Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvista suurenee klikkaamalla niitä.

16.10.2014

Sytomysssyjä lisää



Tänään kävin hakemassa Oulun Lankamaailmasta sinne kertyneet sytomyssyt. Sain kauppias Ihalaiskalta viestiä, että niitä on kertynyt monta pussillista. Edellisen tyhjennyksen tein siellä heinäkuussa, siis kolme kuukautta sitten. Silloinkin oli myssyjä muhkea määrä, mutta kyllä tällä kertaaa oli enemmän, peräti 162 myssä. Arvaat varmaan, ettei riemullani ollut rajoja!

Jos olet uusi vieraani ja kysyt, mikä ihmeen sytomyssy, niin klikkaapa tuosta bannerikuvan yläpuolelta tekstiä Sytomyssyily. Siitä pääset sytomyssyilystä kertovalle sivulleni ja näet, minkä asian parissa olen touhunnut pian viisi vuotta.




Myssyt olivat varmaan usealta eri tekijältä ja ne olivat neljässä eri muovikassissa, joiden sisällön levitin sängyllemme, aina yhden pussin sisältö kerrallaaan.




Ensimmäiseksi käteen sattui pussi, jossa oli 28 myssyä.




Seuraavassa pussissa oli 70 myssyä, joista tässä osa ja...




... ja tässä loput.





Kolmannessa pussissa oli 50 myssyä, joista kuvassa osa ja...





...ja loput tässä. 




Neljännessä pussissa oli 14 myssyä, joiden veikkaan olevan saman tekijän myssyjä. Jotenkin niiden käsiala henki niin samanlaisena, vaikka osa oli virkattu ja osa kuddottu.

Ihania sytomyssyjä kaikki!  Aivan upeaa väri-iloittelua, paljon värejä, mutta mukana myös yksivärisiäkin.  Monenlaiseen makuun löytyy noista kasoista myssy. 

Yksi asia nousi kuitenkin esille ja siitä haluan huomauttaa. Mukana oli useita kovin pieniä myssyjä, jotka eivät mahdu aikuiseen päähän.  Lasten sytomyssyjähän on saamani tiedon mukaan OYS:ssa  runsaasti varastossa eikä sinne mahdu lisää. Joten tehkää reilun kokoisia myssyjä aikuiseen päähän, niille on rajaton menekki.


 Kiitos kaikille tekijöille! On ihanaa, että jaksatte ahkeroida myssyjä hyvään tarkoitukseen.
 Kiitos Lankakauppa Lankamaailmalle, joka toimii edelleeen keräyspaikkanamme! (Osoite Saaristonkatu 27, Oulu)


Lähiaikoina minulla on siis taas asiaa OYS:n Syöpätautien poliklinikalle.




15.10.2014

Tuli kuin tilauksesta



 Näiden sukkien ohje julkaistiin kuin tilauksesta minulle. Edellisiä sukkia tehdessäni mieleeni hiipi halu tehdä hiukan niistä poikkeavat palmikkosukat. Jonkunlainen kuva mallista oli jo mielessäni, mutta sitten Susu julkaisi blogissaan nämä ihanat sukat.  Ja yllättäen ne muistuttavat aika pitkälle omaa mielikuvaani. Siis Susun malli puikoille ja oma sai jäädä muhimaan päähäni. Ehkä se jalostuu alitajunnassani ja saan joskus aikaan tosi upeat sukat, ehkä! ;)




Malli Susanna Hellberg Luksusta sukkiin, ohje julkaistu Suuri Käsityö -lehdessä 10/2014
 Koko 38
 Lanka 7veikkaa, jonka menekki 120 g
Puikot 4 mm:n sukkikset, joilla ohjeen mukaiset silmukkamäärät

 Susun on tehnyt ohjeen teeteen uudelle alpakkaiselle tundra-sukkalangalle, mutta sitähän minulla ei ollut varastossani ja ohje oli aivan pakko saada pian puikoille. Niinpä sitten ohjeen silmukkamäärän ja oman kokemukseni pohjalta valitsin langoistani farkun sinistä 7 veikkaa. Aloitin 3.5 mm:n puikoilla, mutta totesin niiden olevan liian ohuet käsialallani tälle mallille. Siis vaihdoin 4mm:n puikkoihin ja ne osottautuivat sopiviksi.





