Päivänkakkaroita sun muita kukkia

Helmikuun pyörähti käyntiin ja sen myötä Virkkausringissä aletaan virkkaamaan kaikenlaisia kukkia.  Ruusuja, neilikoita, orvokkeja, tulppaneja...  Ihan mitä vain kukin keksii.  Kiva, kiva, tähän minä osallistun ja aikaakin on ruhtinaallisesti kaksi kuukautta. Jotenkin on syksystä asti tuo kukkien virkkaaminen kiehtonut minua, vaikka en kovin paljon niitä ole tehnytkään.  Jospa nyt pääsen vauhtiin.

Eilen illansuussa sain valmiiksi pienen pienet sukat, kolmannet Päivänkakkarani. Hih, tässäkin siis tein kukkia! ;DD

 Kolme paria lasten sukkia.  Näihin sain kulutettua melkein kokonaan kerällisen Nalle-langan kevään uutuusväriä Päivänkakkaraa.  Joku aika sittenhän kerroin, että tuo väri houkutteli minua niin, että yksi kerä sitä oli pakko ottaa mukaan kaupasta, kun kävin vain vilkaisemassa uutuusvärejä.  Kerästä jäi vain pieni sykkyrä.

 Perussukat kokoa n. 34, joihin meni lankaa 50g.  Omaan tapaani tein varren resoria 3o, 1n, joka neulos jatkuu myös jalkapöydän päällä.  Kantapää vahvistettu ja sukan kärjessä sädekavennus.  Kantalapun reunasilmukat (2 tai 3) minä muuten tapaan tehdä oikein myös nurjan puolen kerroksilla. Onpa sitten helppo poimia silmukoita kantalapun reunasta.

 

 Lopusta langasta tein sitten "junasukkia".  Isommat ovat ohjeen mukaisilla silmukka- ja kerrosmäärillä tehdyt, pienemmät sitten tein "keskoskokoa".  Niissä on työssä 36s, resoriosuuksia tein 9. krs:ta ja oikeita ja nurjia kerroksia 3 kutakin.  Puikot olivat 3mm:n ja lankaa kului isompiin 30 g ja pienempiin 20 g.  Päivänkakkara-lanka ei riittänyt yksin, vaan otin seuraksi oranssia Woolia. 

Junasukkatkin olen tavallisesti tehnyt vahvistetulla kantapäällä, mutta nyt päätin tehdä tiimalasikantapäät ainakin näihin sukkiin.  Ehkä teen niin jatkossakin, kun tuntuu niin mukavasti sopivan junasukkiin sen mallinen kantapää. 



 Lopuksi paljastan sen ujonkin, joka ei vielä uskaltanut näyttäytyä edellisessä postauksessani.  ;DD  Nyt se on rohkaistunut tuolla maailmalla kulkiessaan ja näyttäytyy kaikille. 

Tässä hän vielä hakee tukea hiirulaisista. 

 Ja nyt jo yksin.  Marsun ohjeella tein, mutta en tiedä, muistuttaako tämä marsua.  Minä olen kai vain kerran elämässäni nähnyt elävän marsun, 1970-luvulla.  Ja arvatkaapa, muistanko millainen se oli.

Marsun virkkaamiseen oli oikein tarvekin.  Ystäväni Eila blogista Vyyhdin viemää nimittäin kissaneidon kommentissaan kirjoitti näin: "Ihana! Osaisitkohan tehdä hamsterin, voisin tilata sellaisen itselleni....:)"   Ja kun tämä sattui juuri Eilan syntymäpäivän alla, niin päätin kokeilla taitojani.  Mutta teinkin marsun, kun ei hamsterin ohjetta ollut.  Enkä kyllä ole tainnut hamsteriakaan tavata yhtään useammin kuin marsua.  Nyt tiedän Eilan ja marsun tavanneen, joten voin paljastaa asian täälläkin.


Helmikuu alkoi ihanassa aurinkoisessa säässä, jossa on jo selvä lupaus keväästä. Ihanaa vuodenaikaa kohden ollaan menossa.