Lisää lintusia

Ei, en aio muuttaa blogiani lintublogiksi vaikka kyllä tämä nyt aika lintupainotteiselta vaikuttaakin. Lupaan, että tämän jälkeen tulee muita juttuja kuin lintuihin liittyviä. 

Noita edellisen postauksen lintuja ihaillessa tarttui käteeni kerä punaista lankaa ja toiseen virkkuukoukku ja sen seurauksena meille lennähti punainen kardinaalilintu.  Vihreä possu nimittäin on ollut kovin yksinäinen odotellessaan pääsyä Veeran luo.

Oma näkemykseni Angry Birds Punaisesta linnusta. Edelleenkään en tiedä näistä linnuista ja varsinkaan niiden tavoista ja sielunelämästä mitään, mutta netistä löytyvien kuvien perusteella päädyin tällaiseen ulkomuotoon.  Ensin virkkasin pallon samaan tapaan kuin possuun ja sitten siihen silmät, nokan, kulmat ja töyhdön päälaelle.  Lankana Nallen jämiä, joita kuluin yhteensä n. 25 g. Täytteenä on dacronvanua.

Tätä kirjoitusta laatiessani huomasin, että linnulla voisi olla pyrstökin. Sellainen löytyy joiltakin netistä löytyviltä punaisilta linnuilta, mutta ei kaikilta.  Helppohan sellainen olisi tehdä ja lisätä vielä jälkikäteenkin. Hmh, harkitsen vielä.

Tässä possu ja punainen lintu tutustelevat toisiinsa ja ...

... ne ovat ainakin vielä kavereita keskenään. Olen jostakin kuullut, että pelissä possu on hiukan ilkeä ja ryöstää lintujen munia. Mutta sellaiseksihan se elämä on possut opettanut.

Takapihan vieraita

On taas se aika vuodesta, jolloin seuraamme mielenkiinnolla vilinää ja vilskettä takapihallamme. Meillähän on keittiön ikkunan edessä lintujen ruokintapaikka ja sinne katseemme tähyävät ainakin ruokapöydän ääressä istuttaessa. Monesti tulee mentyä ikkunaan ihan varta vasten katselemaan lintuja.

Tänä syksynä ostimme uuden siemenautomaatin  edellisen rikkipurrun sijaan. Tämä
on metallinen, jonka toivomme kestävän muovista paremmin. Aiempi oli muovinen ja...

 ...sen kävi vähän huonosti.

Tässä tintit nauttivat tarjoilusta uudella automaatilla.  Suurin osa vieraistamme onkin tiaisia, enimmäkseen talitiaisia, mutta myös hömö- ja sinitiaisia.

Tänä syksynä olemme saaneet ruokintapaikallemme harvinaisen vieraan, pähkinänakkelin. 

Luontoportti kertoo täällä sivuillaan pähkinänakkelista mm. näin "Pähkinänakkeli on Suomessa heimonsa ja sukunsa ainoa edustajalaji. Se on lyhytpyrstöinen ja tanakka lintu, joka kiipeilee vaivattomasti puiden rungoilla ja oksilla yhtä hyvin pää ylös- kuin alaspäinkin."   

Suomen Lintuatlas puolestaan kertoo, että pähkinänakkelit pesivät harvoin Suomessa mutta syksyisin niitä voi vaeltaa tänne joskus tuhansiakin lintuja.

Laji lienee siis aika harvoin nähty lintulaudoillamme.  Itse muistan nähneeni pähkinänakkelin ainoastaan kerran aiemmin. Se tapahtui joskus 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, jolloin on ollut näiden massavaelluksia Suomeen. Silloin asuimme Rovaniemellä ja takapihamme ruokintapaikalle ilmestyi outo lintu. Tunnistin sen sanomalehden vinkin perusteella pähkinänakkeliksi, joita kyseisessä jutussa kerrottiin saapuneen runsaasti maahamme.

Kyllä oravat ovat kekseliäitä!  Ei mennyt monta päivää, kun osa niistä keksi keinon päästä siemenautomaatille popsimaan siemeniä suuhunsa. Automaatti kun roikkuu rautalangan varassa puun oksassa. Aluksi kyllä kiertelivät ja selvästi hakivat sopivaa reittiä.  Sitten joku niistä keksi hypätä viereisessä puussa noin metrin päässä olevan linnunpöntön katolta. Kyllähän orava kynnet saavat pitävän otteen rautalankaverkosta.

Maahankin siemeniä tippuu ja sieltäkin niitä popsitaan sekä lintujen että oravien toimesta.

Raitaa yli polven

Jo viime viikolla sain nämä sukat valmiiksi, mutta halusin kuulla saajan kommentin niistä ja nähdä kuvankin sukista hänen jaloissaan.  Maanantaina sukat pääsivät Itellan kyytiin ja eilen olivat perillä miniällämme Tampereella. Loppuhan sitten sujuikin sutjakasti ja tieto sukkien perille pääsystä lennähti minulle sähköisesti.

