Pakkaspäivänä

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää jokaisesta ihanasta kommentista edelliseen postaukseeni. Siis onnitteluista kolmivuotiaalle Lankapirtille ja minullekin sen "äitinä", kuten Kaisa niin mukavasti kirjoitti.  Hymy nousee huulilleni aina, kun noita kommentteja luen. Olenkin lukenut ne jo monta kertaa.  Maikki muuten onnitteli "uhmaikäistä blogia" ja se sai minut miettimään, pitäisiköhän minun hiukan räväköittää Lankapirttiäni.  ;DD  Oli mukava todeta myös se, että kommentoijien joukossa on niin pitkäaikaisia kuin myös tuoreempiakin tuttavuuksia.  Kiitos ja halit teille jokaiselle!

 Meillä on tänään kaunis aurinkoinen pakkaspäivä.  Sellaista olenkin kaivannut, kun minusta tammikuun aurinkoiset päivät ovat niin kauniita.  Täällä me emme vain näe suoraan tuota aurinkoa, kun se paistaa niin vielä alhaalla, että jää edessä olevien rakennusten taa.  Voin vain muistella, kuinka upeita tammikuun aurinkoja näimme aikoinaan Rovaniemen  kotimme ikkunasta.  Siellä asuimme vaaran eteläisellä rinteellä aika korkealla.

 Naapurinkin piipusta tupruaa savua. Meillä tuli rätisee leivinuunissa parhaillaan.  Lämpöä tarvitaankin, kun mittari näyttää -24 astetta.

Villasukkiakin tarvitaan jalkojen lämmittämiseen.  Niitä olen viime päivinä tikutellut. Samalla olen mietiskellyt ja suunnitellut muunlaisia käsitöitä, mutta niistä sitten aikanaan, kun/jos saan ne toteutettua.

  

Junasukkia langanjämistä.  Minä puhun yhä vain  junasukista, vaikka sukkien nimi on muutettu ohjeeseen vauva sukiksi.   Punaiset ovat Nalle Marjaretki Puolukasta, joihin sainkin uppoamaan melko monta pientä kerää ja pääteltäviä lankoja oli varmaan jos ei sata niin ainakin kaksikymmentä.  Kudoin aina kaksi kerrosta kerästään aivan sattumanvaraisesti.  Ruskeat taas ovat Tico Ticoa.  Niissä valitsin alkuun samanlaiset värit, mutta teriin piti jo laittaa, mitä jäljellä oli.  Aika lähelle toisiaan nuo värit sentään sattuivat.

Näitä junasukkia tai muita pieniä sukkia olen ajatellut tekeväni jämäkeristä välitöinä, että saan pikkunyssäköitä pois.  Joskus olen ajatellut tehdä niistä isoäidin neliöillä vaikkapa torkkupeiton, mutta nyt se ei enää kiinnosta. Vielä en tiedä, mihin sukat päätyvät jemmapussistani, mutta eiköhän niille kaikille löydy jotakin kautta käyttäjät.

Perussukat kokoa 39 tikuttelin Nalle Kukkaketo Kellokukasta, jota jäi melkein kerä viimeksi valmistuneista ylipolvensukista.  Puikot olivat 3 mm:t ja silmukoita 60, lankaa kului 80 g. Nämäkin sukat menevät samalle saajalle kuin ne ylipolvensukatkin.   

Kaunista viikonloppua kaikille!

Ossaakko nää...

Ossaakko nää sanua, mikä päivä tännään on?  Sen lisäksi, että on keskiviikko tammikuun 12. päivä.  Ja Toinin nimipäivä, onnittelut muuten kaikille Toineille!

No, tänään Lankapirtti täyttää kolme vuotta.   Tänään tarkalleen klo 15.07 tuli kolme vuotta siitä, kun julkaisin ensimmäisen hapuilevan postaukseni.  Ja siitä se minun bloggaajan urani alkoi.  Tosin olin siihen mennessä seurannut jo kai pari kolme vuotta neuleblogeja ja pikku hiljaa uskaltautunut kommentoimaankin joskus.

