Toinenkin perillä

Nyt tuli viesti, että toinenkin PIF-lahjani on päässyt perille ystävälleni Marleenalle. Tämä toinen lahja ei ollutkaan kudottu vaan ommeltu. Ompeluhan on vanha rakkauteni ja harrastukseni, mutta sitä tulee nykyään kovin harvoin tehtyä. Hyvä kun saan vaatteiden korjaukset tehtyä ja verhojen käänteet ommeltua. Mutta kun totesin itselle tehdyssä ranneroikottimessa parantamisen varaa, niin päätin tehdä saman tien toisen paremman ja antaa sen PIF-lahjana ystävälleni (ystävä ihan oikeassakin elämässä). Arvelin nimittäin, ettei hänellä ole sellaista ennestään ja tiedän hänen tikuttelevan autossa, kun ajelevat tuon tuostakin Rovaniemeltä Helsingin seuduille. Joten käyttöä tälle on tiedossa!


Tässä tämä roikotin roikkuu sisällään samat lankavyyhdit kuin omanikin kuvassa aikoinaan. Pussin materiaalit ovat samat kuin omassanikin eli kankaat ovat samoja ostokankaita ja somisteen pitsinä ja helminä olen käyttänyt Papilta saamaani arpajaisvoittoa.

Lähikuvassa roikottimen pitsillä reunustettu ja helmikukkasella koristeltu tasku. Kuvassa näyttää, että tasku on muotopuoli ja kukkanen toisessa laidassa, mutta se on vain harhaa.

Ja vielä lähikuva helmistä tehdystä kukkasesta. Tämä oli muuten ensimmäinen helmityöni. Vielä minulla noita helmiä on jäljellä, joten jotain saatan niistä vielä tehdäkin, mutta ehkä pitäisi paneutua aiheeseen paremmin.

Minäkin mukaan

Tupunan innoittamana lähdin minäkin mukaan tähän yllärijuttuun!

Tulepa sinäkin, jooko!

Ensimmäinen jo perillä

Nyt sain viestin, että ensimmäinen PIF-lahjani on mennyt perille Elinalle. Niinpä voinkin julkaista osan viime aikojen salaisuuksistani: alla näkyvät sukat. Kovasti pohdin ja etsin vinkkejä Elinan blogistakin, mitä voisin antaa hänelle lahjaksi. Sitten kävi ilmi, että Elinan lapset (tytär ja 3 poikaa) tarvitsisivat villasukkia eikä äiti oikein ehtinyt niitä tekemään. Ja mikäs sen mieluisampi ja helpommin toteutettava lahjaidea tällaiselle sukkamummolle. Kyseltyäni sain tietää lasten jalkojen koot ja sitten vain katsastamaan varastojani. Kahdet löytyi valmiina ja kahdet tein.

Tässä ne varta vasten Elinan lapsille tikutellut sukat, kahdelle nuorimmalle. Isommat (kokoa 31-32) näistä on tavismallia 7veikasta ja pienemmät (koko 21-22) Nalle-langasta tehdyt junasukat. Nämä täyttävät myös Heinälatoa omalta osaltaan.

Ja tässä kuvassa lasten jalat uusissa sukissa Elinan lähettämästä kuvasta omin luvin julkaistuna (toivottavasti et pahastu, kasvot toki rajasin näkymättömiin). Kaikki olivat olleet sopivaa kokoa ja mieleiset. Vanhin poika, kuvassa oikealla, sai myös 7veikasta tavismalliset ja tytär sai Nalle colori-langasta kudotut muistaakseni Kerttu-sukat. Nämä viimeksi mainitut ovat molemmat kokoa 37.

Myös toinen PIF-lahja on jo matkalla, mutta kolmas on vielä hieman keskeneräisenä täällä Lankapirtissä.

Sukkia ja orkideoja

Eilen paistoi aurinko ihanan lämpimästi, tuli mieleeni, että nytkö vasta se kesä tuleekin. Iltapäivällä tarkeni istua terassilla kutomassa seuraavia sukkia. Tosin T-paita kävi liian kevyeksi vaatetukseksi, kun aurinko meni puiden taakse ja minä jäin varjoon. Tänäänkin näyttää lupaavalta sään suhteen, ja muutenkin kyllä. Saadaan varmaan taas hyvä päivä.

Ja nyt sitten käsitöihin ja sukkiinpa tietenkin näin Sukkasadon aikana. Mökkireissun aikana valmistui kolmet sukat, joista nämä kahdet olen esitellyt jo eilen Heinäladossa, mutta pitäähän ne omaankin blogiin tuoda. Ne kolmannet ovat toistaiseksi salaisuuksien sukkia. Nämä raitasukat menevät täällä Lankapirtissä useaan otteeseen vilahtaneille kaksostytöille. Heidän omien toiveiden mukaan olen nämä kutonut.

Sukat mallia tavikset raidoilla kokoa 38 ja lankana 7veikka. Silmukoita 48, puikot 3,5 mm. Varren suussa resoria 2o, 2n ja muussa sukassa 3o, 1n, pohja sileää. Tavallinen vahvistettu kantapää ja kärki sädekavennuksella. Värit ovat haaleammat kuin livenä, varsinkin tuo vaaleampi vihreä on oikeasti kirkkaampi, voisi kai sanoa lime.

