Oma hullutteluni jatkuu

Talvi on ollut kai viime päivinä parhaimmillaan. Vaikka vakuutan olevani kesäihminen, tykkään minä silti talvestakin. Silloin kun puhdasta valkoista lunta ja aurinko paistaa.  Ja sellaisia päiviä on tällä viikolla ollut useita.

Paavon päivänä silitin vaatteita ikkunan edessä ja ihailin tätä näkymää.  Auringon kultaiset viirut eivät valitettavasti kuvassa ole yhtä kirkkaat kuin ne oli oikeasti, mutta kyllähän te kaikki olette sellaisia nähneet.

Käsitöiden saralla olen näperrellyt pienissä hullutuksissa, joihin jäin koukkuun.  Nimittäin niitä söpöläisiä, joita olen esitellyt täällä ja täällä, on syntynyt lisääkin.  Niitä on vain niin mukava tehdä. Kun saan yhden valmiiksi, ajattelen sen olevan viimeinen.  Mutta eipä menee kauan, kun käteni taas hakee aivan huomaamatta virkkuukoukun ja lankakerän ja seuraava alkaa kehkeytyä.

 Tässä perhepotretti tältä torstailta.  Porukasta puuttuu valkoinen hiiri, joka kulkee nyt tyttären mukana laukkumaskottina, ja yksi toinenkin pieni, joka on niin ujo, ettei halua vielä näyttäytyä.  Hiirulaisia olen tehnyt siis yhteensä neljä, joista kaksi ensimmäistä Kotiväki-langasta ja viimeiset ohuemmasta Novitan Virkkauslangasta.

Kissaneito halusi toisenkin mekon, ettei tarvii "aina samoissa raasuissa olla".  Nainenhan se on kissaneitokin.  Mekon lanka Tico Ticoa.

Ja tämä on muuten koira, vaikka ei oikein siltä näytä. ;D  En oikein onnistunut saamaan koiran ilmettä, mutta koiran ohjeella tein, niin koirahan se silloin on.  Materiaali Novitan Virkkauslankaa.

Apina leipä-,  eikun avokadopuussa.  Hän on perheen kuopus ja minusta söpöin.  Luulin jo, ettei minulla ole sopivan väristä lankaa apinaan, mutta yllättäen löysin jostakin pienen jämäkerän tuota ruskeaa, tuntuu jotenkin bambulangalta. Viron villaa kuonona ja silmissä askarteluhuovasta valkoiset ympyrät ja muliinilangalla nuo mustat kirjailut.

Idean ja ohjeetkin näihin söpöläisiin sain Nicki Trenchin kirjasta Supersöpöt maskotit.  Kirjassa on yli 35. erilaisen maskotin ohjetta.  Ihan tarkalleen en ole ohjeita noudattanut ja varsinkin silmät ja suunseutu ovat omia muokkauksiani.  Minä kun olen tehnyt nämä huomattavasti ohuemmasta langasta kuin ohjeissa suositellaan, niin ei minulla niin pieniä silmiä ollut, vaan tein silmiksi solmupistot. Tuskin niitä olisi löytynyt lähitienoon kaupoistakaan.

Mitään käyttötarkoitusta ei minulla ole näille, lukuun ottamatta kissaneitoa ja sitä ujoa, jonka esittely on vielä tekemättä.  Ihan tekemisen ilosta näitä värkkäsin ja luulen näillekin sijoituspaikan löytyvän ajan myötä.  Nyt kyllä aion alkaa tekemään jotain muuta (huivi?, sukat?), mutta saatanpa vielä joskus palata näiden pariin.  Oli näiden kanssa niin mukava hullutella!

Kahta eri kokoa

Pikku hiljaa käsityöt etenee vaikka väliin takkuaakin.  Tämänpäiväinen yritelmäni pitänee purkaa, jos en keksi siihen parannuskonstia.  Mutta siitä en nyt enempää halua puhua, sen verran se harmittaa.  Sen sijaan esittelen sukkia, joiden tekemisessä ei ollut ongelmia.

Kahdet sukat hiukan eri kokoa!  Nuo isommat ovat kokoa 46 ja menevät kummipojalle, jos ne häntä miellyttävät.  Oli nimittäin puhetta, että hänelle voisi tehdä sukat. Mutta sitä en tullut kysyneeksi, millaiset hän haluaa.  Niinpä tein ihan perussukat 7veikasta (silmukoita 60, puikot 3.5 mm, langan menekki 155 g). Jos nämä ei tunnu mieleisiltä, niin otan sitten tarkemmin selvää toiveista ja teen niiden mukaan toiset.  Ja siinä tapauksessa nämä jäävät jemmapussiini odottamaan sopivaa tarvitsijaa.