Hiukan mukaillen mentiin muutenkin: varsi oli 22 cm korkea kantalapun alkaessa ja lisäksi tein tavallisen vahvistetun kantapään omaan tapaani ristiinvahvistetun sijaan.


 Kärkikavennustakin jouduin hiukan mukailemaan, että sain haluamani kokoiset sukat. Nämä nimittäin menevät tietylle henkilölle.




 Ovat naftit minun jalkaani, mutta toivottavasti just sopivat saajalleen.


Messuilla pääsin hiplailemaan tuota mainittua tundra-lankaakin ja olipa ihanan pehmeää ja lutuisen tuntuista lankaa, mutta sinne joutui jäämään, kun näiden teossa olin päässyt jo hyvään alkuun.  Minä olen nimittäin päättänyt, että pyrin välttämään ihanienkin lankojen ostoa mikäli en juuri silloin sitä tarvitse. Pitäisi ensin saada nuo vanhat varastot pienemmiksi.

Kiitos Susu, malli on ihana ja ohje selkeä!  Tämä tuskin jää viimeiseksi tekemäkseni pariksi ohjeellasi.







13.10.2014

Tuotekehittelyä



Taas toistan itseäni jatkamalla eilisen päivän touhuja ja vieläpä kertomalla niistä täälläkin.  Se sytykeruusujen teko nimittäin oli niin mielenkiintoista, että sitä piti jatkaa tänäänkin, varsinkin kun välineet olivat edelleen esillä.  Muutamia ruusuja taas kokosin ja niitä dipatessa juohtui mieleen kysymys, eikö ruusu voisi olla erilainenkin, helpommin koottava. Siispä kokeilemaan, materiaaliakin oli valmiina pöydällä.




Kokosin kolme-neljä munakennon tötteröä sisäkkäin, niitä tötteröitä, jotka erottavat munat toisistaan ja dippasin niitä sellaisenaan. En siis mitenkään täyttänyt niitä. Tötteröt tarttuivat mukavasti kiinni toisiinsa steariinin avulla, vaikka sitä on näissä vain kolme kerrosta.   Eiväthän nämä ole niin nättejä kuin nuo ruusut, muistuttavat paremminkin jotain mielikuvituskukkaa, mutta sytykkeenä uskon näidenkin toimivan hyvin. Ja nämä on huomattavasti helpompia koota. Ei tarvitse muuta kuin repiä kennot osiin ja asetella kupit sisäkkäin. Vaikeampihan näitä on tietenkin pakata, jos meinaa vaikka lahjaksi antaa tai tekee niitä vaikkapa myydäkseen kirpparilla, mutta omaan käyttöön kelvollisia.

Sitä vaan ihmettelen, eikö kukaan ole keksinyt aiemmin, että helpommallakin noita voisi tehdä.




Tässä tämän päivän tuotokseni, neljä mielikuvituskukkaa ja yhdeksän ruusua ja...




...tässä molempien päivien kukkaset (oikealla ne eiliset).


Nyt lopetan näistä jorinani tähän.  Paitsi jos saan jotain oikein hienoja oivalluksia kukkien kehittämisessä, niin sitten voin palata asiaan.  ;)


12.10.2014

Lopultakin sytykeruusuja


Tänään messuilla käynnin lisäksi olen touhunnut jotain aivan muutakin ja ennenkokematonta. Messuista kerroinkin jo edellisessä postauksessani.  Olen nimittäin kokeillut sytykeruusujen tekoa, mitä olen pitkään suunnitellut ja kerännyt sitä varten materiaalia, siis munakennoja ja kynttilän pätkiä.  Lahjaksi olen saaanut joitakin sytykeruusuja ja todennut ne käytössä toimiviksi.




Vain seitsemän tein näin aluksi. Tässä ne ovat kuivumassa keittiön työpöydällä.