Tässä kuvassa vihreät värit näkyvät lähempänä oikeaa.

Nopeasti nämä tuntuivat valmistuvan 7veikka-langasta, kun olen kutonut useimmat sukkani ohuemmista langoista ja 2.5:n puikoilla. Nyt puikoilla olevat ovatkin taas näitä ohuempia ettei totuus unohtuisi, mutta niistä taas lisää, kunhan valmistuvat.


Minulla on tänään orkideojen kastelupäivä. Minähän kastelen ne parin viikon välein siten, että upotan kasvin purkkeineen kasteluveteen , jossa se saa lillua noin 45-60 minuuttia. Sitten vain hyvä valutus ja kasvi saa pärjätä seuraavat kaksi viikkoa. No, sumuttelen minä lehtiä ja ilmajuuria aina joskus. Koko aamupäivähän siinä kuluu, kun samana päivänä uittaa neljä kasvia vuorotellen samassa kipossa.

Tänään kasteluastiana oli kattila, joka on ehkä parhaimman mallinen astiani tähän tarkoitukseen. Ja vuorossa valkokukkainen orkideani.

Kotona taas

Eilen illalla kahdeksan jälkeen kotiuduttiin mökin rauhasta. Puolukoita ja sieniä katsastettiin, mutta kovin vähän niitä näytti olevan. Puolukat olivat vielä raakojakin, ne vähäiset marjat. Mökin pihapiirissä on läimäre, jossa monena kesänä on ollut mukava määrä kantarelleja, mutta nyt oli vain kolme. No kasvoi niitä joitain sieniä sentään, kuten kuva osoittaa.


Nämä sienet kasvoivat rykelmänä varjoisassa paikassa raitapuun rungolla ja nuo taustalla näkyvät maassa. Mitä sitten lienevät, minun sienituntemukseni ei riitä niiden tunnistamiseen.

Sukkia tikuttelin lisää, mutta niistä ei ole vielä kuvia. Niistä tarkemmin seuraavalla kerralla, kunhan ehdin kuvata ne jossain välissä varmaan vielä tänään. Nyt näitä tavallisia kotihommia ensin, kaalilaatikko on jo uunissa, mutta pyykinpesu pitänee käynnistää. On se kumma, että mökiltä tulee aina niin paljon pyykkiä vaikka siellä vain kahdestaan ollaan muutama päivä.

Piti tulla vielä mainostamaan

Vielä piti ennen lähtötouhuja kurkata päivittyneitä blogejakin ja sieltä löytyi Elinan blogista mielenkiintoinen kuvasarja hahmojen huovutuksesta. Käypä kurkkaamassa, jos olet kiinnostunut.

Tuulisen päivän iltaa

Taas on päivä lipsahtanut melkein huomaamatta. Tänään oli kyllä kovasti tuulinen päivä, sen kyllä huomasi. Me kun asumme mäntykankaalla, niin kuivaneita neulasia putoili puista niin pihalle kuin terassin lattiallekin oikein kasapäin. Pelastimme myös tuulesta pienen lasten teltan, jonka tuuli iloisesti riepotteli pihallemme. Siinä oli tukikepit vielä paikoilleen. Eikä teltta ollut ehtinyt mennä rikkikään, vaikka hurjan näköistä kyytiä se sai. Autotallin seinustalle tuulensuojaan sen sitten kivien avulla ankkuroimme odottamaan mahdollista etsijää. Ja tulihan se eräs rouva läheisestä rivitalosta muutaman tunnin päästä. Oli kuulemma parvekkeelta tuuli napannut teltan mukaansa.

Olen minä tehnyt tänäänkin käsitöitä, kuinkas muuten, mutta niistä ei vieläkään tämän enempää, kun ne ovat niitä toistaiseksi salassa pidettäviä.



Huomenna on tarkoitus lähteä taas mökille, viivymme siellä muutamia päiviä ja palaamme alkuviikosta. Sukkalankoja tuossa jo katselin mukaan otettavaksi niiden salaisten lisäksi, kun uskon saavani ne salaiset valmiiksi aika pian. Langoistahan se pakkaaminen aloitetaan, muut tavarat ehtii sitten lähtiessä napata mukaan.

Ja kun minä olen edelleen sitä mieltä, että kuvaton päivitys on aika ankea, niin kaivoin tuolta vanhoista kuvistani pari tähän. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla on käsitöitä esittelyssä.




Tämä on meidän huomisen matkamme päämäärä, siis meidän mökkimme siellä Kainuun korvessa. Pääsee sinne sentään autolla perille, että ei se aivan niin korpea ole.


Tämä paikka on aika lähellä mökkiä. Tunnistaako joku paikan?

Edit 9.9.08: Teisa tunnisti paikan oikein, Suomen korkein luonnonvarainen vesiputous Hepoköngäshän siinä kuohuu. Lisää kuvia esim. täällä.