Viikko on vierähtänyt

On rauhallinen lauantaiehtoo, kun tätä naputtelen. Mutta viikko on ollut täynnä monenlaista touhua ja vieraitakin on käynyt. Käsityöt eivät juuri ole edenneet lukuun ottamatta sitä, että Linnèa-huivin sain valmiiksi. Tosin sen kuvaaminen on vielä tekemättä, sen jälkeen voin esitellä huivin täällä.

Tällä viikolla saimme odotetut kesävieraamme, pojan appivanhemmat luoksemme pariksi päiväksi. He ovat innokkaita motoristeja ja ovat tehneet jo monena vuonna lomamatkan moottoripyörällään Suomen ja Norjan Lappiin. Poikkeavat aina matkallaan meitäkin tervehtimässä ja nyt oli se aika kesästä. Tänään sitten oli jäähyväishalien ja -vilkutusten aika. Aina on yhtä mukava saada heidät vieraaksemme, aika kuluu rattoisasti yhdessä. Kiitos teille vielä tätäkin kautta, jos käytte täällä kurkkaamassa. Olisimme pitäneet teidät mielellään pidempäänkin.

Eilen teimme retken Turkansaaren ulkomuseoon. Tässä lainaus sen esittelysivulta: "Oulujoen varrella sijaitseva Turkansaari oli tärkeä kauppa- ja kalastuspaikka jo 1400-luvulla. Turkansaaren ulkomuseo sijaitsee tällä vanhalla kauppapaikalla. Museoalueeseen kuuluvat myös läheisesti Siikasaari ja Karhunsaari, joihin on siirretty Oulujokivarren maalaiskulttuuriin liittyviä rakennuksia. Museoalueella voit perehtyä vanhoihin elinkeinoihin: maatalouteen, karjanhoitoon, kalastukseen, metsätyöhön, uittoon sekä tervanpolttoon."

Kuvassa museoalueen kahvilana toimiva rakennus, jota käytetään paljon myös kesäisten häiden viettoon. Nytkin saimme seurata, kun seuraavan päivän hääjuhlien valmistelua aloitettiin.

Minäkin olen ollut kaksissa häissä vieraana täällä Turkansaaressa. Niistä ensimmäiset olivat vuonna 1974, jolloin oli nuorempi veljeni ja vaimonsa vihittiin. Hääjuhla pidettiin tässä rakennuksessa.

Turkansaaressa on tapana, että jokainen hääpari leipoo oman reikäleivän ja kirjoittaa siihen etunimet ja vuosiluvun. Sitten leipä jätetään muistoksi ja muidenkin vieraiden ihasteltavaksi kahvilan leipäorsille. Aika paljon leipiä oli, ei vain tullut laskettua. Ainakin vuodesta 1990 asti niitä oli, mutta vanhimmat kuulemma tahtovat haurastua ja tippuvat muruina aikaa myöten alas. Sitä en muista, joko tämä tapa oli käytössä 1974 eikä kahvilan työntekijäkään sitä tiennyt. Oli niin nuori, että varmaan oli lapsi vielä tuolloin. Pitääkin kysyä joskus veljeltä tai kälyltä asiasta.

Alueella on monenlaisia rakennuksia aina kirkosta savupirttiin ja riihestä navettaan ja talliin. Ja kaikissa on niihin kuuluvaa esineistöä. Oli paljon myös vanhoja kodin tekstiilejä, jotka olivat ajan tavan mukaan käsitöitä. Yllä kuva Juuruksen talon salista, jossa oli paljon näitä käsitehtyjä tekstiilejä, esim. kirjotut verhot ja pöytäliinoja.



Tämän tarkempaa kuvausta alueesta en kirjoita, mutta suosittelen toisiakin siellä käymään. Aionpa käydä itsekin jo lähiaikoina uudestaan, oli siellä niin paljon mielenkiintoista katsottavaa.


Tässä lepuuttelen vieraittemme kanssa jalkojani kierroksen puolivälissä. Sää oli mukava, aurinkoa ja lämpöäkin, muttei hellettä. Meillä oli omat kahvit mukana, jota nautimme tuossa teatterin katsomoksi rakennetuilla penkeillä. Aiheen ulkopuolelta huomautan vielä, että eikös minun hiukseni ole jo aika pitkät. Minä olen siis tuo oikeanpuoleinen nainen! Minulla on ollut kauan, kauan lyhyet hiukset ja nyt haluaisinkin pitkät hiukset. Saapa nähdä, kuinka pitkäski jaksan kasvattaa! ;)


Hyvää sunnuntaipäivää kaikille ja mukavaa nimipäivää kaikille naistenviikon sankarittarille!