Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Hypistelymuhvini n:o 4



Tätä työtä olen viimeistellyt monena päivänä ja uskon puute on vaivannut joka välissä.  Tämä hypistelymuhvi on olevinaan kissamuhvi, mutta en saanut siihen kunnolla kissan näköä, mutta jospa tämä kelpaisi jollekin mummolle tai papalle hellittäväksi.




 Kissamuhvi, jonka ohje löytyy FB:n Muhvimimmeistä (suljettu ryhmä)
 Jonkin verran mukailin ohjetta tavoilleni uskollisena
Lanka lahjaksi saatua vanhaa Novita Coloritaa, jonka menekki tähän 155 g
Puikot 6 mm:n sukkikset



Itse kissan kropan teko oli simppeliä hommaan, mutta osatapa tehdä kissan pää, johon ei ohjeessa ole yksityiskohtaisia neuvoja.



 
Googletin monilla eri hakusanoilla ensin suomeksi ja sitten jo englanniksikin ja lopulta monen yrittämän jälkeen sain aikaan tällaisen naamavärkin sille. En ole siihen tyytyväinen, mutta parempaankaan en tällä kertaa pystynyt. Ehkä harjoittelen lisää.




Tein minä kissalle jalatkin, mutta kyllä nämä voisivat olla vaikka lehmän vetimet!  :D




Kissathan ovat leikkisiä ja tykkäävät palloista, joten sellainen roikkuu muhvin sisältä virkatussa nyörissä.


Nyt kun olen ollut hiukan mukana näissä hypistelymuhviasioissa, niin kuulen aina uusia tarinoita, kuinka muhvit on otettu vastaan dementikkojen hoitopaikoissa. Pari päivää sitten kertoi Arja FB:n Muhvimimmeissä:  "Eilen vein entiselle työpaikalle muutaman muhvin. Siellä sekä asukkaat että hoitajat ovat ottaneet viemiset mielellään vastaan. Aiemmat olivatkin jo saaneet omistajat: niihin ei saa kukaan koskea, niitä pidetään käsissä nukkuessakin. Minullekin jäi mukava mieli kun pienellä vaivalla voi tuottaa hyvää mieltä."  

Minäkin haluan tuottaa näillä muhveilla hyvää mieltä muillekin, kun itse saan sitä hyvää mieltä näitä tehdessäkin.

Hypistelymuhvejahan (engl. Twiddlemuffs) on tietääkseni tehty Suomessa kevättalvesta 2015 alkaen ja maailmalla jo aiemmin.  Asiasta löytyy tietoa esim. täältä ja kaikkien saatavilla olevia ohjeita muhvien tekoon ainakin täältä.



torstai 30. heinäkuuta 2015

Jalanlämmittimiä


Vaikka elämäni ei olekaan kiireistä  -kiireethän jätin taakseni eläkkeelle päästessäni-  niin enpä oikein ehdi pitämään tätä bolgia ajatasalla. Nytkin on jo postaamatta kolme valmista työtä, joista viime viikolla valmistuneet esittelen nyt.




Raidalliset säärystimet korkeus 54 cm
Resoria alussa ja lopussa 2 o, 2 n ja siinä välissä 3 o, 1 n
Langat Jannea 4 väriä menekki yhteensä 170 g
Silmukoita 56 ja 3 mm:n puikoilla mentiin.

Ovat hiukan liian kireät minun paksuihin pohkeisiini, mutta saajalla onkin pari senttiä ohuemmat, joten voivat olla just' sopivat hänelle.



Raidoitus taas oman pään mukaan, nyt en edes yrittänyt käyttää raitakoneen apuja, kuten sukissa.

Nämä ovat jatkoa miniän ylipolvensukille, jotka esittelin tuossa edellä. Sukkien lisäksi hän toivoi pinkkiraidallisia säärystimiä, jotka ovat niin korkeat "jotta saan rytätä ne ja siltikin lämmittävät sääriä". Jospa olisi mieleiset ja riittävän korkeat. Nämä ovat nimittäin vielä lähettämättä miniälle, kun olen ollut niin saamaton.





