keskenhän se loppui...

Joo niinhän siinä kävi, että lanka loppui kesken ja nyt mietin, mitä näille teen. Puranko ja muutan suunnitelmaa vai katsonko, sattuisiko lankavarastostani löytymään jotain muuta passelia lankaa jatkoksi. Tuumitaanpa asiaa.

Lankahan on jäännöstä elokuussa valmistuneista sukistani ja peräisin arpajaisvoitosta täältä. Lanka vaatimalla vaati päästä sniikkereiksi eikä sitten riittänytkään. Vajaa 20 kerrosta puuttuu. Tiesin jo alkaessa, että tipalle menee, jos riittää. Ehdinpä elätellä toivoa, että saisin joskus kokea sen ihmeen, että työn valmistuessa lankakin loppuu. Mutta niin ei käynyt ainakaan vielä.

Syyskoleiden lämmöksi ja mielen piristykseksi olemme lämmittäneet uuneja (leivinuuni ja varaava takka) jo muutaman kerran. Olen ihastellut leivinuunin lasiluukun läpi näkyvää tulta. Entisessä kodissmme meillä oli rautaluukku, joten on uusi kokemus nähdä uunissa palava tuli lasin läpi. Ja kyllä se on mukava, ilokseen sitä katselee. Nappasin eilen muutamia kuviakin tulesta lasiluukun läpi ja panen yhden tähän lämmittämään sinuakin, rakas lukijani.

Taas yksi pari latoon

Onpa taas tasaisen harmaa päivä! Taitavat pilvet roikkua taivaan ja maan puolivälissä. ;D Onneksi ei sada. Huonon kesän jälkeen toivoin kaunista kuulakasta syksyä, mutta ei ainakaan vielä ole meillä sellaisia päiviä ollut. Mutta toivotaan vielä.

Tänään aamupäivällä tikuttelin lauantaina aloittamani sukat valmiiksi. Nämä on kudottu erästä nuorta miestä ajatellen ja täyttävät myös luonnollisesti Heinälatoa. Mallia sukkiin valitessani päädyin tähän alkukesällä löytämääni malliin, joka silloinkin jo miellytti silmää miehisenä sukkana.

Malli Kate Blackburnin Jules koko 45-46.

Lanka on Novitan 7 Veljestä. Kulutus n. 170 g.

Puikot 3.5 mm:t Addit

Ohjetta en toteuttanut kirjaimellisesti vaan tein siitä oman versioni vahvistetulla kantapäällä ja kärjen sädekavennuksella. Englannin kielisten ohjeiden kohdalla näin tapahtuu aika usein siitä syystä, että tuo lontoon kieli taipuu minulla kovin huonosti enkä yleensä viitsi sanakirjan kanssa ruveta ohjetta kääntämään. Otankin siitä vain tärkeimmät, useinkin vain neulemallin, ja muu on sitten omaa sovellusta. Mielestäni sain aikaan miehekkäät ja mukavan tuntuiset sukat. Malli varmaan säilyy mielessäni ja pääsee uudelleenkin puikoilleni.

Päivä harmaudesta huolimatta minua kutsuvat pihatyöt, joitten pariin tästä pikapuoliin lähden. Ainaki scillan sipulit pitäisi saada maahan juurtumaan, että saisimme ihaillat niiden sinisiä kukkia keväällä.

No pitihän minun tähän loppuun napata mukaan vielä vanha kuva entisen kotimme pihalla kasvavista scilloista. Ne ovat niin suloisia kukkiesaan varhain keväällä.

Uutta ja vanhaa

Nyt jo voin esitellä valmiina tämän torkkupeitteen, joka on pariinkin kertaan tainnut vilahtaa keskeneräisenä täällä Lankapirtissä. Tämän teon aloitin marraskuussa ja tilkkuja olen kutonut pikkuhiljaa huhtikuulle asti lähinnä juna- ja automatkoilla. Sitten työ oli tauolla kunnes heinäkuulla kasasin tilkut peitteeksi.


