Vielä yksi nuttu

Eilisessä KIPpailukuvassakin vilahtanut Etiopian nutun tekele on valmistunut tänään. Tämä on neljäs tähän tarkoitukseen tekemäni nuttu. Luulen, että omalta osaltani nuttujen teko saa riittää. Nämä nututhan lähtevät lahjana Etiopiaan köyhille ja orvoille lapsille, täältä voit lukea asiasta lisää.

Ixun pyöröneuleohjetta mukaillen tämän taas tein Novitan Woolista 3.5 mm:n pyöröllä. Lankaa kului 75 g. Värit ovat tumma luumu ja pinkki, mutta ei tuo minun kamera taaskaan suostunut toistamaan värejä oikein.

Tässä vielä koko nuttukvartetti. Kaikki on tehty enemmän tai vähemmän marinoituneista langoista, muistelen käyttäneeni kaikkiin Novitan Woolia. Tuohon vasemmanpuoleiseen käytin lähes kaikki pienet jämäkerät. Nämä siis lähtevät elokuussa OuNen yhteislähetyksessä kohti Etiopiaa. Seijasisko on lupautunut huolehtimaan lähettämisestä, kiitos hänelle jo etukäteen vaivannäöstä!

Tänään meillä on ollut aika mukava sää. Aurinko on paistanut enimmäkseen, muutaman sadekuuron kyllä olemme saaneet, mutta se ei haittaa, kun on lämmintä. T-paitasillaan on tarennut oikein hyvin. Navakka tuulikaan ei tuntunut kylmältä ja nyt näyttää tyyntyneen. Nuttua terassilla kuvatessa nappasin muutaman kukkakuvankin.

Ensimmäiset iirikset ovat aukaisseet kukkansa. Nuppuja on paljon, joten kaunista katseltavaa on luvassa. Minä aina ihmettelen kukkien kauneutta ja monimuotoisuutta, iiris on mielestäni yksi upeimmista.

Miljoonakelloja amppelissa terassilla. Tytär halusi ostaa tällaisen ja kaunis tämä onkin. Mitenkäs muuten on, pitäisikö tästä nyppiä lakastuneet kukat pois, että kukinta jatkuisi koko kesän. Tämä kyllä on tiputtanut niitä lakastuneita itse, mutta riittääkö se? Minulla on miljoonakelloja ollut kerran joskus vuosia sitten, enkä muista asiaa ja tytär ei ollut huomannut kysyä myyjältä.

Kesäistä juhannusviikkoa kaikille!

KIP-terveiset Oulusta

Nyt muutama sananen eilisestä KIP-tapahtumasta. Oulunseudun Neulojat kokoontuivat Rotuaarin pallolle, jonne ensimmäiset saapuivat jo aamukymmeneltä. Itse saavuin hiukan myöhemmin ja paikkalla taisi silloin olla jo 5-6 ahkeraa naista. *Miehiä ei joukkoomme uskaltaunut yhtään.* Enemmillään meitä oli kai kymmenkunta, kun kaikki eivät olleet koko aikaa.


Tässä istutaan Pallon reunuksella pilvisessä ja hiukan tuulisessa säässä. Vain tämä vanha rouva, joka oli kuvanottohetkellä kameran takana, oli kantanut itselleen tuolin. Kahdentoista jälkeen siirryttiin sisälle takana näkyvään kahvioon, kun ulkona alkoi tuntua turhan viileältä. Muutamat ohikulkijat uskaltautuivat juttusille ja kyselemään kokoontumisemme tarkoitusta. Kaikki olivat hyvin kannustavia, yhtään negatiivista sanomaa ei korviini tullut. Mutta voi niitä hämmästyneitä ja uteliaita ilmeitä ohikulkijoiden kasvoilla. Niistä päätellen jäi moni kysymys meille esittämättä.

