittelyssä neljä paria erilaisia sukkia.

Ensin valmistui jämälangoista kaksi paria pienen lapsen sukkia. Vihertävän sävyiset lienevät kokoa n. 24 ja pienemmät kelta-vaaleanpunaiset koko n. 22. 

Tavissukkia tehtyinä oman pään mukaan ilman ohjeita ja tekemättä muita muistiin panoja kuin langanmenekit, joista isompiin meni 26 g ja pienempiin 17 g.

Sitten valmistuivat viidennet tekemäni eriparisukat, koko nyt 39.  

Langat Veikan vahvuisia jämälankoja yhteensä 118 g

Silmukoita 48, puikot 3.5 mm.

Nämäkin siis aivan tavallisen sukkamallin mukaan tehdyt kirjoneuleiset sukat. Ainoastaan aloitusresoriin, kantaan ja kärkikavennukseen valitsin värit jo aloittaessani. Kuviot ja värit vaihtuivat työn edetessä aivan fiilikseni mukaan.

Näitä on kyllä mukava tehdä. Värien ja kuvioiden leikki pitää innostuksen koko ajan mukana eikä työtä meinaa malttaa keskeyttää. Enpä osannut arvata, mihin työhön villasukkafriikki miniäni pyysi minua toivoessaan "eilen tein"-blogin marisukkien tapaisia sukkia itselleen. Luulen, että intoni vaan jatkuu.

Vähän samaa tyyliin tein seuraavat kirjoneulesukat kokoa 32

Langat Novitan Nallea ja muita samanvahvuisia jämälankoja yhteensä 76 g

Silmukoita 48 ja 3 mm:n puikoilla mentiin.

Näihin valitsin sinisävyiset langat ja kuvioiksi vanhoja tuttuja, joita oli helppo tehdä.

 Ne löytyivätkin lokakuun alussa tekemistäni sukista, värit vain vaihtuivat. Näihin pyrin kuluttamaan pienet lankakeräset loppuun ja onnistuinkin ihan mukavasti. Kuvassa molemmat sukat yhdessä, siis ne mallina olleet ja nyt valmistuneet. Kummathan olisi kauniimmat. Itse tykkään molemmista.

Tässä vielä koko sukkakatras. 

Nämä nyt esillä olevat sukat tein Asukastuvalle saamistamme lahjoituslangoista ja ne päätyvät nyt tulevana perjantaina pidettävien myyjäisten  myyntipöydälle. 

Syksy etenee hyvää vauhtia. Ruskakin alkaa olla loppumassa. Viime yönä oli meillä ensimmäinen pakkasyö, aamulla herätessä mittarissa -6.4 astetta. 

Lintuja ja oravia riittää keittiön ikkunan edessä ruokintapaikallamme. Viime aikoina linnut ovat olleet enimmäkseen tiaisia (tali-, sini-, töyhtö- ja viitatiaisia), mutta myös käpytikka ja punatulkkuja. Ja yksi harakkakin on onnistunut pysymään hetken kapealla ritilällä. 

Harmi vain, että minun kamerani ei oikein toimi enää enkä saa sillä kunnollisia kuvia. Pitäisi kai ostaa uusi, mutta siinä on taas iso vaiva, kun valitsee uutta. Tämäkin videonpätkä on parin vuoden takaa.