Peitteen tein lahjaksi veljelleni, joka hiljattain täytti pyöreitä vuosia juhlimatta merkkipaiväänsä. Eilen kävimme sitten iltakahvilla hänen ja vaimonsa luona ja luovutin peitteen.

Kokoa peitteellä on n. 120 x 170 cm ja painoa 1450 g. Tilkkuja työssä on 35 kappaletta. Lankana käytin Novitan 7veljestä ja puikkona 4 mm:n lyhyttä pyöröä. Tilkut aloitin 3 s:lla kulmasta lisäten aina puikon lopussa kunnes työssä oli 60 s, jolloin aloitin vastaavasti kavennukset.

Peitteen värinä on ruskean eri sävyt, jotka kuvassa näyttävät luonnollista harmaammilta ja peiton värivaikutelma on siten kylmemmi kuin oikeasti.

Tässä kuvassa vielä toisen veljeni peite. Tämäkin on synttärilahja, mutta ajalta ennen omaa blogia. Väreinä tässä musta ja harmaan sävyjä.

Ja nyt muihin päivän touhuihin, että pääsee taas sukkasadonkin korjuuseen. Eilen ei työ paljon edennyt, kun valmis kantapää piti purkaa virheen takia. Ehkäpä tänään on parempi päivä.

Kissamaisuuksia kiertämässä

Tämä Blogistania on siitä mukava maailma, että täällä jaetaan kiitosta ja kehuja selvästi enemmän kuin meidän suomalaisten tosielämässä. Voisimmekohan ottaa täältä oppia sinnekin.

Lankapirtti sai taas huomionosoituksen, nyt tällaisen kissamaisen.



Tämän antoi minulle Nna Langanluonti-blogista. Kiitos ja niiaus, olen täällä yhtä hymyä! Nnan kanssa olemme uusia tuttavia ja olemme tutustuneet Sukkasadon merkeissä. Molemmat olemme heinälatolaisia.

Huomionosoituksen eteen päin panemista minun pitää miettiä, kun en nyt suoralta kädeltä osaa päättää kenelle tämän lähettäisin, kun en kaikille kivoille ja ihanille blogeille kuitenkaan voi lähettää ihan käytännön syistä johtuen. Olisihan se melkoinen ruljanssi lähettää tämä niille noin sadalle seuraamalleni blogille, jotka kaikki ansaitsevat tämän.


Tänään ei sukantekeleeni ole kovin paljon edistynyt, kun ole möyrinyt monta tuntia tuolla pihalla syystöitä tehden. Minulla on ollut reilun kuukauden tauko mm. pihatöissä, kun silmälääkäri kielsi minulta kumartelut kuukauden ajaksi. Myös marjanpoiminta kuului kiellettyihin. No nyt tuo aika on umpeutunut ja vaikka jälkitarkastus on vasta perjantaina, niin tänään päätin aloittaa pihan syystyöt omalta osaltani. Meillä on muotoutunut pihatöissä sellainen työnjako, että minä hoitelen kukat ja leikkaan heinät saksilla hankalista paikoista ja mieheni tekee sitten muut työt. Toivottavasti kuivia säitä riittää vielä loppuviikoksikin, että pääsen jatkamaan nyt aloittamaani työtä.

Mutta nyt minä otan sukankutimen ja teen pienen blogikierroksen.

Tämä meidän asuinalueemme on sellaista mäntykangasta. Tonttimme kahdella sivulla on metsää, jossa kasvaa mm. puolukkaa ja kanervaa. Nyt pihahommia tehdessä huomasin, kuinka paljon ihania puolukoita kasvaa tuossa metsikössä. Näkyy ne ikkunastakin, mutta kokonaiskuvan niiden määrästä saa vasta vierestä.




Tällaisia ihania puolukkaterttuja on tässä metsikössä. Mieheni lähti hetki sitten poimimaan niitä, kun näytin ottamiani kuvia hänelle. Ei ollut hänkään niin tarkoin katsellut metsikköön, vaikka pihalla on liikkunut ja touhuillut.

