Harmaa päivä

Tänä harmaana päivänä olen istunut kahteenkin otteeseen tässä koneella sukankudin käsissäni. Puikoilla on nyt sukat lasten kokoa, jotka saanen piakkoin valmiiksi. Tämän päivän harmaus vain jotenkin saa minun mielenikin harmaaksi, ei oikein huvita mikään. Iloa on kuitenkin onneksi löytynyt monista blogeista, joissa olen tänään vieraillut. Vakioblogien lisäksi olen kurkkinut muutamissa minulle ennestään tuntemattomissa. Nyt Sukkasadon aikana yritän tutustua mahdollisimman monen korjuuseen osallistujan blogiin, jossa en ole ennen käynyt. Kivoja blogeja ja ihania töitä niistä löytyy paljon. Tulee aikapula, jos kaikki mieleiset panee suosikkeihin ja meinaa vielä ehtiä niitä seuraamaankin. Voi kun voisi kloonata itsensä ja saada näin aikaa lisää 24t/vrk! Jaa mikäköhän siitäkin tulisi! :o

Kun kuvaton postaus on ankea, yritän välttää tahallista ankeutta edes yhdellä vanhalla kuvalla, kun ei eilisistä ompeluksista eikä tämänpäiväisistä kutomisista ole julkaistavia kuvia. Ei tämä kyllä kovin pirtsakka kuva ole, mutta on sentään sininen eikä harmaa. Vaikka saattaa tuo melkein mustaltakin näyttää!


Tämän kuvan valitsin vanhojen käsitöitteni laarista siksi, että Langanluonnin Nna kertoi mummonsa kalanruotokuvioisista sukista. Minä muistan joskus käyttäneeni sitä kuvioa, kun aikoinaan tikuttelin vallan kirjoneulesukkia. Puhdasta kalanruotoa en kuvistani nyt löytänyt, mutta esim. tässä sukassa on riisuttu kuvio (selkäranka jätetty pois ja on vain kylkiruodot). Tarkoittamani kuvio on kolmas alhaalta päin. Eipä silloin tullut mieleen kuvata sukkia, kun minulla oli se kirjoneulekausi menossa, vain muutamista viimeisistä otin kuvia. Mutta nyt taidan lähteä piristämään itseäni kirjastossa käymällä ja ehkä vähän shoppailenkin saman tien.

Ekat valmiina Heinälatoon

Enpä olisi arvannut, miten reagoin Heinäladon täyttämiseen. Ensin innolla odotin kuin lapsi joulupukkia, että päästään aloittamaan. Ja sitten en meinannut malttaa muuta tehdäkään, kun sain sukat puikoille. Sekin tässä piti vielä vanhoilla päivillä opetella, että kutoo blogatessaan. Niin, olenhan minä kuullut, että monet tekevät sitä. Mutta olen ajatellut, etten enää "revi" itseäni moneen asiaan yhtä aikaa, kun olen päässyt siitä työelämän oravanpyörästäkin jo pois ja saan itse rukata aikataulujani. Mutta nyt sitten kuitenkin tein kahta hommaa yhtä aikaa ja vielähän tuo sujui. ;D Ehkäpä sekin siirtää mahdollista dementiaa kauemmaksi.

Tässä kuva, jos joku kaipaa todistusaineistoa. Nappasin kuvan itse, kun en viitsinyt pyytää apuvoimia kuvaussessioon.



Ja sitten siihen päivän pääasiaan eli sukkiin. Tässä ne ovat, olkaapa niin hyvät! Mallina mukaillut Herrasmiehen sukat tavallisella vahvistetulla kantapäällä kokoa 39, lankana tummanvihreä 7veikka (kuvassa näyttää tosin harmaalta), puikot 3.5 mm, aloituksessa 52 s. Sukat menevät 10-vuotiaalle Tuomakselle, joka toivoi tummanvihreitä sukkia ko. langasta. Mallista ei tarkemmin ollut puhetta, joten saa nähdä, miellyttääkö sukat saajaansa. No sitten isotäti tikuttaa toiset, lankaa on vielä ainakin kaksiin sukkiin. Ja Sukkasatohan on vasta alkanut!

Se alkoi!

Nyt se sitten alkoi ja päästiin sukkien tekoon. Toissa yönä jo näin unta kutovani kovaa vauhtia sukkia sukkasatoon, taisi olla kahdetkin puikoilla yhtä aikaa. Mutta se oli vain unta, liekö sitten ollut vierotusoireita muutaman päivän tauosta sukkien kutomisessa.


Tässä kuitenkin aloitus Heinäladon täyttämiseksi! Aamulla loin silmukat ensimmäisiin sukkiin 7veikasta. Resorin verran olen tehnyt hernekeittoa keitellessä. Pian muuten päästään syömään. Olipa muuten sekainen kerä. Kun tapani mukaan aloitin kerää sisältä päin, ei sieltä saanut pientä nyssäkkää ulos vaan tuli melkein puoli kerää. Siitä tuo lankasyherö tuossa kerän vieressä. Niin, ja tulossa on ensimmäiset tilaussukat, jotka olen jättänyt sukkasadon aikana tehtäviksi.

Heinälatolainen

Minä pääsin sitten Heinäladon porukkaan sukkasatoa keräämään. Kävin juuri esittäytymässä siellä kumppaneilleni ja muille lukijoille. Nyt vain odotellaan maanantaiaamua, että saa ekat sukat puikoille. Siihen saakka tikutellaan muita juttuja, mutta siitä ei enempää nyt, kun on tulossa yllätys jollekin joskus. :)

Ompelusta taas

Tänään on aurinko paistanut pitkästä aikaa lähes pilvettömältä taivaalta, mutta viileää on ollut kuitenkin. Eipä siis lämpö houkutellut minua ulos, vaikka naapuruston pikkupojat kyllä T-paitasillaan rakentelivat majaansa tuossa meidän lähimetsikössä. Minä sen sijaan surrasin ompelukoneella koteloa pyöröpuikoilleni. Monta tuntia siinä meni, vaikka olin mielestäni hyvin suunnitellut jo etukäteen. Vaikutteita olen saanut useista eri näkemistäni puikkokoteloista, mutta suoranaisesti en kopioinut kenenkään koteloa vaan tein oman version.