Sunnuntaina valmistuivat "pistokassukat" itselle
Resoria 2 o, 2 n  2 cm, sen jälkeen tiimalasikantapää ja tavallinen sukan teräosa
Lanka tuntematon lanka, ilmeisesti täyttä akryylia, ja sen menekki oli 35 g
Silmukoita 60 ja 2.5 mm:n puikoilla mentiin.



Langan sain muistaakseni toissa talvena kierrätyslankakassissa eräältä tuttavan tutulta, ei vyötettä. En ole osannut käyttää sitä mihinkään aiemmin, mutta nyt päätin kokeilla. Tein ensin mallitilkun ja pesin sen pesukoneessa villapesussa villasukkien kanssa. Hyvin näytti kestävän pesua, joten aloin sukan tekoon, kun oli tarvis saada pistokkaisiin pikku sukkaset.  Kaikki meni hyvin ja sain sopivan kokoiset ja hyviltä jalassa tuntuvat sukat kunnes höyrytin ne. Ihan tavalliseen tapaani, kevyesti harsokankaan läpi. Se oli virhe, josta sukkien materiaali ei tykännyt vaan ehti siinä lyhyessä ajassa jo kutistua hieman ja kovettua. Ei sukat pilalle menneet, mutta ovat nyt liian pienet minulle eivätkä enää niin pehmoiset.




Tein tällaiset viime kesänä itselle ja tykännyt käyttää niitä paljon pistokkaissa. Niinpä ajattelin tehdä toisetkin, mutta ei vielä onnistunut. Seuraavat aloitettuina, eri langasta tosin.



tiistai 28. heinäkuuta 2015

Ylipolvensukat


Voiko innokkaalle sukankautojalle ollakaan sopivampaa miniää kuin ympäri vuoden villasukkia käyttävä. Minulla on sellainen ihanuus, joka on muutenkin mieleinen miniä. Heinäkuun alussa hän ilmaisi toiveensa uusista ylipolvensukista ja säärystimistä. Joten ei muuta kuin lankakauppaan ostamaan sopivan värisiä lankoja ja puikoille ensin ne sukat.




Viime viikolla sukat pääsivät perille saajalleen ja hyviksi ja sopivankokoisiksi ne on havaittu. "Nää istuu jalkaan niin ku ois tehty minulle!"  kuului kommentti.


Toivomuksena oli turkoosi-siniset sukat, mutta hiukan huonosti löytyi sopivia värejä, joten tällaiset niistä tuli. Mielestäni värit ovat kuitenkin oikeasti turkoosimmat kuin kuvissa.





Malli ylipolvensukat "omasta päästä" vanhaan tuttuun  tapaani:
resoria 2 o, 2 n  13 cm, sileää n. 16 cm, jolloin aloitin pohjekavennukset (2 s joka 6. krs yhteensä 10 kertaa), perinteisen vahvistetun kantapään aloitin kun varren pituus oli yhteensä n. 46 cm, sitten sopiva terä 35-36 kokoiseen jalkaan
Silmukoita alussa 76, resorin jälkeen 72 ja nilkassa sekä terässä 52
Langat Maijaa ja Jannea, joiden yhteismenekki 190 g
Puikot 2.5 mm koko työn ajan.






Olen tehnyt aiemmin miniälle kai jo kolmet ylipolvensukat ja kokemus on opettanut, että sukat kannattaa tehdä napakoiksi pysyäkseen paremmin ylhäällä. Siksi tein nämäkin noin ohuilla puikoilla ja suhteellsien pienillä silmukkamäärillä. Ne miniän edelliset ylipolvensukat löytyvät täältä, jos haluat kurkata niitäkin.





Raidoitus on sekin omasta päästä. Aluksi kyllä tein raitageneraattorilla mallin, mutta jo parin kolmen raidan jälkeen se sai jäädä ja raidoitin aivan oman silmä mukaan.  Vain kantapäät ja kärjet tein pelkällä turkoosilla.  Lankoja en katkaissut nytkään välillä, vaan kuljetin niitä mukana nurjalla puolella. On vain kierrettävä langat toistensa ympäri ja huolehdittava, että lanka jää sopivan löysälle, ettei kiristä.