Paljon mukavaa ja ihanaa olen saanut kokea täällä Blogistaniassa tänä aikana. Paljon mukavia blogiystäviä, joista olen aika monta tavannut ihan oikeastikin.  Ja vaikka ei olla tavattukaan, moni tuntuu niin tutulta ja rakkaalta kuin vuosikymmenten ystävyyden jälkeen.  Olen löytänyt monia kivoja blogeja, joita voin seurata ja elää mukana niiden pitäjien elämässä, niin iloissa kuin suruissakin. Paljon olen saanut myös virikkeitä ja uusia ideoita käsitöihini.  Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että elämäni olisi paljon köyhempää ilman tätä omaa Lankapirttiäni ja kaikkea sen myötä tullutta.

Nyt on myös kiitosten aika.  Kiitän teitä kaikkia, jotka poikkeatte joskus tai säännöllisesti täällä.  On ollut ilo seurata tuota kävijälaskuria, joka kertoo yli 150.000 käynnistä.  Kiitos teille jokaiselle ja erityisesti teille, jotka olette jättäneet kommentin edes joskus.  Kommentit tuovat bloggailuun sitä vastavuoroisuutta ja sen myötä iloa, jota ilman tämä olisi sangen yksinäistä touhua.

Arpajaisten järjestäminen blogisynttäreiden kunniaksi on ollut yleistä, mutta nyt minä ohitan tämän merkkipäivän ilman sellaista tohinaa. Mutta lupaan jossakin lähitulevaisuudessa palata aiheeseen jossakin sopivassa tilanteessa.  Nyt jatkan vain sukkien kutomista.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Tänä vuonna valmistuneita

Koko muu Suomi on kai saanut useiden viikkojen aikana runsaasti lisää lunta, meille ei vain tänne  tullut. Mutta nyt sekin puute korjaantui, kun on parinakin päivänä tuli reilut 10cm uutta lunta.  Ihanaa, valkoista, pehmeää. Nyt saadaan tännekin tehtyä hyvät ladut hiihtäjien hiihdellä.

 

 Eikös vain näytäkin ihan kunnon talvelta!  Tämän kuvan nappasin tuolta meidän terassilta talon takana olevaan metsikköön päin.

Nyt sitten siihen pääasiaan eli käsitöiden esittelyyn.  Koko ajan olen pikkuhiljaa tikutellut, mutta hitaasti on tullut valmista.  Oikeastaan vain hahtuvalapasia olen tehnyt ja lisäksi samanlaisia samalla ohjeella, niin ajattelin esitellä ne kerralla. Mitäpä niistä tipoittain. 

Neljät niitä tein, vaikka enempi suunnittelin. Mutta kun alkoi niin tympästä tuo hahtuvan kutominen, niin vihelsin pelin poikki.  Lankoja jäi, joten jatkan sitten joskus tulevaisuudessa. Tallinnasta syksyisellä matkalla ostettua hahtuvaa on vielä kai neljä täyttä kiekkoa ja näiden lapasten teosta jääneet isot kerät.

 

 Ensin tein sinisestä liukuvärjätystä langasta kahdet lapaset.  Ensimmäisen kerran tein niin, että tehtyäni muutaman kerroksen peukalokiilan jälkeen katkaisin langan ja kudoin peukalon. Tämä siksi, että sain peukalon saman väriseksi kuin lapasen keskiosa. Muistaakseni Hepsi on joskus kauan sitten antanut tämän vinkin, joten kiitokset sinne!  Tuntuipa muuten sitten lapasen kärjen valmistuttua mukavalta, kun ei enää tarvinnut alkaa peukaloa kutomaan.  Mietin jo, pitäisikö ottaakin ihan tavaksi, että tekisi aina lapasiin kesken kämmenosan peukalon valmiiksi. 

Sitten oli vuorossa punaruskeat hahtuvat, niistäkin valmistui kahdet lapaset.  Ensimmäisiin niistä tein peukalokiilan tavalliseen tapaan kuten esimerkiksi Tellun vanutettujen lapasten ohjeessa. (Nyt vain näyttää siltä, että Tellun blogi on nykyään salasansuojattu, joten en voi laittaa sinne linkkiä. Jos olen väärässä, kertokaa minulle, että voin korjata tuon.) 

Toisiin tein kokeeksi intialaisen peukalokiilan Nna:n hyvän ohjeen mukaan.  Tämän kokemuksen mukaan se on huovutettaviinkin lapasiin ihan käyttökelpoinen tapa.