Seijasisko oli tuonut mukanaan Tiina-nukkensa rekvisiitaksi. Tiinalla oli yllään elokuussa Etiopiaan lähteviä vauvanvaatteita. Me OuNen porukka olemme tehneet nuttuja ja muita vauvaneuleita ja lähetämme ne yhteisessä paketissa elokuussa kohti Etiopiaa. Sekä Seijasisko että minä teimme Rotuaarilla lisää nuttuja tähän pakettiin. Meillä oli oikein mukavaa ja monenlaisia käsitöitä tehtiin, ainakin ryijyä, hattua, sukkia, nuttuja. Seijasiskon neuleblogissa ja Marin Heivatuissa kudelmissa on myös juttua ja kuvia tapaamisestamme. Itse poistuin paikalta hieman klo 13 jälkeen. Silloin kahvioon jäi vielä seitsemään neulojaa, joista yksi kylläkin ompeli ryijyä paperinarusta. Täällä Neulekoneessa on juttua edellisestä vastaavasta ryijystä, joka on keväällä valmistunut samoista kätösistä.

Tänään on Luonnonkukkien päivä, niin luin aamulla lehdestä. Siinä muistin tämän vanhan kuvan luonnonkukista, joita joskus olen tällaiseksi kimpuksi sitonut. Onpa tämä kuva voinut olla jo joskus aiemminkin esillä täällä Lankapirtissä.

Apiloiden joukossa jokunen puna-ailakki ja heinänkorsi (niiden nimiä en tiedä).

Mukavaa aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille! Meillä satoi aamuyöllä kovasti vettä ja nyt on pilvistä.

Se on sitten kesä

Edellisen postauksen aloitin marisemalla koleasta kesäsäästä, mutta nyt ei ole tarvetta siihen. Jo samana päivänä ilma lämpeni ja on sen jälkeen ollut oikeastaan jo aika kesäistä. Eilen jossain lähistöllä jyrisi ukkonenkin ja pari salamaa taisin nähdä, mutta ei tullut päälle meidän kohdalla. Ja mikä ihana tuoksu olikaan viime yönä , sitä nuuhkin pitkään terassilla yöpaitasillani. Tänään on paistanut melkein pilvettömältä taivaalta ja mittari kipusi pariinkymppiin. Kesähän se siis on!

Käsityöt takeltelevat. Eilen yritin ensin kutoa sukkaa ja sitten virkata pussukkaa, mutta kumpikaan ei tuntunut mukavalta, joten panin pois. Tänään purin eilisen sukanteoksen ja aloitin alusta, mutta sitten huomasin, ettei lanka riitä. Jätinpä mietintään ja otin huivintekeleen, jossa oli virhe korjattavana. Aikani sen kanssa painiskelin ja sain kuin sainkin sen korjattua ja pääsin eteen päin. Nyt illalla loin silmukat huomista KIP-neuletta varten. Aion tehdä vielä yhden Etiopian nutun ja sehän, jos mikä, on sopivan aivoton työ tuollaiseen tilanteeseen. Huomennahan on siis KIP (Knit in Public) eli julkineulontaa maailman laajuisesti ja Oulussa neulotaan Rotuaarin pallolla, jonne kaikki halukkaat mukaan vain. Aikaa on klo 10-14, voi olla koko ajan mukana tai poiketa vain lyhyeksi ajaksi. Säänkin on luvattu suosivan meitä.


Meidän pieni omenapuumme on pian täydessä kukkaloistossaan ja sen myötä toivottelen kaikille suloista suvea viikonlopuksi!

KIPiä odotellessa

Tervehdykseni kaikille täällä Lankapirtissä poikkeajille! Mieleni teki sanoa kesäinen tervehdykseni, mutta en sitten sanonutkaan, on sää ollut sen verran koleaa. Tänään näyttää lämpimämmältä ja sääennustekin lupasi täksi päiväksi aurinkoa ja 18 C-astetta näille tienoille. Toivotaan vielä kunnon lämmintä kesää!

Käsitöistä ei tänään tämän enempää, kun ei ole valmista esiteltävää. Sen sijaan kerron hieman meidän pihapiirin elämästä. Eräänä päivänä asteli pihallamme oudon näköinen pikkulintu. Näin sen sälekaihtimien raoista tässä koneella istuessa. Äkkiä nappasin kameran ja muutamia kuvia sain säleiden raosta siitä otettua. Hyvän tovin sitten katselin tätä eloisaa lintua ennen kuin se lensi pois. Sitten lintukirjan kimppuun!