 Aamulla ennen messuja pyörittelin munakennoista ruusut odottamaan steariinikylpyä.



 Messuilta palattuani panin punaisia kynttilän pätkiä sulamaan ruuusujen dippaamista varten. 

Pitkään olin miettinyt, missä kattilassa voisin kynttilät sulattaaa, jos en saisikaan sitä enää käyttökuntoon. Sitten keksin, että meillä on vanha teräskulho, jota ei nykyisin juuri mihinkään käytetä. Siis se vesihateeseen ja siihen kynttilät  sulamaan.



 Dippauksesta ei tullut otettua kuvaa, mutta noilla kuvassa näkyvillä muovisilla pihdeillä uitin ruusuja sulassa steariinissa ja nostelin leivinpaperin päälle.  Dippauskertoja en laskenut, mutta ehkä viisi kertaa ruusut pääsivät kylpyyn. Viimeisellä kierroksella yksi ruusu luiskahti irti pihdeistä ja putosi steariiniin. Ja steariinia tietenkin roiskahti ympäriinsä jonkin verran, lähinnnä liedelle.



 Siinäpä ruusut jäähtyvät tarvitsemieni työkalujen vieressä. Vasemmalta alkaen: kaaapimella kaavin liedestä (keraaminen) steariinin irti, puutikulla sekoittelin sulavia kynttilänpätkiä, muovimitalla valutin lopuksi lisää steariinia ruusujen päälle ja viimeisenä oikealla jo mainitut muoviset pihdit.

Muoviset pihdit eivät ole hyvät tähän tarkoitukseen, koska ne joustavat vähän eikä niillä saa oikein pitävää otetta. Metalliset grillauspihdit olisivat varmaan paremmat, mutta itse rupesin miettimään, mistähän saisin piikilliset pihdit.


Onkohan tuo muovimitta kenellekään lukijoistani tutun näköinen. Monet eivät varmaan ole tuollaista voineet ikänsä puolesta koskaan nähdäkään, sillä tuo on peräisin vuodelta 1973 tai 1974. Kuopuksemme ollessa vauva oli jossakin vauvanruokapakkauksessa  - olisiko ollut jotain velliä, en muista enää -   tuollaiset mittakauhat. Niitä sitten jäi pyörimään laatikkoihimme ja ainakin tämä vielä löytyi jostain nurkasta. Hyvää muovia tuntuu olevan, kun ei minkäänlaista sulamisen merkkiä näkynyt sulaan kuumaan steariiniin upotettaessa.  No, aivan pienesti minä siitä pinnalta sitä steariinia vain kaapasin.



Ohjeita sytykeruusujen tekoon löytyy netistä useampiakin, googlettamalla sanat sytykeruusu ohje hain itse pari ohjetta ja niiden mukaan tein. Oli minusta mielenkiintoista puuhaa eikä jää viimeiseksi kerraksi, materiaalikin on jemmattuna.

 


Terveiset messuilta



Taas on yksi vuoden kohokohdista, jos niin voi sanoa, takana päin. Kävin nimittäin tänään Oulun Kädentaitomessuilla.  Joka vuosi sinne haluaa mennä, vaikka aika samanlaista ja samat esittelijät siellä onkin eikä siis mitään varsinaisesti uutta tule vastaan.  Mutta kiva on kierrellä ja katsella ja aina siellä jotain ostettavaa sattuu kohdalle. Ja tapaahan siellä tuttujakin.




 Näin vähäisiksi jäivät minun messuostokseni. Ainoa suunniteltu ostos oli nuo sukkapuikot. Ennestään minulla oli vain yhdet Addin 3.5 mm:n sukkapuikot ja aina joskus tarvitsisin kahdet yhtä aikaa, niinpä pari iltaa sitten päätin hankkivani toisetkin.  Minähän tykkään Addin puikoista ja käytän ensisijaisesti niitä. Nämä löytyivätkin heti ensimmäisellä kierroksella, loput ostin uusintakieroksella harkinnan jälkeen. Neulemallien kirjoja minulla on ollut ainakin kaksi, mutta ei yhtään virkkausmallien kirjaa. Mutta nyt sekin löytyy hyllystäni. Tässä näytti olevan useita sellaisia tekniikoita, joita en ole ennen tiennyt olevan olemassakaan ja jotka vaikuttivat käyttökelpoisilta. Hintakin vain 10€, ei siis paha.  Heräteostoksina lähti mukaani kaksi kaulakorua: tyttärelle tikkukarkkikoru ja itselle puuhelmet. Ja pitäähän sitä edes yksi lankaostos tehdä kässämessuilla, niinpä ostin Böökin kojusta kolme kerää aivan ihanan väristä Katia Darling -lankaa.




