Kiva olla taas kotona

Nyt on tämän vuoden Äkäslompolon aika takana päin. Yli neljä viikkoa siellä oltiinkin, kaksi ennen pääsiäistä ja kaksi ja puoli jälkeen. Vielä siellä olisi hiihtokelejä ollut, mutta kotikin jo kutsui. Lauantaina sitten tultiin kotiin ja kiva oli tullakin.  Lumet täältä olivat kadonneet niin, että vain kasojen pohjat ovat jäljellä. 

 

Olipa täällä mukavia asioita odottamassa mm. monet kukkani olivat alkaneet kukkia tai ainakin aloittaneet nuppujen teon. Ja sehän on ilo joka kevät.

 

 

Vanha kliiviani ei ehtinyt saada tänäkään vuonna uutta multaa ennen kukkimistaan. Samassa purkissa on kaksi juurakkoa, jotka yleensä tekevät vuorotellen kukkansa. Tänä vuonna näyttää olevan poikkeus siihen järjestykseen.

Minulla on kolme lehtikaktusta, joista pari on tehnyt yhden kukan talvella. Nyt ne olivat päättäneet räväyttää kaikki yhtäaikaisen kukinnan.  Tässä se pisimmälle kukinnassaan ehtinyt yksilö.

Vanha pojalta peritty santtunikin lupailee kukkia. Toinen samasta emokasvista peräisin oleva ei ollut tehnyt yhtään nuppua eikä ne muutkaan santtuni. 

Seitsemästä orkideastani vain yksi on ollut kukassa. Talven pimeimpänä aikana se avasi vain yhden ainoan kukan ja jätti kukkavarren alun ikään kuin odottamaan valoisampaa aikaa. Se näkyy tuossa kukan alla. Nyt se oli kuitenkin alkanut kasvattaa uutta haaraa kukkavarteen. Mielenkiitntoista nähdä, millainen kukinta siitä saadaan. Muut orkideat olivat kasvattaneet vain lisää ilmajuuria, yhdessä ehä kukkavarren alku. Se on vaan niin pieni, etten vielä ole aivan varma.

 

Huonekasvien kukinnan alkaminen on joka keväinen ilo, mutta odotti minua täällä harvinaisempikin ilo, nimittäin kaksi ihanaa apinaa.

Tämä apinapari muutti siis meille ja toivat tullessaan myös kauniin orkideakortin. Ensin kipaisivat eteisen lipaston päälle ihmettelemään, mihin olivat joutuneet.

Sitten kiertelivät taloa tutustuen siihen ja etsien mielipaikkaansa. Tässä testaavat vuodettani.

Sitten kiipesivät istuksimaan makkarin lipaston päälle hääkuvamme eteen jättäen minut pilkistämään välistään.

Ai lipastosta löytyy laatikoitakin, voisikohan sinne tehdä pesän. Ei voi, ovat niin täynnä kaikkea roinaa.

Entäs tuonne kaappiin sitten? Siellä onkin jotain pehmeää jokaisella hyllyllä, niistähän saa kivaa pehmikettä pesään.  Poikaa alkaakin jo väsyttää, joten jätämme heidät nokosille.

Apinat ovat apinaemo Suden tekemiä ja tulivat minulle vaihtarina. Sude nimittäin ihaili kovin minun tekemiäni tuplalapasia ja minä hänen apinoitaan. Syystalvella ehdotin hänelle, että tehdään yksityinen vaihto: minä annan lapaset ja hän apinan. Näin sovittiin ja minä postitin hänelle joulun alla kahdet tuplalapaset, että on sekä äidille että tyttärelle. Ja nyt Sude maksoi "potut pottuina" eli postitti minulle kaksi apinaa.

Jos jotakuta kiinnostaa tietää, niin tällaiset lapaset vaihdoin apinoihin. Kyllä kannatti!

 

Kiitos Sude niin apinoista kuin kauniista kortistakin! Olet ilmiselvästi valinnut kortinkin minun orkideaharrastukseni tietäen.

Apinani kaipaavat vielä nimiä, en ole itse keksinyt sopivia, joten otan ehdotuksia mielelläni vastaan. Mitään palkkiota en lupaa, mutta fanfaarit soiden julistan hyväksytyn ehdotuksen tekijän/tekijät.

 Tulipa tästä pitkä postaus, niinpä käsitöistä sitten toisella kertaa.