Jämälankoja sukkin ja patakintaisiin

Lunta sataa hiljalleen ja minä mietin, olisinko tyytyväinen vai en tämän viikon käsitöihini. Toisaalta olen, toisaalta en. Siihen olen tyytyväinen, että olen saanut kulutettua mukavan määrän jämälankoja varastostani, mutta jotenkin työt eivät vaan miellytä minua valmiina. Mutta ne nyt ovat tämmöisiä eikä niitä muutella enää, kyllä sen tiedon kanssa voi elää ja jatkaa käsitöiden tekoa.

Ensin valmistui raitasukat kokoa 37,
Langat neljää eri väriä Maijaa, Nallea ja jotain nimetöntä ja tunnistamatonta, menekki yhteensä 52 g

Silmukoita työssä 52 ja 3 mm:n sukkiksilla mentiin.

Raidoitus omasta päästä, varren raidat toistuvat peilikuvana terissä. Kantapään tein vaihteeksi  tiimalasikantapääksi. Päätyvät varmaan hyväntekeväisyyteen jotakin reittiä.

Tänään sain valmiiksi patakintaan, jonka idea on omani
Tähän kului erilaisia jämälankoja yhteensä 159 g
Puikot 4 mm sukkikset ja silmukoita työssä 54.

Tämä kinnas on kokeilu ja saa parin, mikäli tämä eka osottautuu käytössä hyväksi, siis näpit eivät pala kuumia uunivuokia tai peltejä käsitellessä.



Haluatko tietää, miten se syntyi. Taustatietona sen verran, että meillä leivotaan ja valmistetaan aika paljon uuniruokia leivinuunissa. Ja tarvitaan luonnollisesti hyviä patakintaita tai -lappuja. Mieluummin kintaita. Ne edelliset ovat paljossa käytössä kuluneet ja nokeentuneetkin suoraan sanoen kamaliksi, joten niiden uusiminen on välttämätöntä. Ajattelin hoitaa asian itse tekemällä, mutta ompelemisestahn en oikein pidä. Jäljelle jäi siis kutominen tai virkkaaminen, joista jälkimmäinen oli ensin mielessäni.

.

Niinpä keräilin soveltuvia jämälankoja käden ulottuville ja...


 
... ja aloin virkkaamaan peukaloa uuteen kintaaseen. Mutta en ehtinyt kovin pitkälle, kun keksin mielestäni kokeilemisen arvoisen idean, nimittäin Ison Gnun Nepal-myssyn, jonka ohje löytyy täältä Ullasta. Itsekin olen joskus muinoin tehnyt muutamia myssyjä kyseisellä ohjeella. Tässä kuvassa näkyy myös vanhan kintaan nokisuus.

Niinpä uusi aloitus kutomalla ja ensin kuusi kerrosta aina oikein -neulosta paksuimmalla langalla (Isoveli) ja sen jälkeen sileää kahdella tai kolmella langalla värejä ja lankoja vaihdellen aivan mutuna. 

Kun korkeutta oli tullut riittävästi (n. 18 cm) kudoin paksulla langalla puolet silmukoista samaan tapaan kuin peukalolanka lapasiin. Jätin sen langan odottamaan ja jatkoin kuin lapasta tehdessä kaikilla silmukoilla samaa neulostapaa. Kun kinnas oli riittävän korkea (mittasin tuohon vanhaan kintaaseen) kaventelin silmukoita leveän nauhakavennuksen tapaan ja pari kertaa keskelläkin. Kun silmukoita oli enää yhteensä 14, tein kolmen puikon päättelyn.

Seuraavaksi poistin sen "peukalolangan" ja kudoin hiukan matalamman osan peukaloa varten ja päättelin sen samoin kuin korkeamman osan.





Langanpäät jätin nurjalle muutaman sentin pituisina enkä päätellyt niitä ollenkaan, kudoin uusi ja vanha lanka yhdessä kaksi kolme silmukkaa ja arvelen että pysyvät purkautumatta. Sehän nähdään aikanaan. Kämmenosaa tehdessä pyrin huolehtimaan, että sinne tulisi riittävästi langanpäitä suojaamaan kättä kuumalta. Tarvittaessa tein ylimääräisiä lankaenkkejä, vaikka en lankoja vaihtanutkaan.

Kintaan värit ovat tuon ensimmäisen ja tämän viimeisen kuvan välimaastossa.

Jos kinnas osottautuu käytössä hyväksi, niin jatkoa seuraa ja siitä kerron luonnollisesti täälläkin.