Aika makean näköinen koru!  Tytär oli käymässä kotona ja ihastui kovin uuteen koruunsa.  Elvari näitä ja monia, monia muitakin syötävän ihania koruja valmistaa ja myy. Kannattaa käydä tutustumassa firman nettisivuilla. 




Itsellle olen kaivannut punaisia puuhelmiä kutittavien huovutettujen helmien tilalle ja nyt ne sattuivat kohdalle. Ovat muuten oikeastti samaa sävyä kuin tunikan raidat, kuva vääristää helmien värin.


Kolmisen tuntia viivyin messuilla vaikka vain näin vähän sain aikaan. Vanhemmuuteen olen huomannut, että haluan ja tarvitsen entistä vähemmän uusia tavaroita. Nuorena saatoin ostaa jotain ihaan sen takia, että se oli niin kiva tai ihana.  Kyllä minusta on vieläkin kiva kierrellä messuilla ja liikkeissä katselemassa, mutta harvoin haluan jotain itselle. On muuten ollut hyvin ilahduttavaa tehdä tuo huomio itsestään.



11.10.2014

Sukkia taas


Sukkia, taas sukkia, aina vaan sukkia!  Minusta itsestä ainakin tuntuu siltä, mutta silti en ole niiden tekoon vielä kyllästynyt.  Nytkin on ainakin neljät sukat suunnitelmissa ja ne on tarkoitus toteuttaa ihan lähiaikoina. Sitten ehkä siirryn lapasten tekoon, joten jotain muutakin on luvassa.


Lokakuun alkaessa raportoin ensimmäisistä "syyskuun sukistani" ja lupailin samalla seuraavaa paria samalla ohjeella.  Ja tässä se nyt on, käypä tutustumaan.




Malli September Socks kokoa 39-40, ilmaisohje löytyy täältä (Rav.)
Lanka 7veikkaa, sen menekki 120 g  
Puikot 4 mm:n sukkikset ja ihan ohjeen mukaan tein.



Tykkään tästä sukkamallista kovasti, varsinkin tästä oranssin värisestä parista. Kumpikaan pari ei näillä näkymin kyllä jää itselle, vaikka eihän sitä koskaan varmaksi tiedä. Niin kiva oli tehdä tätä toistakin paria, että varmaan näitä valmistuu kääsistäni lisääkin jossain vaiheessa.






 
Jämälankoja hävittääkseni tikutin taas raitasukat, nyt kokoa 34-35
Langat 7veikan jämiä, yhteensä 80 g
Silmukoita taisi olla 44 ja 3.5 mm:n sukkiksilla mentiin.

Mitäpä näistä muuta sanoisin. Ai niin, nyt en käyttänyt netin apuja raidoituksen suunnitteluun vaan ihan ihka omaa, synnyinlahjaksi saamaani "raitageneraattoria" nimeltä Matleena.  ;)




Tänään tikutin valmiiksi nämä pienet sukat, joihin mallin tempaisin aivan omasta päästä: tiimalasikantapäät, leveä nauhakavennus kärjissä ja mallineule vanha tuttu Ullan Rinsessa-setistä.
Koko lienee n. 30
Lanka Nallea ja menekki 30 g
Puikot 3 mm ja silmukoita työssä 45.


Lokakuu on vielä sukkien ja Sukkasadon aikaa, johon minäkin osallistun keräämällä täytettä Perunalaariin. Sinne päätyvät nämäkin kaikki kolme paria aivan tuota pikaa.





