Grinda, lopultakin valmis

Muutamia päiviä sitten huokasin helpotuksesta, kun sain lopultakin valmiiksi työlään huivin. En arvannut reilu kuukausi sitten Oulun käsityömessuilla lankoja ostaessani, mihin souviin siinä itseni lykkäsin, mutta nyt se on ohi. Minähän ihastuin siellä messuilla Riikka-Piikkan esittelemään ihanaan Grinda-huiviin, suorastaan hullannuin niin, että pian langat löytyivät kassistani. Minä, joka yleensä harkitsen tarkoin, mitä hankin. Ohje löytyy netistä, minua ohjeistettiin.

Niinpä voin nyt esitellä Grinda-huivini, leveys 160 cm ja korkeus 82 cm 

Lanka raitalanka Scheepjes Whirl (60 puuvillaa, 40% akryylia), väri n:o 855, menekki 203 g 

Virkkuukoukku 3.5 mm

Ohje löytyy netistä kahdestakin paikasta, maksuttomana täältä ja maksullisena Ravelrysta. Itse käytin tuota ensin mainittua linkkiä, jossa ohje löytyy monella kielellä (ei suomeksi). En edes yrittänyt suomentaa sanallisia ohjeita vaan päätin pärjätä pelkillä kaavioilla.

Ja pärjäsinhän minä lopulta vaikka monta purkua tein. Pieniä purkamisia oli lukuisia, niitä en laskenut mutta yksi iso jäi mieleeni. Olin virkannut huivin viidestä kaaviosta kolme, kun huomasin virheen ensimmäisen kaavion lopussa. Eikä sitä virhettä voinut poistaa, kun yksi kerros oli jäänyt tekemättä. Niinpä purkamaan. Ja samassa rytinässä päätin purkaa koko työn ja aloittaa alusta.

En väitä, että virheeni johtuisivat kaavioiden virheistä. En sieltä huomannut sellaisia, mutta jotenkin kaaviot olivat vain minun aivoilleni kai liian mutkikkaat ja vaikeasti tulkittavat.

Jokainen kaavio loppuu kohopylväskerrokseen, joka rajaa kuviot omiin "karsinoihin". Tuon ensimmäisen kohopylväiden kerroksen olin tehnyt jostakin syystä huivin väärälle puolelle. Kohokerros näkyi siis vain nurjalla puolella.  Oleellinen virhe siis, hyvä kun purin.

Purin myös huivin reunapitsin, vaikka siinä ei virhettä ollutkaan. Ohjeen mukaan reunapitsi tehdään tummemmalla yksivärisellä langalla, joka saamani ohjeen mukaan oli  kyseiselle huivin värille hyvin tumma violetti. Väri näytti minusta aivan liian synkältä tuon edellisen kuvion hempeän vaaleanpunaisen jälkeen. Niinpä purin sen pois ja virkkasin kyseisen raitalangan violetilla osuudella, jota oli jäljellä reilusti reunapitsiin tarvittava määrä. Tämä väri sopii mielestäni hyvin, tosin yllä olevassa kuvassa se sinisempi kuin todellisuudessa.

Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen.

Lankakin on ihanan tuntuinen eikä kutita ollenkaan minun herkkää ihoani. Virkkaaminenkin sillä sujui vaivatta.

Tässä ollaan vielä pingottumassa.

Jossain vaiheessa tätä virkatessa ja purkaessa ajattelin, että hullu kun aloin tekemään. Mutta onneksi sisu ei sallinut lopettaa kesken. Nyt tuli mieleeni, että unohdin vaikeudet saman tien kun sain valmiiksi aivan kuten synnytyskivut unohtuvat lapsen synnyttyä.

Nyt pitäisi vaan keksi sille tumman violetille langalle ja raitalangan lopulle käyttötarkoitus. Ehkä teen pienemmän huivin, jota voi käyttää vaikka joka päivä. Mutta aika näyttää sen aikanan.