Tässä ovat kaikki kolme puikkokoteloani, keskellä uusin tänään valmistunut. Vasemmalla puolella oleva punainen kotelo on melkein antiikkia, se kun on valmistunut vuonna 1968. Oikeanpuoleisen olen tehnyt muutamia vuosia sitten. Värit ovat hiukan kirkkaammat oikeasti kuin kuvassa. Punaisessa säilön pitkät puikkoni, joita en viime aikoina ole juurikaan käyttänyt. Tuossa viehertävässä taas ovat sukkapuikkoni ja virkkuukoukkuni. Ja uudessa, ruskeassa siis pyöröpuikot.

Tässäpä uusin koteloni yksinään taas somisteenaan arpajaisvoittona saatua punaista pitsiä. Materiaalit tässä ja toissa päivänä tehdyssä ranneroikottimessa ovat siis samat. Nappi löytyi tähänkin omasta nappilaatikostani.

Sisäkuvia kotelostani. Taskuja puikoille on kahdessa rivissä, päälle tulee tuollainen läppä, joka pitää puikot paikoillaan. Mukaan mahtuu vielä pari isoa silmukkaneulaa ja puikkomittari ainakin tässä vaiheessa.

Sukkapuikot ja virkkuukoukut ovat olleet hyvässä järjestyksessä tässä kotelossaan. Puikkojen koot merkkasin kangastussilla tuohon lokeron reunaan. Virkkuukoukuissahan on numerot, niin niiden lokeroita ei ole merkattu. Kotelon toisessa päässä on pari matalampaa lokeroa, joissa säilytän puikkomittaa ja palmikkopuikkoja yms. matalampaa.


Tässä lepää hyvin palvellut vanhus, jo nelikymmenvuotias puikkokoteloni. Tämän olen tehnyt vastavalmistuneena ja ensimmäisessä omassa asunnossa asuessani, siitä muistan tämän iän. Pahvirullan päällystin kankaalla, jonka kiinnitin liimaamalla (hyvin on pysynyt). Ainoat pistot ovat tuossa nauhakujassa, käsin pistelin, kun ei ollut ompelukonetta käytössä.


Lähikuvaa kotelosta, nauhakujan pistot näkyvät vain hiukan erottuvana punaisempana juovana. Vähän tämä on jo pehmennyt, mutta palvellee vielä vuosia, jos käyttö jatkuu vähäisenä. On minulla vielä toinenkin pitkien puikkojen kotelo perintönä äidiltäni, mutta se on sellainen ostojuttu, joten siitä ei nyt kuvaa julkaista. Pitkiä puikkoja minulla on muuten niin paljon, että osasta voisin luopua vaikkapa postimaksujen hinnalla. Jos joku tarvii, niin ottakoon yhteyttä vaikkapa sähköpostiini (osoite oikealla esittelyssä).

Enää kolme yötä...

Vielä viime viikolla tuntui, että sukkasadon alkuun on pitkä aika. Mutta nyt tuntuukin jo, että kohtahan se on. Enää kolme yötä! ;) Pariin päivään en ole kutonut mitään, suunnitellut vain jonkun aloittamista välityöksi. Selviä vieroitusoireita on ilmennyt, esim. kuljen rauhattomana ympäriinsä enkä osaa tarttua oikein mihinkään toimeen.

Tänään kuitenkin pääsin hiplailemaan uusia lankoja. Euromarket ilmoitti 7veikkaa edulliseen hintaan 2,95/kerä, siispä suunnistin sinne vallankin, kun minulta on tilattu nimenomaan siitä kudottuja sukkia tälle syksylle. Kaikki värit eivät olleet tarjoushinnalla, mutta ihan kelpovärejä niissä oli. Kuvassa uudet lankani ovat valloittaneet mielituolini. Oli siellä Euromarketissa muuten muitakin Novitan lankoja ale-hinnalla, niistä otin mukaani vain tuon tummansinisen Woolin (kuvassa etualalla).

Tänään pitäisi jatkaa ompeluharjoituksia, kun eilinen päivä hurahti ihan huomaamatta kauppoja kierrellessä. Ja ilta sitten kului seurustelun merkeissä.

Vaihtelu virkistää...

Eilen toteutin erään suunnitelman, joka on muhinut mielessäni tänä kesänä; tein itselleni kujelmapussin eli ranneroikottimen. Näitähän on näkynyt joissakin blogeissa ja ainakin Kristiina on tehnyt näitä myyntiinkin. Minä tee se itse -naisena päätin kuitenkin tehdä itse.

Tässäpä pussini roikkuu sisällään kaksi vyyhtiä lankaa á 100g. Pienen taskunkin siihen tein ja siihen kiinnitin koristeeksi arpajaisvoittona saatua punaista pitsiä.

Pussi vaikuttaa kivalta ja uskon, että tätä voi käyttääkin. Tosin tuotekehittelyideoita syntyi monia tätä ommellessa ja väkertäessä, joten saa nähdä, suriseeko ompelukone lähipäivinä Lankapirtissä enemmänkin. Ainakin säilytyspussi pyöröpuikoille on suunnitelmissa ja sen ainakin teen lähiaikoina. Nykyään minulla ei ole oikein tuota ompeluintoa, vaikka ennen ompelin paljonkin ja pidin siitä.