Eilen kastelin vierashuoneen ikkunalla olevia orkideojani ja löysin niiden takaa tällaisen yllätyksen. Siinä on amaryllis viime joululta. Kevättalven tämä vietti unohduksissa kodinhoitohuoneen ikkunalla ja kesäksi muutti terassille varjoon lehtikaktusten kanssa. Pari kolme viikkoa sitten toin "siirtolaiset" terassilta takaisin sisälle ja vein tämän alussa mainitsemaani paikkaan ja unohdin sinne. Ja nyt se haluaa palkita minut, ihana kasvi. Jännityksellä jään seuraamaan, millaisen kukkaloiston saamme nähdä.  Kerron siitä aikanaan täälläkin.


10.10.2014

Syksyn kauneutta



Tässä postauksessa en puhu käsitöistä ollenkaan vaan esittelen muutamia valokuvia syys- ja lokakuun vaihteessa tehdyiltä mökkireissuilta. Kaikkina vuodenaikoina on mielestäni kiva seurailla, mitä kulloinkin tapahtuu luonnossa ja miltä joku maisena näyttää juuri silloin. Kuten kaikki varmaan ovat havainneet, niin luontohan muuttuu alati. 

Kesä on minulle tärkeä vuodenaika, siitä pidän ehkä eniten vuodenajoista. Mutta kyllä minä pidän muistakin, kaikki ne ovat omalla tavallaan kivoja. Ja jokainen niistä kuuluu meidän vuodenkiertoomme enkä yhtään niistä antaisi pois.  Syksy viilenevine päivineen, sateineen ja hämärtyvine iltoineen johdattelee meitä rauhaan ja hiljaisuuteen vilkkaan kesän jälkeen. Aivan samoinhan tapahtuu luonnossa, kaikki kasvit vaipuvat lepoon kuten monet eläimetkin.  Luulen, että meille ihmisillekin olisi jonkunlainen lepo tarpeen, kunpa vain osaisimme käyttää syksyn ja talven sellaiseen.


Mutta tässä nyt satunnaisesti valittuja kuvia


Syyskuun lopulla satoi Kainuuseen ensilumen, josta kuvassa näkyy hiukan rippeitä. Lumi suli kuitenkin pian pois eikä järvet jäätyneet, kun mittari näytti useita lämpöasteita.  Niinpä me jatkoimme kalastusta tuttuun tapaamme, vaikka Ahti oli kyllä kovin kitsas antimissaan.  Kuvaa otettaessa oli kova tuuli, mutta tähän lahteen se ei puhaltanut juurikaan.  Minulla oli täysi työ soutamisessa, kun verkoilla oltiin. Eikä silloin joutanut kuvaamaan.



Muutaman päivän kuluttua olikin aivan tyyntä ja näytti tältä ja...



...tältä.



Seuraavana iltana olimme järvellä juuri auringonlaskun aikaan.




Mökin pihassa ja lähimetsikössä tutkin vuorostaan hallan huurruttamia kasveja




Pitsiheiniä


Horsmakin muutti muotoaan



 
Tätä en tunnistanut, minkä kasvin siemenet mahtavat muodostaa tuollaisia tähti




Kotikuusikin sai huurrekuorrutteen



Mustikoita olisi vielä ja valmiiksi pakastettuina! ;)  Vielä syyskuun puolivälin paikkeilla olivat muuten mustikat aivan syötäviä.



Usva hiipii illan hämärtyessä pellolle




Minäkin näytän kerrankin pitkältä




Uusitussa pirtissä on kiva keitellä uudella hellalla ja kuunnella samalla tulen huminaa ja puiden rätinää hellasta.


Tänä viikonloppuna en mene mökille, sillä nyt aika käydä Oulun Kädentaitomessuilla messuilemassa.  Olen ajatellut mennä sunnuntaina, jos silloin olisi hiukan vähemmän ruuhkaa kuin lauantaina.  Viime vuonna en käynyt käsityömessuilla ollenkaan, joten nyt innolla odotan sinne pääsyä.