Huovuttamisen jälkeen ei kyllä tahdo huomata eroa eri tavoin tehtyjen peukaloiden välillä, vaikka tarkastikin katsoin.  Jos en olisi merkinnyt lapasia eri värisillä merkkilangoilla, en olis tiennyt kummat ovat kummatkin.

Yksiin lapasiin meni n. 90g hahtuvaa, jota kudoin 3.5 mm:n puikoilla.  Pääpiirteittäin noudatin jo mainitsemiani Tellun ohjeita, jotka onneksi olen printannut.  Huovutin pesukoneessa 40asteen hienopesussa yhden pyyheliinan ja pesupallon, jossa tilkka pesuainetta, kera. Linkous 600x/min.  

Kurkistus lapsuuteen

 Vaihteeksi meemiäkin, kun ei ole oikein vielä esiteltäviä käsitöitä.  Lapasiahan minä täällä tikuttelen, mutta otan niistä yhteisen kuvan, kunhan ovat kaikki valmiina. Samalla ohjeella ja langalla kun mennään.  Palagalta tämän meemin nappasin blogista Paraskeva.

 Minä 1953

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen: "Mikä sinusta tulee isona?"
 - Enpä muista ollenkaan, liekö minulta sellaista kysyttykään koskaan.  Mutta ehkä haaveilin opettajan urasta. Ainakin leikin usein koulusta ja olin opettaja. Joskus leikin yksinkin koulusta ja silloin oppilaikseni kelpasivat vaikkapa haarukat ja lusikat.  Mutta opettajaa minusta ei tullut.


2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
- Lapsuudessani ilmestyi  Pikku Lulu -niminen lastenlehti ja sen päähenkilöstä Lulusta tykkäsin kovasti.

 

Wikipedia kertoo Pikku Lulustakin. Kuva on sieltä ja sitä klikkaamalla pääset lukemaan lisää Lulusta.

3. Lempileikkejäsi?
- Yllämainitun koulusilla olon lisäksi leikittiin kauppaa ja oltiin kotisilla. Naapurin Pirkko-Liisalla oli ihana nukkekoti, jolla leikimme yhdessä paljon.  Pihaleikeistä tulee mieleen väkisillä (hippa) ja piilosilla  olot, kymmentä tikkua ja joskus poikien kanssa rosvoa ja poliisiakin. Luistinradalla oltiin mustaa miestä.  Pihalla hypättiin narua tai myrryä (ruutua) sekä koppeiltiin pallolla.  Yksin olessa piirtelin paljon esimerkiksi pappistokalle (paperinukke) vaatteita, joita sitten käytettiin leikeissäkin.  Voi olihan niitä leikkejä vaikka kuinka paljon.

 Kauppasilla. Kuvassa kaksi hyvää ystävääni minun kuvaamina 1950-luvulla

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
- Vain yhdet synttärit muistan ja niistäkin oikeastaan vain appelsiinikuppiin tehdyn hedelmäsalaatin. Äiti koversi appelsiinin puolikkaista hedelmälihan pois ja täytti näin muodostuneet kupit hedelmäsalaatilla. Ja minusta ne olivat hienoja.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
- En ollut lapsenakaan mitenkään urheilullinen, mutta nelimaalia pelasin ja uin kesäisin erilaisten juoksuleikkien lisäksi ja talvella luistelin ja hiihdin. Ja jopa hyppäsin suksilla hyppyristä veljieni seurassa.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
- Oli varmaan Paul Anka ja silloin olin kai jo teini.


7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
- Marketta-nukke oli varmaan ylitse muiden. Se oli äidin tekemä nukke. Vartalo ja raajat kangasta, pää ostettu jotain kumin tai muovin tapaista ainetta.  Marketta taisi ainakin kahtena jouluna yllättäen mennä hukkaan aivan joulun alla, mutta palasi luokseni uusissa vaatteissa ja muutenkin entistä ehompana.

 Marketan kanssa hiekkalaatikollamme 1954

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
- Lapsuudesta en muista mitään tällaista, mutta nuorena haaveilin hirsimökistä meren kallioisella saarella.  Muistan vieläkin, millaisen sisustuksenkin sinne suunnittelin.  Ja millaista siellä kuvittelin olevan myrskyn pauhatessa.

"Haasteen ja ystävyyskapulan voi linkittää edelleen henkilöille, joiden toivoo jatkavan ketjua. Haaste ei velvoita ketään, koska ystävyyskin on vapaaehtoista."





