Sateen ropinaa...

Viikon ajan on saatu sadetta enemmän tai vähemmän joka päivä. Eilinen päivä oli tosin kaunis ja aurinkokin paistoi, mutta iltamyöhällä saatiin kuitenkin sadetta. Sateenkaariakin on nähty useampana iltana, perjantaina oli jopa kaksittain. Silloin minä nappasin kameran ja lähdin yöpaidassa pihalle hiippailemaan. Oli jo aika myöhä, n. klo 23, joten ei ehkä kovin naapuri ihmetellyt hiippailuani.


Tässä näkyvät nuo molemmat kaaret, mutta tietenkin paljon himmeämpinä kuin oikeasti olivat. Tuo selkeämpi kaari jatkui tosi pitkänä, mutta en saanut sopivaa kuvakulmaa, että olisin saanut koko pituudeltaan kuvattua. Olisi kai pitänyt kiivetä katolle.


Ja sitten käsitöihin. Kuten jo kerroinkin, en voinut vastustaa Amandan kutsua, vaan minun piti saada se puikoille heti. Tavallisestihan minä teen sukat varresta aloittaen, mutta nyt päätin poikkeuksellisesti tehdä aivan Hepsin ohjeen mukaan.



Ja näin lupaavalta näytti ensimmäisenä iltana. Sen verran poikkesin Hepsin ohjeesta, että tein sukkapuikoilla kierrepuikon sijaan. Mutta, mutta kun aikaa kului ja päästiin kantapäähän, totesin, ettei tämä käy. Sukan terästä oli tulossa liian pitkä(vaikka olin jo vähentänyt kerroksia), samoin kantapäästä liian korkea. Nyt huomautan, että minulla oli eri lanka kuin Hepsin ohjeessa, joten ohjeen vika tämä ei ole vaan sille sopimaton lanka. Ja kun en viitsinyt ruveta laskemaan ja säätämään ohjetta tälle langalle, päätin tehdä uuden aloituksen ja nyt varresta alkaen. Varresta aloitetussa on minun mielestäni helpompi säätää sukan kokoa kuin kärjestä aloitetussa. Johtuu ehkä siitä, että olen vain muutamia sukkia kutonut jälkimmäisellä tavalla ja ensimmäisellä lukemattomia.

Nyt ollaan siis kuvan osoittamassa vaiheessa, molemmat tekeleet vielä yhdessä. Nyt näyttää sukasta tulevan sopiva, vaikka näyttää tuollaiselta syttyrältä tässä, kun neule vetää vartta kasaan. Siis kärjestä aloitettu versio joutuu purkuun. Toivottavasti Hepsi ei pahastu muutoksesta.

Tässä tikutellessa olen pähkäillyt omia neulontatottumuksiani: olenko liian kaavoihini kangistunut, kun en viitsinyt tehdä toista yritystä kärjestä aloittaen vaan menin helpointa reittiä. En tiedä.

Amandan kutsu kuultu

Tulinpa vain kertomaan, että minä en sitten voinut vastustaa Amandan kutsua!
Niin voimakas kutsu oli, että kun sen päivällä kuulin (=luin sukkien ohjeen), niin nyt on ensimmäiset Hepsin Amanda-sukat puikoilla. Se kuvio oli niin kiehtova, että sitä piti päästä heti kokeilemaan. Ja nyt on kaavio 1:sen kerrokset valmiina. :-))) Kuvaa en valitettavasti saanut mukaan, kun Blogger taas oikuttelee kuvien lataamisen kanssa, mutta viimeistään valmiista sukista sitten.

Uusi Ulla ilmestynyt!

Uusi Ulla on siis ilmestynyt! Ja siinä on paljon ihania sukkia sukantekijöille, ja huiveja huivintekijöille ja monia muita ohjeita. Minä voisin toteuttaa monia niistä. Kiitos taas kaikille, jotka ovat edesauttaneet meitä saamaan tämän Ullan!

Lisää pisteltyjä

Edellisen postauksen pussukan valmistuminen sai minut muistelemaan tekemiäni kirjontatöitä ja varsinkin ristipistotöitä. Ja niinpä innostuin esittelemään viimeisimpiä niistä. Olen systemaattisesti kuvannut käsitöitäni vasta vajaat viisi vuotta, jonka ajan minulla on ollut digikamera. Nämä työt ovat siis tuolta ajalta paitsi tämä ensimmäinen, kissatyyny. Sen olen tehnyt jo aiemmin, mutta kun satuin tänä kesänä kohtaamaan tyynyn ja kamera oli mukana, niin napsasinpa kuvan.