Pienemmäthän ovat kai kaikille tutut "junasukat", joihin kulutin taas muutamia nyssäköitä jämälankojani. Nyt käytin Nalle Marjaretki Mustikkaa yhteensä 30g.  Menevät hyväntekeväisyyteen jonnekin, kohde ei ole vielä selvillä.

Eilen minäkin sitten sain käsiini uusimman Novita-lehden.  Totta kai minun piti kiirehtiä sitä ostamaan, kun olin kuullut, että nyt siinä on pieni juttu meidän sytomyssyilystäkin.  Sieltähän se löytyi sivulta 33 ja ihan asiallinen juttu olikin.  Seijasisko oli loppukesästä Novitaan yhteydessä ja ehdotti tällaista aihetta. Toiveenahan meillä on saada tietoisuutta sytomyssyilystä edelleen leviämään ja lisää myssyjä sairaaloihin.  Vaikka monissa sairaaloissa on nyt hyvä tilanne, niin joistakin ne ovat jo loppuneet. Eikä kaikkiin sairaaloihin ole edes kerätty yhtään myssyä. Ja syöpäsairaudethan sen kun vain lisääntyvät, joten tarvitsijoita riittää.  

Katselin minä sen lehden läpi ihan muutenkin ja löysin joitakin kivoja malleja, joita ehkä toteutan jossain vaiheessa. Se minua vain hiukan harmittaa, kun niin monet ohjeet tässäkin lehdessä ovat aika paksulle langalla tarkoitettuja. Minähän teen mieluummin ohuesta langasta.  Voihan ohjeen tietenkin muokata ohuemmalle langalle, mutta se vaatii aika kovan työn.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!  Se onkin sitten tammikuun viimeinen viikko.

Kissaneito

Voisin kai sanoa että joutilaisuus jäi päälle, sillä saman kaavan mukaan täällä on edetty.  Tällähän viittaan tuonne muutaman päivän takaiseen postaukseeni.  Siis pientä ja mielestäni söpöäkin olen virkannut taas.

Tällaisen kissaneidon sain aikaan, olisiko hän peräti Hello Kittyn sukua. Idean kissaneitoon sain Heleenan blogin kuvasta. Osviittaa tekemiseen sain taas Nicki Trenchin kirjasta Supersöpöt maskotit, mutta aika pitkälle tein kuitenkin "omasta päästä".  Novitan Kotiväki-lankaa ja sopivan paksuinen virkkauskoukku näyttelivät pääosaa.  Dacron-vanua täytteeksi ja kasvojen kirjailuun kirjontakaudeltani peräisin olevia Mouline langan jämiä.

Mekosta tuli turhan pitkä, mutta en alkanut enää sen havaittuani korjailemaankaan.  Mekkoon panin taakse napit, että se on tarvittaessa helppo riisua pois. Ehkä virkkaan toisenkin mekon vaihtovaraksi ja sitten tämä muuttanee Veeran 3v luo.

Korvien teko oli kyllä aika haasteellista, kun en millään meinannut saada kissan korvia. Olisi ollut korvia hiirelle ja nallelle, mutta ei kissalle. Lopulta sentään sain edes kaukaisesti kissan korvia muistuttavat korvat aikaan.

Tunnustus

Tunnustuksia on taas liikkeella Blogistaniassa, kuten varmaan useimmat ovat havainneetkin.  Ja monet päässeet niistä jo osallisiksikin, kuten minäkin.

 Aava ja Kisa olivat muistaneet minuakin näillä tunnuksilla, lämmin kiitokseni blogeihin Aavan nurkka ja Puikkojen viemää!

Mukavalta nämä tunnustukset tuntuvat saadessa, mutta kun ne vaativatkin jotain. Nytkin minun pitäisi kertoa teille jotain itsestäni, sillä tällainen saate seurasi mukana: Tunnustuksen vastaanottajan tulee kertoa 7 faktaa itsestään. Mitähän minä nyt tällä kertaa teille kertoisin, kun en haluaisi toistaa vanhojakaan. 

1. Samantapaisia tunnustuksia olen tehnyt aiemminkin ja minusta tuntuu, että ainakin pitkäaikaisimmat lukijani tuntevat minut aivan riittävän hyvin.  ;)

2. Mielipuuhaani on kaikenlainen käsityön teko, mikä ei liene mikään yllätys.  Toinen on lukeminen, jota harrastan iltaisin nukkumaan käydessä. Joskus saattaa lipsahtaa aamupuoleen yötä siinä touhussa.


3. Kudon mielelläni sukkia.  Sen huomasin taas hiljattain, kun useiden lapasten teon jälkeen panin alulle ensimmäiset sukat.


4. Olen ollut 42v naimisissa saman miehen kanssa ja viihdyn edelleen hyvin hänen seurassaan. Meillä on kaksi aikuista lasta (tytär ja poika), ei lapsenlapsia.