Vähän isompaa

Perjantai-iltana aloitin uudet sukat, nyt vähän isompaa kokoa kuin viime aikojen tuotokset. Näiden sukkien pitäisi mahtua 45-46 numeroiseen jalkaan, joten kokoeroa on hiukan vaikkapa 21-numeroisiin junasukkiin verrattuna. Malliksi valitsin Jules -sukat ja langaksi vihreäraitaisen 7veikan. Yli kiilakavennusten tikuteltuani heräsi epäilys, ettei yksi kerä taida riittää, langanmenekki näytti nim. siltä. Ja enempää minulla ei tuota väriä ole. No ei mitään hätää, ajattelin kopata kauppareissulla kerän lisää. Mutta eipä se niin vain tapahtunutkaan, juuri sitä väriä ei ollut niissä kahdessa kaupassa, joissa kävin. Muita värejä kyllä runsain mitoin. En lähtenyt kiertelemään useampia kauppoja, kun sukkien väriä ei määrätty niitä tilattaessa, vaan päätin vaihtaa väriin, jota minulla on ainakin kaksi kerää.


Siispä tässä näette valmiina ensimmäisen sinisen sukan. Väri on aika lähellä todellista. Kuvassa sukka kyllä näyttää kovin pieneltä, mutta pitäisi olla tarpeeksi iso (sovitettu mieheni 44-45:een jalkaan).


Mallia on mukava tehdä ja nurjat kerrokset sekä nostetut silmukat muodostavat miehekkään kuvion. Nyt lähden luomaan silmukoita toiseen sukkaan, että saadaan nämäkin Heinäladon täytteeksi ensi viikolla.

On muuten täysin mahdollista, että näette täällä vielä vihreäraitaisetkin Julekset, jos satun törmäämään siihen väriin jossakin. Se alku kun on vielä purkamatta! ;)

Sukkasatoa korjattu

Sadonkorjuu jatkuu kiireisenä! ;D Mukavaa on, kun tavallaan "luvan perästä" saa kutoa vallan sukkia. Vaikka itsehän minä kutomisistani päätän, niin aina joku tuolla sisälläni kuiskuttelee, että jotain muutakin voisit... No nyt kyllä on käynyt mielessä taas ne huivihaaveeni, meinaavat ihan pyrkiä puikoille. Mutta ensin tikuttelen lupaamani tilaussukat ja muut johonkin tiettyyn tarpeeseen tulevat sukat kuten nämä tänään esittelyssä olevat.

Alla näkyvät sukat ovat menossa lokakuussa nimipäiväänsä viettävälle ystävälleni, jolle olen luvannut tehdä toiveensa mukaan punaiset sukat. Minun lähipiiriläisethän ovat jo tottuneet saamaan minulta lahjaksi sukkia, syyn varmaan arvaatkin. Jotkut ovat saaneet useampiakin, mutta sukilla lahjonta jatkuu. Sukathan ovat onneksi kulutustavaraa.

Malliksi valitsin Primaverat, joita olen joskus ennenkin tehnyt. Mallia on mukava ja helppo tehdä, siitä tulee napakka sukka ja mukavan näköinen. Lankana taas Nalle colori ja puikot 2.5 mm. Ohjeen mukaisella silmukkamäärällä 66s tein. Langankulutus näihin koon 39 sukkiin noin 90g. Kantapää tavallinen vahvistettu ja kärjessä sädekavennus.

Kuvion nurjat raidat vetävät sukka kovasti kasaan, mutta sukka istuu napakasti jalassa eikä varsi valu. Tässä sukat omissa jaloissani. Näitä kuvatessa keksin kuvata jaloissani olevat sukat
peilin kautta ja tällaisen lopputuloksen sain. Tätä pitää vielä harjoitella.