Kissatyynyn olen tehnyt Laurille, joka pian täyttää 16 vuotta. Tyynyn hän sai syntymäpäivälahjaksi ehkä 8 vuotiaana. Idean kissatyynyyn sain häneltä itseltään, kerronpa tarinan teille. Kerran Lauri oli meillä yksin kylästelemässä. Siinä ruokapöydän vieressä piirrellessään hän yht´äkkiä sanoi minulle: "Kuule Matleena, voisitko sinä rukoilla, että meidän taloon tulisi oikein paljon hiiriä ja rottia?" Minä tietenkin ihmettelemään, mistä moinen toive ja niinhän se selvisi että Lauri oli pyytänyt vanhemmiltaan kissaa tuloksetta, äiti oli vain sanonut, että "sitten jos talossa on hiiriä tai rottia". Ja sen kissatoiveen tuloksena on tämä tyyny tehty ja se on Laurilla edelleen.



Kirjanmerkkejä suvun lapsille aloin tehdä joskus 1990-luvulla. Jokainen on sen jälkeen saanut kirjanmerkkinsä jossain vaiheessa ala-asteella ollessaan. Kaikki merkit on eri tekniikoilla kirjottuja, nämä viimeiset ovat ristipistoiltuja. Merkit on hyvin suosittuja saajiensa keskuudessa.




Tuomas on jalkapalloilija ja sai merkkinsä v. 2006

Samoihin aikoihin valmistui Jennyn koiramerkki.


Sitten oli vuorossa tanssijapojan Akun merkki

ja kissamerkki Alisalle, meidän kummitytölle.

Papukaijamerkki Antti-pojalle.

Ja sitten vielä kaksoset saivat viime kesänä merkkinsä, kun pääsivät kakkosluokalle.



Tällä hetkellä on merkkiä vailla vain yksi suvun lapsi, vuoden ikäinen Veera, joten merkin teolla ei vielä ole kiire.

Hääjuhlan jälkimaininkeja

Perjantaina meillä oli ilo olla mukana hääjuhlassa. Veljeni tytär, meidän kummityttömme ja hänen avopuolisonsa olivat päättäneet virallistaa suhteensa ja järjestivät lähisuvuilleen morsiamen syntymäpäivänä mieleenpainuvan juhlan. Vihkitoimitus oli jo etukäteen ja siinä oli läsnä vain molempien vanhemmat ja Miika-poika sormuspoikana. Hääjuhlassa meitä oli kaikkiaan 40-50 henkeä, joista lapsia kymmenkunta.


Juhlapaikkana Hannuksen piilopirtit Tyrnävällä oli oiva valinta, varsinkin kun sääkin suosi meitä. Kuten kuva näyttää, ei juuri pilvenhattaraa taivaalla näkynyt ja tuulikin vilvoitteli juhlijoita sopivasti ja ajoi itikat pakosalle.


Pirtissä meille tarjottiin maittavaa ruokaa, jonka talon henkilökunta oli rakkaudella valmistanut.

Pian aterian jälkeen nautimme kahvin kanssa herkullista, punaisen ruusun koristamaa vadelmakakkua, joka oli myös talon omaa tuotantoa.

Myöhemmin illalla saapui paikalle myös Janne Pekkalan orkesteri

jonka tahdittamana tässä aloitellaan tanssia. Morsiuspari keskellä (morsiamella punainen puku) ja bloginpitäjä oikealla miehensä viemänä. Tässä vaiheessa nuoriso tyytyi vielä katselemaan sivusta, mutta illan mittaan myös he rohkenivat tulla mukaan tanssiin. Ja hauskaa oli meillä kaikilla.

Juhlaa jatkettiin pitkälle yöhön, virkeimmät aina aamupuoleen. Välillä syötiin ilta- vai yöpalaako se olisi ollut ja nautittiin virvokkeita. Osa juhlijoista vietti yönsä piilopirtin majoitustiloissa. Me nukuimme tässä aittarakennuksessa. Ja sitten aamupalan jälkeen matkattiin itse kukin omiin koteihimme.

***

Lauantaina olikin sitten jo huonompi ilma, lämpötila oli laskenut ja sateli väliin vettäkin, oli siis oikein sopiva ilma istua käsityön kanssa.

Pistelin tämän pussukan valmiiksi. Olen aloittanut tämän jo pari kolme viikkoa sitten, mutta näköni on huonontunut ja lasit käyneet niin heikoiksi, etten tahtonut nähdä ristipistoilla näin tiheälle kankaalle, varsinkin kun kuvioissa on niin monta väriä. Pussukka tulee häiden morsiamelle, hän kun sai numismaatikkoisältään syntymävuotensa suomalaiset kolikot lahjaksi ja pitäähän niillä olla oma rahapussi.

Ja tältä näyttää pusiin kääntöpuoli - kumpihan lienee etupuoli ja kumpi takapuoli. Pussin kangas on jostakin hardangerkirjontatyöstä jäänyttä reunasuikaletta. Minä kun olen melkoinen hamsteri, kaikki pitäisi tallettaa, jos sitä vaikka johonkin tarvitsisi. Ja nyt tarvittiin!

