Oma hullutteluni jatkuu

Talvi on ollut kai viime päivinä parhaimmillaan. Vaikka vakuutan olevani kesäihminen, tykkään minä silti talvestakin. Silloin kun puhdasta valkoista lunta ja aurinko paistaa.  Ja sellaisia päiviä on tällä viikolla ollut useita.

Paavon päivänä silitin vaatteita ikkunan edessä ja ihailin tätä näkymää.  Auringon kultaiset viirut eivät valitettavasti kuvassa ole yhtä kirkkaat kuin ne oli oikeasti, mutta kyllähän te kaikki olette sellaisia nähneet.

Käsitöiden saralla olen näperrellyt pienissä hullutuksissa, joihin jäin koukkuun.  Nimittäin niitä söpöläisiä, joita olen esitellyt täällä ja täällä, on syntynyt lisääkin.  Niitä on vain niin mukava tehdä. Kun saan yhden valmiiksi, ajattelen sen olevan viimeinen.  Mutta eipä menee kauan, kun käteni taas hakee aivan huomaamatta virkkuukoukun ja lankakerän ja seuraava alkaa kehkeytyä.

 Tässä perhepotretti tältä torstailta.  Porukasta puuttuu valkoinen hiiri, joka kulkee nyt tyttären mukana laukkumaskottina, ja yksi toinenkin pieni, joka on niin ujo, ettei halua vielä näyttäytyä.  Hiirulaisia olen tehnyt siis yhteensä neljä, joista kaksi ensimmäistä Kotiväki-langasta ja viimeiset ohuemmasta Novitan Virkkauslangasta.

Kissaneito halusi toisenkin mekon, ettei tarvii "aina samoissa raasuissa olla".  Nainenhan se on kissaneitokin.  Mekon lanka Tico Ticoa.

Ja tämä on muuten koira, vaikka ei oikein siltä näytä. ;D  En oikein onnistunut saamaan koiran ilmettä, mutta koiran ohjeella tein, niin koirahan se silloin on.  Materiaali Novitan Virkkauslankaa.

Apina leipä-,  eikun avokadopuussa.  Hän on perheen kuopus ja minusta söpöin.  Luulin jo, ettei minulla ole sopivan väristä lankaa apinaan, mutta yllättäen löysin jostakin pienen jämäkerän tuota ruskeaa, tuntuu jotenkin bambulangalta. Viron villaa kuonona ja silmissä askarteluhuovasta valkoiset ympyrät ja muliinilangalla nuo mustat kirjailut.

Idean ja ohjeetkin näihin söpöläisiin sain Nicki Trenchin kirjasta Supersöpöt maskotit.  Kirjassa on yli 35. erilaisen maskotin ohjetta.  Ihan tarkalleen en ole ohjeita noudattanut ja varsinkin silmät ja suunseutu ovat omia muokkauksiani.  Minä kun olen tehnyt nämä huomattavasti ohuemmasta langasta kuin ohjeissa suositellaan, niin ei minulla niin pieniä silmiä ollut, vaan tein silmiksi solmupistot. Tuskin niitä olisi löytynyt lähitienoon kaupoistakaan.

Mitään käyttötarkoitusta ei minulla ole näille, lukuun ottamatta kissaneitoa ja sitä ujoa, jonka esittely on vielä tekemättä.  Ihan tekemisen ilosta näitä värkkäsin ja luulen näillekin sijoituspaikan löytyvän ajan myötä.  Nyt kyllä aion alkaa tekemään jotain muuta (huivi?, sukat?), mutta saatanpa vielä joskus palata näiden pariin.  Oli näiden kanssa niin mukava hullutella!