5. Voi kai sanoa, että olen palannut juurilleni, kun muutimme tänne Kempeleeseen keväällä 2008.  Oulusta lähdin vuonna 1965 "maailmalle" Rovaniemelle asti.

6. Rovaniemellä en aikonut olla päivääkään yli suunnitellusta kahdesta ja puolesta vuodesta, mutta olinkin melkein 21. vuotta.  Se opetti minut välttämään sanontaa "en koskaan..."

7. Televisiota en yleensä katso, kun sieltä ei tule minulle mieleisiä ohjelmia. Joskus sentään joitain asiaohjelmia ja muutamia valittuja viihdeohjelmia.

Tähän leikkiinhän kuuluu, että tunnustus pitää antaa eteenpäin viidelletoista blogille ja kertoa tunnustuksesta heille omassa blogissaan. Mutta minä olen taas tylsä  - olen ollut ennenkin -   enkä rupea pohtimaan, kenelle tämän antaisin eteen päin, kun valinnassa on runsauden pula. Ja toisaalta tämähän on jo ollut kovin monissa blogeissa esillä.  Siksipä ehdotankin, että jokainen halukas ottaa tämän mukaansa. Toivottavasti vain jättää kommenttiin minulle tiedon, että tiedän käydä lukemassa  tunnustuksiaan. 

Ja taas on viikonloppu alkamassa ja saan toivottaa kaikille hyvää viikonloppua!

Joutilaalla jos jotain

Ennen sanottiin "on joutilaalla jos jotain", kun joku teki aivan tarpeetonta työtä.  Sanonta muistui mieleeni viikonlopun aikana, kun tein aivan tarpeettomia käsitöitä. Mutta mukava niitä oli tehdä ja saatanpa jossain vaiheessa tehdä niitä lisääkin.  Kirjastossa satuin törmäämään Nicki Trenchin kirjaan Supersöpöt maskotit ja sehän lähti mukaani. Siinä on yli 35 virkkausohjetta erilaisille maskoteille, joista monet houkttelevat minua tarttumaan jatkossakin virkkuukoukkuuni.

Ensin tein lumiukon kirjan ohjeen mukaan ja sitä tehdessä alkoi tietenkin kehittyä oma muunnokseni siihen ohjeeseen, joten saman tien valmistui toinenkin lumiukko. Tuo hattupäinen ukko valmistui ensin.

Nämä minun ukot eivät saaneet nenää eivätkä suuta ja silmiksikin vain solmupistot kuten nappeinakin on.  Mutta eivät ne minun mielestä välttämättä kaipaakaan muuta.

Seuraavaksi alkoi ilmaantua tänne hiiriä.  Ensin tuli yksi valkoinen, joka sai pian seurakseen vähän räväkämmän värisen hiirulaisen.

Nämäkään eivät saaneet kaikkia mallin mukaisia osia, kun en keksinyt sopivaa materiaali kuonon päähän ja viiksiin. Ja näyttävät minusta aivan hiiriltä ilman niitäkin.

Langaksi valikoitui luontevasti Kotiväki-lanka, kun sitä oli käden ulottuvilla lankakorissani.  Enkeleitähän tein joulukuussa tuosta valkoisesta ja punaisesta tein kukkia ja sytomyssyn.  Eivät olleet vielä löytäneet tietään lankalaatikoihini toiseen huoneeseen.  Ja kaulahuivit ja myssyn tein Puolukka-Marjaretkestä, jota oli jäänyt pieni nyssäkkä junasukkien teosta.  Dacron-vanulla täytin.  Lopullista kotia ei näille ole vielä päätetty, joten majailevat ainakin jonkin aikaa meillä.  Ehkä muuttavat jonkun lapsen luo.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoilleni!

Pakkaspäivänä

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää jokaisesta ihanasta kommentista edelliseen postaukseeni. Siis onnitteluista kolmivuotiaalle Lankapirtille ja minullekin sen "äitinä", kuten Kaisa niin mukavasti kirjoitti.  Hymy nousee huulilleni aina, kun noita kommentteja luen. Olenkin lukenut ne jo monta kertaa.  Maikki muuten onnitteli "uhmaikäistä blogia" ja se sai minut miettimään, pitäisiköhän minun hiukan räväköittää Lankapirttiäni.  ;DD  Oli mukava todeta myös se, että kommentoijien joukossa on niin pitkäaikaisia kuin myös tuoreempiakin tuttavuuksia.  Kiitos ja halit teille jokaiselle!