***

Ennen hääperjantaita valmistui myös pari sukkia, jotka ovat tässä alla. Mallin löysin Sukkalandia blogin välityksellä, kiitos Menna Huu. Malli kiehtoi minua niin, että enpä meinannut malttaa kutoa edellisiä valmiiksi ennen näiden aloitusta.

Malli Primavera Socks lankana Novitan Nalle, kun sitä sattui olemaan sopiva määrä edellisten sukkien jälkeen käsillä ja oli kiire päästä aloittamaan. Puikot 2.5 mm Addit, joilla tuli ohjeen mukaisella silmukkamäärällä ja minun käsialallani aivan sopiva sukka 39:n numeron jalkaan.


Ja taas on ollut kehno kuvaaja asialla, kun on kuvat tämännäköiset. Väri on vaaleampi, harmaampi kuin todellisuudessa eikä kuviokaan tule esiin. Mutta mallia oli kiva tehdä ja tulen varmaan tekemään lisääkin näitä Primaveroja.

Tunnustuksia satelee

Huomionosoituksia on taas jaossa Blogistaniassa ja Lankapirttikin sai tällaisen tunnustuksen peräti parilta taholta, kiitokset teille Pappi puikoissa ja Intsu. Olen aivan otettu.

Here the rules:

Säännöt

1. The winner can put the logo on his/her blog./ Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./ Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./ Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./ Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./ Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Ja nyt sitten hankalin vaihe valita vähintään seitsemän saajaa niistä monista, monista blogeista, joita seuraan. Voisin antaa vaikkapa seuraaville, vaikka tosi monet muutkin ovat tämän ansainneet, mutta en jaksa ruveta kaikkia tähän listaamaan:

Herkkukirppu, Angoriina, Resori, Palagan puikkoilut, Anna-Reetan unelmat, Titiri ja Arteeni, olkaapa niin hyvät ja ottakaa vastaan, jos haluatte.

Kusti toi paketin ja onpa jotain valmistunutkin

Tänään Kusti polki meille paketin, jota tiesinkin odotella. Minua nim. lykästi Liinu Villikanin arpajaisissa ja voiton sain tänään. Arpajaisvoitto on niin harvinaista herkkua Lankapirtissä, että oikein ilahduin ensin kuultuani arpajaisonnestani ja toistamiseen tänään, kun tyttäreni toi postin sisälle ja ilmoitti minulle tulleen jotain ekstraa. Ja kauniit sukathan sieltä paljastui kortin kera. Kiitos Liinu näistä ihanuuksista!


Liinu oli neulonut nämä ohuesta villasekoitelangasta, jonka nimeä hän ei maininnut, mutta mukavan tuntuista lankaa se on. Malliltaan sukat ovat Ullaneuleen Kuuran kosketus.

Näin sopivat ne ovat minun jalkoihini, kuin mittojen mukaan tehdyt. Ja värikin on aivan minun värejäni! Tulevat kyllä käyttöön, kunhan vain raskin ottaa ne käyttöön. Aion nim. ihailla niitä ensin jonkin aikaa.

Tässä vielä lähikuva kortista, niin näet tuon värssynkin.

*****

Olen minä jotain valmista saanut itsekin aikaan. Sukatpa tietenkin, kun minulla taitaa olla pakkoneuloosin alalaji sukkitis. Muutakin on tekeillä puikoilla ja myös ristipistoilua, mutta niistä tarkemmin aikanaan, kunhan valmistuvat.

Ohjeen näihin olen printannut jo 16.5.2005, mutta vasta nyt ohje lopultakin pääsi tekeille. Ohje oli jollakin saksalaisella sivulla, jonka nimeä en jostakin syystä ole printtiin tulostanut enkä enää sitä löytänyt yrityksistäni huolimatta. April, April on mallin nimi ja sen tekijä on Ute Wetter. Lankana minulla oli Novitan Nalle ja puikot taisi olla ne 3:n Addit, joilla useimmat Nalle-sukat teen. Mukava ohje, jota tulen varmaan käyttämään myöhemminkin, kun nyt alkuun pääsin.

Edit. 2.7.08. Kerroskiisseli-blogin Anittan vinkistä löytyi April-sukkien ohjesivukin. Yhteispelillä se sujuu! Kiitos Anitta!

Tässäpä Aprilit jo poseeraavat uuden omistajansa jaloissa. Meillä kävi viikonloppuna vieraina ystäväpariskunta ja kun vaimolla, joka on minun A-luokan ystävätär ja opiskelukaveri, sattui olemaan syntymäpäivä heidän tulopäivänä, niin minähän lahjoin häntä sukilla. Ja nämä hän itse valitsi sukkavarastostani. Kiitos vierailusta teille, ystävämme. Oli tosi mukavaa!

P.S. Höh tätä Bloggeria, kun ei tottele minua. Vaikka jätän kappaleiden väliin tyhjää, niin se omavaltaisesti jättää ne pois. Hyi hyi tottelematonta!