Värin vaihtuessa käytin taas Drospin opetusvideon oppia. Se on mitä mainioin tapa, kun kerroksia tulee yhdellä värillä vähintään kolme. Muutenhan yleensä jää sellainen kynnys langan vaihtumiskohtaan. Harmi, kun en tullut ottaneeksi kuvaa sukkien takaa, jonne sen vaihtumiskohdan laitoin.


Helposti voisi olettaa, että on tylsää tehdä näin pitkävartisia sukkia, mutta tuo raidoittaminen tempaisee mukaansa ja työ etenee sutjakkaasti.  Saa olla tarkkana, että muistaa tehdä kavennukset.
En siis pane vastaan, jos miniä toivoo taas muutaman kuukauden kuluttua ylipolvensukat.




torstai 23. heinäkuuta 2015

Pionit kukkivat täälläkin


Tänään teen pienen kukkaiskatsauksen pääasiassa pihakukkiini. Käsitöitä sitten taas seuraavassa postauksessa.


Pionit on yksi minun lempikukistani, joiden avautumista joka kesä odotan. Ja on aina ilon päivä, kun niiden kukat avautuvat. Tämä kesä on ollut kovin viileä, joten odotus on ollut tavallista pitempi, mutta nyt se palkittiin, kun ensimmäiset kukat avautuivat toissa päivänä.



Nämä punaiset avautuivat tänä kesänä ensimmäisiksi ...



... ja sitten nämä herkät vaaleanpunaiset. Kolmaskin lajike on vielä, mutta se on vasta nupuilla. 

Parina edellisenä kesänä pioneissani on ollut kovin runsas kukinta, mutta tänä vuonna ei päästä samaan. Mutta on niitä nytkin kymmeniä, joten iloa silmälle on.




Vaatimaton vuorikaunokki  on myös minulle mieleinen pihan koristaja



 Entäs päivänkakkara, joka saa levitä oman tahtonsa mukaan perennapenkeissämme.



Niin on tehnyt tämä pieni orvokkikin, joka on valinnut kovin ahtaan kasvupaikan. Siksi kai kokokin on jäänyt noin pieneksi.



Sisällä ilahduttaa soilikki.




tiistai 21. heinäkuuta 2015

Vanhat ajat mielessä



Minä olen sitä ikäluokkaa, jonka nuoret naiset  ja jo tyttösetkin virkkasivat lakanoihin pitsejä. Tehtiin väli- ja reunapitsejä lakanoihin ja tyynyliinoihin vähän kapeampia. Kapioita piti olla odottamassa omaan huusholliin pääsyä.  Osa omista pitsilakanoista on edelleen tallessa, tosin ovat olleet jo vuosikymmenet käyttämättä, kun siirryttiin pussilakanoihin. Vanhat ajat muistuivat elävästi mieleen, kun virkkasin tyttären toivomia pöytäliinan pitsejä.



Reunapitsit  kaksi 45 cm pitkää pätkää
Malli on n:o 121 Mary Oljen Kauneimmat pitsit -kirjasta pienin muunnelmin
 Lanka Puppets Eldorado, jonka menekki n. 20 g
Virkkuukoukku  1 mm


Tytär halusi liinan tumman, melkein mustan, TV-tason päälle ja pitsit vain liinan päihin. Itse liina on valkoista pellavaa ja peräisin vanhoista lakanoista.  Kauniilta näytti, kun mallasimme liinaa eilen viedessämme muuttokuorman hänen tulevaan kotiinsa.

Liina on oikeasti puhtaan valkoinen, kuva valehtelee sen siniseksi värjääntyneeksi.