Haaste pitäisi lähettää eteenpäin kymmenelle, mutta en nyt tee ohjeen mukaan.  Toivon kuitenkin, että mahdollisimman moni nappaisi tämään mukaansa ja kurkistaisi sen ohjaamana omaan lapsuuteensa. Ja vielä kertoisi siitä blogissaan.  Kerrothan kommenteissa minulle, jos otat mukaan, niin tiedän tulla tutustumaan sinun  lapsuusmuisteloihin. 

Katsaus vuoteen 2010

Vuosi vaihtui ja uusi alkoi kulua kiihkeään tahtiin, kuten ajan on tapanakin.  Näin vuoden alussa tehdään usein katsauksia menneeseen.  Minä olen ottanut tavakseni tehdä tuollaisen katsauksen myös päättyneen vuoden valmistuneisiin käsitöihini. Siis lähinnä mitä ja kuinka paljon olen tehnyt. Ja sellainen on nyt tarkoitus väsätä.  Monenlaista neuletta ja virkkuuta onkin käsissäni valmistunut.

Sytomyssyily oli koko vuoden ajan mielessäni joko enemmän tai vähemmän.  Ja se työllisti aika paljon meitä puuhanaisia muutenkin kuin myssyjen tekoon.  Oli monenlaista jäjestelyä, myssyjen ja lahjoituslankojen kuljettelua, markkinoimista...  ja mitä kaikkea olikaan.  Seijasiskon kanssahan polkaisimme käyntiin sytomyssyjen keräyksen OYS:aan juuri tänään vuosi sitten. On siis peräti vuosipäivä ja oikeastaan kakkukahvien paikka, mutta jääköön ne tältä erää. 

Itse tein 58 sytomyssyä, jotka kaikki menivät OYS:aan.  Kutomalla ja virkkaamalla.  Monia erilaisia malleja, osa itse kehiteltyjä. Tuli muuten myssyjen teko aika tutuksi noiden seurassa.  (Näiden lisäksi tein 7 muunlaista päähinettä.)

 

Sukkia tikuttelin laskelmieni mukaan 42 paria. Jotkut ovat menneet lahjoina sukulaisille, ystäville tai tuttaville, osa on ollut tilaustöitä ja osa on mennyt hyväntekeväisyyteen SPR:n ja Pelastusarmeijan kautta.  Suurin osa oli vanhoja tuttuja malleja, mutta uusiakin mahtui mukaan, esim. neljät ylipolvensukat.

Lapasia tein 15 paria, joista 8 paria kaksinkertaisia minun tuplalalapsiksi kutsumiani.  Näistä suurin osa meni suoraan käyttöön sukulais- tai tuttavalapsille.  Uusi asia oli intialaisen peukalokiilan kokeilu. Sellaiset tein kaksiin lapasiin ja tykkäsin. Tulen varmaan tekemmän niitä jatkossakin.

Huiveja tein yhteensä viisi.  Hartiahuiviksi  kaksi Revontuli-huivia, 22 Leaves Shawlette ja Suklaapilvi Kotileden ohjeella ja kaulaan "rengashuivi".  Useimmat näistä menivät lahjoina ystäville ja tyttärelle.

 

Muitakin neuleita tein, tosin lukumäärältään vain muutamia.  Itselle February Lady ja huivihattu.  Kirjoneulemyssyt omalle pojalle ja serkulleen. Pikkutytön myssyjä hyväntekeväisyyteen.  Tiskirättejä ja pesimiä kyllä valmistui aika paljon, lukumäärää en osaa sanoa.

Virkkasin myös aika paljon liinoja, joista näistäkin on suurin osa jo lähtenyt maailmalle.  Pienemmistä virkatuista mainittakoon miehelle tehty vyölaukku kännykkää varten hiihtoretkillä käytettäväksi, neulatyynyjä ja huovutettuja patalappuja.

Yllä on luettelon omaisesti lähes kaikki vuoden aikana valmistuneet työni. Kuvaa ei niistä kaikista noissa kollaaseissa kuitenkaan ole.  Kun katselin tekemisäni tätä rapostttia varten, yllätyin näiden määrää.  Useamman kerran sain todeta: ai niin olen tehnyt tuollaisenkin.

