On taas se aika vuodesta, jolloin seuraamme mielenkiinnolla vilinää ja vilskettä takapihallamme. Meillähän on keittiön ikkunan edessä lintujen ruokintapaikka ja sinne katseemme tähyävät ainakin ruokapöydän ääressä istuttaessa. Monesti tulee mentyä ikkunaan ihan varta vasten katselemaan lintuja.
Tänä syksynä ostimme uuden siemenautomaatin edellisen rikkipurrun sijaan. Tämä
on metallinen, jonka toivomme kestävän muovista paremmin. Aiempi oli muovinen ja...
...sen kävi vähän huonosti.
Tänä syksynä ostimme uuden siemenautomaatin edellisen rikkipurrun sijaan. Tämä
on metallinen, jonka toivomme kestävän muovista paremmin. Aiempi oli muovinen ja...
Tässä tintit nauttivat tarjoilusta uudella automaatilla. Suurin osa vieraistamme onkin tiaisia, enimmäkseen talitiaisia, mutta myös hömö- ja sinitiaisia.
Tänä syksynä olemme saaneet ruokintapaikallemme harvinaisen vieraan, pähkinänakkelin.
Luontoportti kertoo täällä sivuillaan pähkinänakkelista mm. näin "Pähkinänakkeli on Suomessa heimonsa ja sukunsa ainoa edustajalaji. Se on lyhytpyrstöinen ja tanakka lintu, joka kiipeilee vaivattomasti puiden rungoilla ja oksilla yhtä hyvin pää ylös- kuin alaspäinkin."
Suomen Lintuatlas puolestaan kertoo, että pähkinänakkelit pesivät harvoin Suomessa mutta syksyisin niitä voi vaeltaa tänne joskus tuhansiakin lintuja.
Laji lienee siis aika harvoin nähty lintulaudoillamme. Itse muistan nähneeni pähkinänakkelin ainoastaan kerran aiemmin. Se tapahtui joskus 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, jolloin on ollut näiden massavaelluksia Suomeen. Silloin asuimme Rovaniemellä ja takapihamme ruokintapaikalle ilmestyi outo lintu. Tunnistin sen sanomalehden vinkin perusteella pähkinänakkeliksi, joita kyseisessä jutussa kerrottiin saapuneen runsaasti maahamme.
Kyllä oravat ovat kekseliäitä! Ei mennyt monta päivää, kun osa niistä keksi keinon päästä siemenautomaatille popsimaan siemeniä suuhunsa. Automaatti kun roikkuu rautalangan varassa puun oksassa. Aluksi kyllä kiertelivät ja selvästi hakivat sopivaa reittiä. Sitten joku niistä keksi hypätä viereisessä puussa noin metrin päässä olevan linnunpöntön katolta. Kyllähän orava kynnet saavat pitävän otteen rautalankaverkosta.
Maahankin siemeniä tippuu ja sieltäkin niitä popsitaan sekä lintujen että oravien toimesta.
.jpg)
Lintujen seuraaminen syöttölässä on hauskaa. meillä vain tinttejä taviksia ja sinitiaisia. Varpusia tosi paljon sekä harakoita. Olemme laitteneet sellaista ruokaa joka vähiten sotkee alustaa ja linnuista se ei ole kivaa. Oravia ei ole ainakaan vuoteen näkynyt laisinkaan.aiemmin kun syötimme herkkusilla oli lintuja valtavasti. Mutta meillä kamala siivoaminen roskajätteestä.
VastaaPoistaSirkkis, lintuja onkin tosi kiva seurata kuten muutenkin luontoa. :) Me hankittiin tämä isompi siemenautomaatti, että riittää pitemmäksi aikaa siemeniä sittenkin, kun ollaan taas keväällä Äkäslompolossa (jos menee kuten suunnitellaan). Onneksi on naapureita, jotka myös ruokkivat lintruja, joten eivät ole yksin meidän varassa. Mutta hyvin näyttävät maistuvan nämä kuoritut auringonkukan siemenet, jotka vähentävät kevään siivoustyötä meiltä.
PoistaTällaisia tapahtumia meilläkin seurataan ja ihmetellään oravien keksiliäisyyttä! Ihania kuvia olet meille ladannut katsottavaksi.
VastaaPoistaKankuritar, tällaisia katsellessa saa eläviä luontokuvia taatusti livenä! :)
PoistaAi no eipä tarvitse tuota ensimmäistä versiota ostaa syöttöautomaatiksi kun juuri sitä katselin ja mieten saavatko kurret sieltä varastettua kaiken ruuan. No saavat näköjään. Tuollaista matellista varmaan täytyy etsiä. Kyllä oravatkin voivat hiukan saada siemeniä mutta harmittaa kun ne syövät kaiken ja ravistelevat paljon maahan.
VastaaPoistaHelinä, monta vuotta tuokin muoviversio toimi meillä ihan hyvin, mutta sitten joku kekseliäs orava löysi tavan luisua ripustusrautalankaa pitkin herkkujen kimppuun. Ja sitten piti jyrsiä aukkojakin isommaksi. ;) Onneksi näin sulan maan aikana näkyy maahan karissewt siemenetkin löytävän syöjänsä, mutta kun lumi tulee, niin sinnehän ne siemenet hautautuvat.
PoistaHei . Minä ostin meille netistä oravien ruokinta-automaatin. Se on kuin lintulauta, mutta umpinainen, vain katossa saranat takaosassa. Orava istuu etuosan laudalle, näkee pleksilasin takana olevat pähkinät ja nostaa päällään katon ylös ja ottaa herkkuja. Toimii. Paitsi, että pian ne hoksasivat, että pleksilasi liukuu urissaan ylös ja kas; tulee paljon pähkinöitä kerralla. Urat lukittiin ja taas oravat miettivät uusia keinoja. Jyrsivät urien yläpäät taas auki - taas tuli paljon pähkinöitä. Lopulta ihminen kuitenkin voitti liiman ja nippusiteen avulla. Mutta kyllä sitä ruokaa riittää. Automaatti on hyvä, koska harakat ja varikset eivät saa viedyksi pähkinöitä. Ja lintulaudan herkut säästyvät pikkulinnuille.
VastaaPoistaKiitos Liisa! Olipa kiva lukea kertomuksesi oravista. On ne vaan kekseliäitä pikkuotuksia, mukava niiden touhuja on seurailla. Meilläkin oli ennen lintulautana pieni mökki, jossa nostettava katto. Siinä reunalla oravat istuivat syömässä nostettuaan ensin katon ylös. :D
Poista