Muuttoa varten vuokrasimme pakettiauton, josta löytyi oikein sopiva hylly lankakerille. Alkumatkasta langat olivat kässypussissani, mutta kahdelta kerältä kudottaessa lanka ei oikein hyvin juossut. Mutta pian huomasin, että tyhjänä ollut hylly oli kuin suunniteltu minun tarpeitani varten. Niinpä noista purkulankakeristä muotoutui hyvä kissamuhvin alku.




sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Lisää hypistelymuhveja


Nyt on sitten jotain valmistakin käsityötä esiteltäväksi, kun edellisessä postauksessa  ihailtiin lähinnä vain kukkia ja muutakin luontoa. Kaksi hypistelymuhvia sain nimittäin eilen valmiiksi.  Kutomisten osalta ne olisivvat olleet valmiit jo tuossa postauksessa esiteltäviksi, mutta nuo hypisteltävät osat olivat vasta alkutekijöissään.  



 Kukkasin korosteltu hypistelymuhvi.  Kuvasin sen kolmelta eri kantilta ja tein niistä kuvakollaasin, jotta kaikki sivut tulisivat näkyville.





Hypistelymuhvi, jota koristaa pöllö ja taskusta kasvava kukka.

Molemmat kudoin samasta punaisesta langasta, jonka nimeä en tiedä. Oli sellainen iso jättikerä, akryylia kokonaan, tytär sai sen joululahjaksi joltakin kaveriltaan. Vieläkin sitä on moneen muhviin, jos ei muuta käyttöä ilmaannu. Lanka on kyllä ihan mukavan tuntuista käteen. Molemmissa lisänä hiukan hapsulankaa ja koristeluun käytin erilaisia jämälankoja.
Lankojen yhteismenekki oli 100 g yhteen myssyyn.
Puikot 5 mm:n sukkikset, silmukoita resorissa 36 ja sileässsä osassa 54.




 Hypistelymuhvin ideahan on, että siitä löytyy monenlaista katsottavaa ja hypisteltävää myös sisäpuolelta. Niinpä tein sinne taas poimuja ja nystyjä erilaisista langoista ja...




 ...keksinpä myös kiinnittää molempiin tyhjät lankarullat, joita voi siellä sisällä pyöritellä kädessään.


Aika työlästä hommaa tämä muhvien teko on, mutta kivaa. Siinä saa päästää luovuutensa vapaasti valloilleen, mutta eipä tuo aina lähde  kovin innokkaasti liikkeelle. Kovin pitkään piti nytkin miettiä, mitä näihin muhveihin laittaisin, etteivät ne olisi aivan samanlaisia kun tuo päälanka jo on molemmissa samaa.  Kun yhden kohdan sain tehtyä, alkoi toinenkin olla mielessä. Varmaan ideointikyky kehittyy näitä tehdessä, sillä lisääkin minun on tarkoitus tehdä.  





Hypistelymuhvi on neulottu, virkattu tai ommeltu muhvi, johon voi laittaa kädet sisälle. Siihen kiinnitetään erilaisia käsien toimintaa aktivoivia asioita ja koristeita, joita voi hypistellä. Hypistelymuhvit auttavat esimerkiksi muistisairaita ihmisiä ja niitä lahjoitetaan hoitokoteihin.  Niitä on maailmalla tehty parin vuoden aikana paljonkin ja viime talvesta lakaen ideaa on toteutettu Suomessakin. 


Nämä ovat minun tekemät muhvit n:o 2 ja 3, se eka on esillä täällä, jos haluaat kurkata sitäkin.  Vielä en tiedä mihin nämä päätyvät. mutta taidan kysäistä oman kuntani alueella toimivista hoitolaitoksista, haluavatko ottaa vastaan.




perjantai 17. heinäkuuta 2015

Sorruin alelankaan


Reilu viiko vierähti taas mökillä. Mukavissa tunnelmissa vaikka sää olikin kovin kolea, muistutti minun mielestäni ihan syksyä. Mutta toivon, ettei se aivan vielä ala.  Käsitöitäkin tein muun touhun ohessa, mutta niitä minulla ei ole vielä esiteltävässä kunnossa, joten niihin palaan myöhemmin.