Punarinnaksi vieraamme sitten osoittautui. *mikäli tunnistimme oikein, mielestämme tuntomerkit sopivat* Nyt se on jo useana päivänä ilmaantunut pihallemme tepastelemaan ja keräämään toukkia ja matoja. Asustelee ilmeisesti jossakin lähistöllä. Voi kun olisi parempi kamera, että saisi parempia kuvia. Kuvaajassahan ei tietenkään ole mitään vikaa! ;D

Omenapuunkin kukat alkavat avautua. Eilisiltana otettu kuva, suurin osa nupuista oli vielä aivan supussa.

Lemmikit taitavat olla edustavimmillaan ja niitä on paljon enemmän kuin viime kesänä. Sinisenään paikoin.

Puolukkakin availee nuppujaan ja kasvattaa uutta versoa, joka loistaa aivan ruskan väreissä.

Sain tällaisen ihanuuden, kun entinen työkaverini on Oulussa koulutuksessa ja tuli eilen illalla meille yökylään. Gerberahan tämä ihanuus on. Mielenkiintoista nähdä, miten meidän yhteiselomme käy. Minä en nimittäin ole vielä koskaan onnistunut gerberan hoidossa, vaan ne ovat kuolleet lyhyen ajan kuluessa. Muiden huonekasvien kanssa ole kohtuullisesti menestynyt. Nyt siis toivon neuvoja niiltä, jotka saavat gerberat menestymään ja kukkimaan pitkään. Marilla on kyllä hyvä vinkki, mutta se ei ole tässä epämusikaalisessa perheessä mahdollista. ;D

Nyt lähden harjoittelemaan KIPiä varten tuonne terassille! Oulunseudun Neulojathan kokoontuvat Rotuaarin pallolle neulomaan lauantaina 13.6 klo 10-14! Kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan, vaikka ei ryhmäämme kuuluisikaan.

Kesäkausi avattu, missä kesä

Viikonloppu on taas kulunut nopeasti, niin kuin se yleensä kuluukin. Meidän pikkumatkamme sujui hyvin, tänään iltapäivällä kotiuduimme. Matka ei pituudellaankaan rasitttanut, sillä se suuntautui vain vajaat 40 kilometriä pohjoiseen päin, mutta sentään kaksi kunnanrajaa ylitettiin. Olimme nimittäin täällä SFC-alueen kesäkauden avajaisissa. *SF-Caravan ry:n toiminta-ajatuksena on olla matkailuajoneuvon käyttäjien riippumaton kuluttajajärjestö.* Olemme olleet karavaanareita jo lähes kaksikymmentä vuotta, mutta järjestön toimintaan emme ole juurikaan osallistuneet. Nyt veljeni ja vaimonsa, joilla on kausipaikka ko. alueella, saivat meidät innostumaan. Ja mukavaa siellä oli! Kannatti lähteä. Paikalla oli yli 120 vaunu- tai autokuntaa. Monenikäisiä, mukavasti oli lapsiperheitäkin, joten riemukkaita lastenääniäkin kuultiin. Mutta kesästä ei kyllä ollut tietoakaan.



Näin kesäiseltä kuitenkin näytti veljeni ja kälyni residensissä, vaikka ilma oli koko ajan kolea ja tuulinenkin. Onneksi ei satanut kuin viimeisenä yönä ja hiukan tänään aamupäivällä.

Monenlaista ohjelmaa ja kilpailuja oli järjestetty sekä lapsille että aikuisille. Tässä on menossa miesten autonvetokilpailu. Miehistä taisi 7-8 ja naisista 2-3 rohkeaa uskaltautua näyttämään voimiaan tässä mittelössä. Kuvassa erään miehen tyylinäyte.

Villapuserot, myssyt ja hanskat olivat suosittuja asusteita, kun mittari näytti vain 6-8 astetta. Tämä oli kaunein bongaamani villapusero. Huomaa myös hauska viikinkipipo, joka kyllä näkyy huonosti kuvassa. Myös tämän puseron kantaja osallistui autonvetokilpaan.


Lauantaina oli myös huutokauppa, jossa tavara vaihtoi vilkkaasti omistajaa mainion meklarin paukutellessa kauppoja. Tavaraa oli monenmoista kuivaustelineestä kuvassa polkupyörään ja taakkatelineeseen.