Malli ylipolvensukat ilman ohjetta vanhalta muistilta. 

Vartta ennen kantalappua 45 cm, pohjekavennukset aloitin 26.5 cm:n kohdalla, terä sopiva koon 35-36 jalkaan

Langat Gjestalin Jannea neljää väriä ja yksi Viking Villeä, joiden yhteismenkki 200 g

Puikot 2.5 mm:t sukkikset.

Luit edellisen rivin aivan oikein, kudoin siis sukat todella noin ohuilla puikoilla (lankojen puikkosuositus n. 4 mm). Miniä halusi napakat sukat, jotka pysyisivät ylhäällä valumatta. Hänellähän on ennestään kokemusta kaksista minun tekemistä ylipolvensukista, joista varsinkin näitä edelliset ovat tahtoneet valua. Näistä hän kertoi "Sukat ovat just sopivat, pysyvät nätisti ylhäällä".  

Miniän väritoiveiden mukaan valitsin langat ja raidoitus tuli oikeastaan omasta päästä.  Käytin kyllä raitageneraattoria suunnitelman teossa, mutta muutaman raidan jälkeen hylkäsin sen ja jatkoin oman näkemykseni pohjalta.

Mitäs näistä muuta, ihan tavalliset perussukat tavallista pidemmin varsin.  Ja väri-iloa ainakin riittää.

Perillä!  Täytyy myöntää, että hiukan minua jänskätti, tuliko noista liian kaposet miniän jalkoihin.



Kutominen monesta eri väristä oli sen verran haastavaa, että jossain vaiheessa nappasin harmaan jämälankakerän ja aloitin siitä tuttuakin tutummat junasukat, joita tikutin sitten välityönä. 

Ja samana päivänä valmisttuivat molemmat, nuo yllä esitellyt ja nämä pienet junasukat.
Lanka Gjestalin Baby Ull, jonka menekki oli 25 g. Näiden käyttäjä ei ole vielä tiedossa, mutta eiköhän aika tämänkin tavaran kaupitse, kuten vanha sanonta lupaa.

Vihreä possu

Tämä isotäti sai viikko sitten haasteen, kun ekaluokkalainen Veera näitä sukkia hakiessaan kysyi, osaisinko tehdä pehmolelun.  Minähän lupasin yrittää ja ehdotin nallea, pupua, nukkea ja muita tavanomaisia pehmojuttuja. Lopulta ymmärsin, että Veera angryfanina haluaisikin Angry Birdsien vihreän possun.  Lupasin sitäkin yrittää, vaikka en noista linnuista ole ollenkaan perillä. Olenhan minä nähnyt niiden lentelevän netissä siellä täällä ja kahdet sukatkin olen niillä koristanut, mutta en ollenkaan tunne niiden sielunelämää enkä tapoja. Siksi tunsin itseni kovin epävarmaksi tämän haasteen edessä.

Mutta nyt voin esitellä teille tekemäni possun hyvällä mielellä, sillä ainakin minusta se näyttää kuuluvan netistä löytyvien esikuviensa heimoon.

 Mallia otin Ravelrysta löytyvästä ilmaisohjeesta  Angry Birds - Pig, jota soveltaen  mentiin.

Lanka vihreä SandnesGarnin Sisu, jonka menekki oli 25 g. Musta ja valkoinen Nallen jämiä.

Virkkuukoukku 2 mm, että sain tiiviin linnun, josta ei täytevanu pursu kovin helposti ulos.

Täyte dacronvanua.

 Hyvänä apuna olivat googlettamalla löytyvät possujen kuvat.  Niitä tuijottelin monessa vaiheessa ja varsinkin possua viimeistellessäni.

 Possuthan tykkäävät ruoasta, eritoten omenista, vai! 

Hyvin possu tuntui viihtyvän lankakerienkin joukossa lankakorissani.

Mukava haaste ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Veera itse ei ole vielä nähnyt tätä, joten voin vain toivoa hänenkin olevan tyytyväinen possuunsa.

Myssy itselle

Tämä syystalvi näyttää olevan kovin vaihteleva ainakin sään suhteen: väliin on pakkasta ja sataa luntakin, mutta jo seuraavana päivänä sataa vettä niin että lumet sulavat pois. Saa nähdä, kuinka kauan saamme odottaa kunnon talvea, tänään siltä kyllä näyttää, mutta luvassa on taas vesisadetta ja useita lämpöasteita.  Minun puolestani ihan oikea talvi voisi tulla hyvin, sillä tein itselleni uuden talvimyssyn.

Reliefivirkattu myssy itselle. Idean ja vinkkiä ohjeeseen sain Hilpi Koiviston kirjasta Pipot ja baskerit, mutta oman sovelluksen tein kirjan ohjeen pohjalta.
Lanka Sterk, jossa 40% alpakkaa, 40% merinoa ja 20% nylonia, menekki 105 g.