Sen verran käsitöihin liittyvää täytyy kertoa, että sorruin ostamaan lankaa, vaikka olen päättänyt olla ostamatta yhtäkään kerää ilman todellista tarvetta. Mutta sorruin, kun kävin ruokaostoksilla sikäläisessä marketissa ja näin lankahyllyn ohi kulkiessani, että myyjä touhusi lankojen kanssa. Hyllyyn piti mahduttaa Novitan syysuutuuksia ja siksi poistuvia värejä pantiin aleen. Tovin siinä hiplasin varsinkin niitä alelankeja, kun tuo kuvan punainen Nalle jotenkin houkutteli minua kovin. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että kolme niistä punaisista keristä lähti mukaani. Kauniin väristä sukkalankaa, ajattelin. 

Sitten mökille ajellessani jo vähän kaduin heikkoa luonnettani ja sortumistani, kunnes mieleeni muistui Helena Anhavan runo "kutojanaisesta". Olen osan siitä kopsannut itselleni muistiin joskus kauan sitten ja olenpa tainnut täällä Lankapirtissäkin julkaista sen pätkän. Ja niin teen nytkin. Se jos mikä, kertoo meidän kutojanaisten sielusta paljon. 


”entä jos paljastan teille
että kutojanaisella on juopon sielu,
hän ei juo, hän kutoo.
Itselleenkö – ei – tai kenties sittenkin
vain itselleen, sille imaginaariselle
joka tahtoisi kääriä villaan
kaikkien maiden repalesielut,
juuri kuin Pussisen akka hän uskoo:
enemmän on lankaa kuin kylmää.
Kun masennus yllättää,
jalat vievät lankakauppaan,
jos raha ei riitä,
hän vain hypistelee ja nuuhkii
(ties vaikka söisi salaa).”


Voiko parempaa oikeutusta ollakaan langan ostolle, vaikka se olisi ns. tarpeeton. Siis voisi kai sen muutaman lantin käyttää huonomminkin kuin lankaan, varsinkin jos siitä langasta muotoutuu jotain lämmintä jollekin "repalesielulle".  





Maariankämmekät ovat aivan hullaantuneet tänä kesänä mökkimme pihapiirissä ja lähimaisemissa. 



Aina niitä siellä on, mutta ei näin tiheitä kasvustoja eikä niin laajalle levinneenä kuin nyt. 




Aiemmin en ole raskinut niitä poimia sisälle maljakkoon, mutta nyt päätin viedä muutaman pirttin pöydälle. Ja yllätyin, kuinka hyvin ne kestivät koko viikon, nuputkin aukesivat eikä vanhimmat kukat tippuneet pöydälle.




Muutenkin mökillä seurailen kasveja ja eläimiä.  Nyt meidän ilona olivat myös lupiinit, joita monet kai ihan vihaavat vieraslajeina. Muuten en niihin ota kantaa, mutta minusta  ne kuitenkin kukkivat kauniista kuten nämäkin vaaleanpunaiset liiterin takana.




Samaisen liiterin seinässä hirrenkolossa hautoo leppälintu. Liekö sama lintu, joka teki pesän mökin räystään alle vanhan pääskysen pesän päälle ja ehti ainakin aloittaa munimisen. Oltiin välillä kotona kai viikon verran ja kun palattiin mökille, niin pesä oli hajoitettu, jäänteet löytyivät pihalta. Ehkä orava oli käynyt ei toivotulla vierailulla.




Tänäkin kesänä olemme muutaman kerran kalastaneet tällä pienellä erämaajärvellä. Verkkoja ja katiskaa uitamme tuolla ja joskus saadaan kalaakin. Tänä kesänä on Ahti ollut hiukan kitsas, mutta muutama pieni siika ja kasa ahvenia on sentään saatu ja popsittu.




Tätä polkua pitkin tallustelemme veneelle. Tuo polun yllä oleva laho koivunrunko muodostaa mielestäni kuin portin. Aina sen alta kulkiessani ajattelen, jokohan se rymähtää alas. Jospa sentään vasta talvella lumen painosta.