Koko vuoden langankulutus yhteensä 10 270 g. Keskimääräinen langankulutus oli viime vuonna  855 g kuukaudessa.  Se on hiukan vähemmän kuin vuoden 2009 kulutus (10905g). Se olikin ensimmäinen vuosi, jolloin olen kirjannut kuluttamani lankamäärät muistiin.   

Minä vältän tekemästä tarkkoja suunnitelmia, mitä käsitöitä milloinkin teen. Haluan mennä aivan fiilisten mukaan ja tehdä sitä, mikä kulloinkin tuntuu huvittavan.  Näin tein viime vuonnakin ja siitä pidän jatkossakin kiinni.  Joitakin haaveita minulla on: eräs ihana huivi pitäisi itselle tehdä ja joku puuvillainen neuletakki...  Sytomyssyjä aion tehdä jatkossakin, samoin  erilaisia sukkia ja lapasia.  Siis taitaa olla ihan samantapaisia töitä vuodenkin päästä esittelyssä.  Mutta katsotaan sitten taas.

 

Joulukuussa aikaan saatua

Tänään olen luonut katsausta viime vuoden käsitöihini, joista nyt ensin yhteenveto joulukuulta.  Joka kuultahan olen sellaisen laatinut, niinpä nytkin sen tein.  Koko vuoden työt kasaan nekin yhteen, mutta hiukan myöhemmin.

6.12. Tuplalapaset 14-vuotiaalle, G-B Sprint 75 g
8.12. Sytomyssy n:o 56  “Pretty”, Kesäpirkka-lankaa 40 g
10.12. Perusssukat koko 42, TicoTicoa  90 g
17.12. Tuplalapaset naisen, lanka G-B Sprint 85 g
20.12. Sytomyssy n:o 57 “Pretty”,  Kotiväki-lankaa 50 g
27.12. Perussukat koko 37, Tico Ticoa 60 g
30.12.  Perussukat  koko 31, Tico Ticoa 40g                            

6-26.12  Virkattuja enkeleitä  Kotiväki-langasta 160 g

31.12. Sytomyssy n:o 58 Hurricane, lanka Katia Candy 30 g

Lankaa sain tuhottua näihin yhteensä 630 g.

Enkeleiden lisäksi virkkasin muutamia kukkasia, mutta niitä en ole punninnut enkä kaikkia kuvannutkaan.  Muut työthän ovatkin kudottuja.  Kukkasista voin mainita sen verran, että ne ovat kokeiluja, joilla etsin uutta virkatun kukan mallia.  Minulla on näkemys mielessäni, mutta pitäisi osata virkatakin se.  Perästä kuuluu, jos onnistun.

Hyvää viikonjatkoa kaikille!

Palkinnot perillä

Joulun alla Taina ja minä arvuuttelimme montako sytomyssyä Taina on tehnyt.  Nyt palkinnot ovat ehtineet perille kisan voittajille, joten voin esitellä ne täälläkin kaikelle kansalle.

Tässä Tainan lähettämän paketin sisältö, joka on matkannut lähimmän arvauksen tehneelle Kaisalle.  Palkinnon pääosassa, vaikka kooltaan pienimpänä, on tuo Party Liten tulppaani tuikkulyhty kylkiäisinään lankaa ja nameja.

Kuvan sain Tainalta s-postina tällaisin evästein:  "Laitoin noita lankoja vähän reilummasti, kun minulla ei ollut muita ostamiani kuin marketti-lankoja ja, kun se Kaisa on niin mukava.  Tuo vaaleansininen laatikko tuolla taustalla on Party Liten tuikkukynttilälaatikko."

 Ja lohdutuspalkinto arvottiin kaikkien vastaajien joukosta ja se meni Sudelle ja sen lähetin minä.

 Lankaa, silkkinauhaa, tarrakukkia ja kissamagneetti jääkaapin oveen. Sudehan on kissaihminen henkeen ja vereen saakka, joten hän sai myös kissakortilla tervehdykseni.



Vuosi on alkanut hyvin, saatiin tänään nauttia mukavan vieraan seurastakin.  Käsitöissä siirryin tekemään huovutettuja lapasia, joista ensimmäinen pari pääsee pian pesukoneeseen.  Siitä Tallinnasta ostamastani hahtuvalangasta teen ja kun minulla ei ole siitä aiempaa kokemusta, pitää tehdä yksi pari täysin valmiiksi, että tiedän miten se lanka huopuu.