Näissä Novitan coloreissahan on sellainen ominaisuus, että värit tahtovat muodostaa epämääräisiä lämpäreitä sen sijaan että raidoittuisivat niin kuin kai useimmat toivovat. Kuvion muodostuminenhan on kiinni tietenkin silmukkamäärästä ja miltä langan kohdalta työ alkaa. Tämä näkyy mielestäni selvästi tässä kuvassa: ylemmässä sukassa ei varsinaisia lämpäreitä näy juurikaan kuten alemmassa sukassa. Mutta lämpäreisyys ei tule näissä sukissa silmiinpistävästi esiin.

Ja sitten vielä muuta kerrottavaa. Eilen postilaatikolla käydessäni minua odotti siellä pahvikoteloon pakattu lähetys lähettäjänä SanomaMagazines. Muistin tilanneeni jonkun lehden ja kylkiäisinä piti tulla muistaakseni pari pussukkaa, joita en kauheasti tarvinnut, siispä lähetys jäi lojumaan avaamattomana pöydälle.

Illalla sitten avasin sen ja siellähän olikin Yllätyspalkinto tilaajalle. Siis ne pussukat kai tulee vielä lisäksi ja tämä oli sellainen ylläri. Käsitinköhän oikein. No tämmöinen pakkaus sieltä löytyi.

Ja siitä pakkauksesta löytyi sitten tämä lopputulos: ostoskassi. Kiiltävää ruskeaa keinokuituista kangasta oleva kassi. Kevyt ja pieneen tilaan taiteltavissa. Tilavuus vaikutti aika hyvältä, tarkemmin en sitä mittaillut.

Ja sitten taas säilytyspussiinsa taiteltuna. Voi ripustaa vaikkapa käsilaukkuun roikkumaan, tai johonkin muuhun sopivaa paikkaan. Todennäköisesti johonkin muualle, pitää vain tutkia mahdollisuudet. Käyttöä tälle on, mukava kuljettaa mukana varakassina.

Nyt tuli sitten omakohtaisesti koetuksi, että kyllä ne lupaukset yllätyslahjoista lehtien ym. kampajoissa pitävätkin näköjään paikkansa. Aiemmin olen kyllä ollut epäileväinen.

Toinenkin perillä

Nyt tuli viesti, että toinenkin PIF-lahjani on päässyt perille ystävälleni Marleenalle. Tämä toinen lahja ei ollutkaan kudottu vaan ommeltu. Ompeluhan on vanha rakkauteni ja harrastukseni, mutta sitä tulee nykyään kovin harvoin tehtyä. Hyvä kun saan vaatteiden korjaukset tehtyä ja verhojen käänteet ommeltua. Mutta kun totesin itselle tehdyssä ranneroikottimessa parantamisen varaa, niin päätin tehdä saman tien toisen paremman ja antaa sen PIF-lahjana ystävälleni (ystävä ihan oikeassakin elämässä). Arvelin nimittäin, ettei hänellä ole sellaista ennestään ja tiedän hänen tikuttelevan autossa, kun ajelevat tuon tuostakin Rovaniemeltä Helsingin seuduille. Joten käyttöä tälle on tiedossa!


Tässä tämä roikotin roikkuu sisällään samat lankavyyhdit kuin omanikin kuvassa aikoinaan. Pussin materiaalit ovat samat kuin omassanikin eli kankaat ovat samoja ostokankaita ja somisteen pitsinä ja helminä olen käyttänyt Papilta saamaani arpajaisvoittoa.

Lähikuvassa roikottimen pitsillä reunustettu ja helmikukkasella koristeltu tasku. Kuvassa näyttää, että tasku on muotopuoli ja kukkanen toisessa laidassa, mutta se on vain harhaa.

Ja vielä lähikuva helmistä tehdystä kukkasesta. Tämä oli muuten ensimmäinen helmityöni. Vielä minulla noita helmiä on jäljellä, joten jotain saatan niistä vielä tehdäkin, mutta ehkä pitäisi paneutua aiheeseen paremmin.