Virkkuukoukku 3.5 mm

Aloitin alhaalta virkaamalla 102 kjs ja suljin ne renkaaksi piilosilmukalla. Ensin kerros kiinteitä silmukoita ja sitten reliefipylväitä kolmen ryhmissä.  Kun korkeutta oli n. 16.5 cm, aloitin kavennukset oman pääni mukaan. Ja sain mieleiseni myssyn.  Pari kolme kertaa olen tätä jo käyttänytkin.

Tämä Sterk-lanka on aivan ihanan pehmoista ja lämpöistä, sukkalankana sitä myydään, mutta käy mielestäni oikein hyvin muuhunkin tarkoitukseen. Minä sain aikoinaan lahjaksi kaksi kerää kyseistä lankaa saatteella "Tee itsellesi sukat tai jotain!".  Mutta lankani ei halunnut sukiksi vaan aikansa lankakaapissani mietittyään ilmoitti haluavansa myssyksi.  Ne kaksi kerää eivät aivan riittäneet tällaiseen myssyyn vaan jouduin hakemaan sitä lisää Lankamaailmasta. Ja olipa minulla hyvä tuuri, sillä sain viimeisen kerän kyseistä väriä.  

Relifivirkkaus sai minut koukkuunsa ainakin sen verran, että seuraavaksi sillä taitaa syntyä sytomyssy ohuemmasta langasta, mutta ensin kyllä valmistunee jotain aivan muunlaista käsityötä.

Taas sytomyssyjä

Eilen poikkesin lankaostoksille  Oulun Lankamaailmaan ja tietenkin kysäisin samalla, onko tullut sytomyssyjä.  Ja olihan niitä tuotu, vaikka vasta kolmisen viikkoa sitten hain sieltä isot pussilliset myssyjä OYS:aan toimitettavaksi. Noista myssyistä kerroin täällä.  

Ja nyt oli tullut lisää nämä 26 myssyä!  Kauniita, hyviä myssyjä kaikki. Ja monenlaiseen makuun.

Olipas minulla suu messingillä taas, kun ajelin kotiin.  Olen todella iloinen, että täällä Oulun seudulla on otettu tämä sytomyssyasia näin hyvin vastaan, että näitä myssyjä tehdään, vaikka ei ole mikään kampanja käynnissäkään. Ja minä saan taas poiketa viemään myssyjä sairaalaan.  

Sydämestä tuleva kiitos kaikille tekijöille  näistäkin myssyistä ja Lankamaailmalle keräyspaikkana toimimisesta! Uskon, että myös sairaala ja myssyjen saajat osallistuvat kiitoksiini. :)

Höpisen mitä höpisen

 Nyt en puhu neuleista enkä muistakaan käsitöistä, kunhan vaan jorisen muuten vaan.  Tosin ensimmäinen aiheeni sentään liittyy käsitöihin.  Siivosin nimittäin eilen kaappeja ja puseropinkastani sattui löytymään t-paita, joka herätti mukavia muistoja muutaman vuoden takaa.

 Ja hetihän se piti päälle vetäistä ja kamerakin hakea, että saan sen ikuistettua.  Näyttääkö kenestäkään tutulta? Onko muilla?  Ja sitten etsimään postausta, jossa aikoinaan esittelin tämän paidan uutena.  Kovan työn takana sen löytäminen olikin, kun en meinannut keksiä sopivia hakusanoja.

Lopulta se kuitenkin löytyi täältä ja nappasin sieltä kuvankin tähän. 

 Lopun päivää sitten kuljinkin tuo paita ylläni.  Aikoinaan käytin paljonkin tuota kotosalla, mutta kovin monta kertaa se ei ole päässyt "ulkoilemaan".  Tuntui jotenkin, etten halua paljastaa kaikille pakkoneuloottisuuttani.  Mutta näin meidän kesken voin sanoa sen olevan kohdallani aivan totta. Jos ei minulla ole neule tai vaihtoehtoisesti virkkuu käsissä, niin tunnen oloni hyvin orvoksi.

Vajaa kuukausi sitten huomasin viime jouluisen amarylliksen sipulin pukkaavan kukkavartta, siitä kerroin täällä.  Nyt jo saan ihailla sen kukkia, kun neljästä nupusta on kaksi auennut.  Olen hyvin oettu tästä uusintakukinnasta, sillä se ei ole mitenkään tavallista minun hoidossani olevilla kukilla. Muutamat kasvit, joita ei tarvitse muuten hoitaa kunhan joskus vettä hiukan nakkaa, minulla menestyvät, mutta en ole mikään viherpeukalo, joka saa kaiken kasvamaan ja kukkimaan.  

Tänä aamuna kokeilin tehdä itse maustekahvia.  Jostakin luin helpon ohjeen "kanelia ja kardemummaa suodatinsuppiloon kahvin sekaan ja virta päälle"  ja sitä nyt kokeilin hyvällä tuloksella, nam. Teenpä jatkossakin.

Hyvää alkanutta marraskuuta ja ihanaa talven odotusta kaikille!