Kuulaan syyspäivän iltaa

Vihdoinkin on ollut kirkas aurinkoinen syyspäivä, jonka kaltaisia päiviä on sieluni koko syksyn odottanut. Yöllä on ollut hiukan pakkasta, mikä tietenkin aiheutti monille kaatumisia aamun liukkailla teillä, valitettavasti. Mutta minä olen päivän kuulaudesta nauttinut! Lisää tällaisia päiviä, pyydän! :)

Nyt haluan kiittää niitä kaikkia jotka vierailevat täällä Lankapirtissä ja saavat kävijälaskurin pyörimään yllättävän nopeasti, kiitos ja halaus jokaiselle! Ja erityisesti kiitän kommentoimaan vaivautuneita, kaikki ajatuksenne ovat mielenkiintoisia ja olen niistä iloinen. Monet ovat ihmetelleet sukkien (näin Sukkasadon aikana) valmistumistahtia. Onhan se aikamoista, en itsekään arvannut enkä suunnitellut tekeväni näin monta paria (kai 23, tarkistuslaskenta tekemättä), mutta näitä on vain syntynyt. Minullahan eläkeläisenä on vapaat kädet ajankäyttöni suhteen ja kun tämä on niin mukavaa, niin...


Tänään olen tehnyt muutakin kuin sukkia, pienen pienen bonchon weppikameran peitoksi. ;) Tytär aina meidän koneella käydessään nostaa kameran pois paikoiltaan tuosta näytön yläreunasta, kun ei kuulemma tykkää, kun linssi siitä tuijottaa. ;D Nytpä ei enää tuijota, kun sai bonchon hupuksi! Heh heh!
Neuloin ensin muutaman kerroksen sileää. Sitten tuon alaosan virkkasin lyhyillä ketjusilmukkakaarilla ja lopuksi reunaan nirkkoja ja punottu nauha reikäkujaan. Lankana joku vanha akryylilanka laatikon pohjalta.

Sukkasatohan ei ole vielä päättynyt, joten satoa pitää yrittää vielä kerätä. Eilen kävin veljentyttären luona ja sieltä sain toiveita uusista neuleista. Kaksostytöt 9v, jotka ovat aina silloin tällöin vilahtaneet täällä Lankapirtissäkin, toivoivat saavansa valkoiset säärystimet. Paluumatkalla poikkesinkin Kärkkäiselle hakemaan luonnonvalkoista 7veikkaa ja saman tien kotona puikoille. Tänään saatiin jo kokeilla 22. sentin pituista pätkää ja kommentti oli "saa olla reilusti lötkömpää". Siis homma uusiksi ja muutama silmukka lisää ja paksummat puikot työhön, jospa se sitten.

Tässä tämä uusi yritys on työpöydällämme. Tämä työhän, jos mikä, on oivallinen käsityö blogeja lukiessa tai muuten netissä surffaillessa, koko ajan 2o, 2n. Kuvassa myös tuo minun neulonnan apuvälineeni: sininen puuvillalangasta kudottu tuppilo oikeaan nimettömääni. Minä kun jostain kumman syystä puristan sukkapuikkoja tuolla sormella niin lujaa, että sormi kipeytyy ja menee punaiseksi ilman tuota tuppiloa.

Nyt alan vielä tikuttamaan tuota säärystintä, jos vaikka ehtisin saada valmiiksi ennen satokauden päättymistä.