 Meillä on tänään kaunis aurinkoinen pakkaspäivä.  Sellaista olenkin kaivannut, kun minusta tammikuun aurinkoiset päivät ovat niin kauniita.  Täällä me emme vain näe suoraan tuota aurinkoa, kun se paistaa niin vielä alhaalla, että jää edessä olevien rakennusten taa.  Voin vain muistella, kuinka upeita tammikuun aurinkoja näimme aikoinaan Rovaniemen  kotimme ikkunasta.  Siellä asuimme vaaran eteläisellä rinteellä aika korkealla.

 Naapurinkin piipusta tupruaa savua. Meillä tuli rätisee leivinuunissa parhaillaan.  Lämpöä tarvitaankin, kun mittari näyttää -24 astetta.

Villasukkiakin tarvitaan jalkojen lämmittämiseen.  Niitä olen viime päivinä tikutellut. Samalla olen mietiskellyt ja suunnitellut muunlaisia käsitöitä, mutta niistä sitten aikanaan, kun/jos saan ne toteutettua.

  

Junasukkia langanjämistä.  Minä puhun yhä vain  junasukista, vaikka sukkien nimi on muutettu ohjeeseen vauva sukiksi.   Punaiset ovat Nalle Marjaretki Puolukasta, joihin sainkin uppoamaan melko monta pientä kerää ja pääteltäviä lankoja oli varmaan jos ei sata niin ainakin kaksikymmentä.  Kudoin aina kaksi kerrosta kerästään aivan sattumanvaraisesti.  Ruskeat taas ovat Tico Ticoa.  Niissä valitsin alkuun samanlaiset värit, mutta teriin piti jo laittaa, mitä jäljellä oli.  Aika lähelle toisiaan nuo värit sentään sattuivat.

Näitä junasukkia tai muita pieniä sukkia olen ajatellut tekeväni jämäkeristä välitöinä, että saan pikkunyssäköitä pois.  Joskus olen ajatellut tehdä niistä isoäidin neliöillä vaikkapa torkkupeiton, mutta nyt se ei enää kiinnosta. Vielä en tiedä, mihin sukat päätyvät jemmapussistani, mutta eiköhän niille kaikille löydy jotakin kautta käyttäjät.

Perussukat kokoa 39 tikuttelin Nalle Kukkaketo Kellokukasta, jota jäi melkein kerä viimeksi valmistuneista ylipolvensukista.  Puikot olivat 3 mm:t ja silmukoita 60, lankaa kului 80 g. Nämäkin sukat menevät samalle saajalle kuin ne ylipolvensukatkin.   

Kaunista viikonloppua kaikille!

Ossaakko nää...

Ossaakko nää sanua, mikä päivä tännään on?  Sen lisäksi, että on keskiviikko tammikuun 12. päivä.  Ja Toinin nimipäivä, onnittelut muuten kaikille Toineille!

No, tänään Lankapirtti täyttää kolme vuotta.   Tänään tarkalleen klo 15.07 tuli kolme vuotta siitä, kun julkaisin ensimmäisen hapuilevan postaukseni.  Ja siitä se minun bloggaajan urani alkoi.  Tosin olin siihen mennessä seurannut jo kai pari kolme vuotta neuleblogeja ja pikku hiljaa uskaltautunut kommentoimaankin joskus.

Paljon mukavaa ja ihanaa olen saanut kokea täällä Blogistaniassa tänä aikana. Paljon mukavia blogiystäviä, joista olen aika monta tavannut ihan oikeastikin.  Ja vaikka ei olla tavattukaan, moni tuntuu niin tutulta ja rakkaalta kuin vuosikymmenten ystävyyden jälkeen.  Olen löytänyt monia kivoja blogeja, joita voin seurata ja elää mukana niiden pitäjien elämässä, niin iloissa kuin suruissakin. Paljon olen saanut myös virikkeitä ja uusia ideoita käsitöihini.  Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että elämäni olisi paljon köyhempää ilman tätä omaa Lankapirttiäni ja kaikkea sen myötä tullutta.

Nyt on myös kiitosten aika.  Kiitän teitä kaikkia, jotka poikkeatte joskus tai säännöllisesti täällä.  On ollut ilo seurata tuota kävijälaskuria, joka kertoo yli 150.000 käynnistä.  Kiitos teille jokaiselle ja erityisesti teille, jotka olette jättäneet kommentin edes joskus.  Kommentit tuovat bloggailuun sitä vastavuoroisuutta ja sen myötä iloa, jota ilman tämä olisi sangen yksinäistä touhua.

Arpajaisten järjestäminen blogisynttäreiden kunniaksi on ollut yleistä, mutta nyt minä ohitan tämän merkkipäivän ilman sellaista tohinaa. Mutta lupaan jossakin lähitulevaisuudessa palata aiheeseen jossakin sopivassa tilanteessa.  Nyt jatkan vain sukkien kutomista.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!