Iltaohjelmassa oli lauantaina mm. muotinäytös, jonka pari nuorta oli suunnitellut ja he myös juonsivat esityksen. Siinä esiteltiin hauskoja oivalluksia teepaidasta *teepussit roikkumassa paidassa* , pillihousuista *mehupillejä housuihin kiinnitettynä*, lenkkipuvusta *lenkkiä ja makkaroita roikkumassa ulkoilupuvussa* ... Onhan näitä näkynyt ja kuulunut ennenkin, mutta toteutus ja esittely aina hiukan vaihtelevat. Hauskin asu oli kuitenkin puolihame *hame vain etupuolella ja takan näkyi vaaleanpunaiset pitkäpunttiset alushousut* , jonka esittäjä osasi olla hauska. Harmi, ettei minulla ollut kamera mukana, että olisin voinut kuvata noita asuja. Molempina iltoina oli myös mahdollisuus tanssia, mutta minun jalkani ei sitä vielä kestä sen kaatumisen takia, joten tyydyin vain katselemaan toisten tanssia. Niin että sellainen reissu tällä kertaa.

Ja vielä hieman käsityöasiaakin, jos joku on jaksanut tänne saakka lukea. Vanhoja kertaan vain, kun uusia ei ole vielä valmistunut ja en kovin mielelläni keskeneräisiä esittele. Sen verran paljastan, että huivilangat hyppäsivät puikoille vaikka ufoja pitäisi hävittää. ;D

Sain kuvia toisesta tekemästäni rimpsulakista saajansa Saaka-neidon päässä. Tässä kuvassa Saaka kuulemma katselee Espanjan karttaa ja haaveilee matkasta sinne. Siellähän hellehatulle onkin käyttöä suojaamassa liialta auringolta. Mukavaa matkaa vain koko perheelle!


Mutta nyt toivottelen kaikille hyvää alkavaa viikkoa, jonka soisin olevan oikein lämmin ja kesäinen.

Kesälaukkuni valmis

Lankapirtissä siirryttiin tänään uudelle kymmentuhannelle, nimittäin bongasin itse kävijälaskurissa lukeman 40002. Laskurihan on ollut käytössä helmikuun 2008 puolivälin tienoilta saakka. Enpä arvannut blogia perustaessani ja kävijälaskuria asentaessani, että näin monia käyntejä blogiini tehdään. Mutta onnellinen siitä olen, ehkä olen pienten vaatimattomien töitteni esittelylllä ja muilla jaaritteluilla saanut joitakin ihmisiä viihtymään sivullani.



Vaikka bloggaaminen jo sinänsä on mukavaa, mutta kävijälaskurin osoittamat vierailut ja varsinkin jätetyt kommentit tekevät tämän moninverroin mukavammaksi. Ihminenhän on sosiaalinen eläin ja kaipaa yhteyttä lajitovereihin myös täällä Blogistaniassa! Siispä nyt on kiitoksen aika: Kiitän jokaista kävijää ja jokaista kommentoijaa siitä ilosta, jonka vierailusi täällä Lankapirtissä on tuottanut! Toivottavasti viihdyt täällä jatkossakin!
Nyt ei juhlita tätä lukemaa mitenkään erityisesti, mutta palataanpa asiaan, kunhan lukema alkaa olla 44444. Silloin lupaan järjestää jotain. :)

Nyt sain lopullisesti valmiiksi tämän oman kesälaukkuni, kun tytär ommella surautti minulle siihen vuorin. Tämähän on toinen tällä samalla mallilla virkkaamani laukku, edellinen löytyy täältä ja siellä on sekin mallina toiminut vanha risa laukku.

Olkalaukku, jonka mitat ovat noin 25 x 29 cm ja on siis hiukan pienempi kuin se edellinen laukku. Lanka on tässäkin Novitan Tenneseetä, jota kului aika tarkoin 200 g, kun 2 mm:n koukulla virkkasin. Kaikissa kolmessa kuvassa näyttää laukku eri väriseltä, lähinnä oikeaa se on tuossa alimmassa kuvassa.

Halusin tähän omaan laukkuuni jonkunlaisen sulkusysteemin ja pitkään asiaa harkittuani tein tuollaisen kielekkeen, joka vain pujotetaan pienen nauhan alle. Jos tuhdimpi kiinnitys on tarpeen, ompelen vaikka kielekkeen alle ison nepparin.

Sisältä laukkuni näyttää tällaiselta. Yksi pieni sivutasku, jonka suussa kuminauha kiristys, vaikkapa kännykkää varten. Vaikka laukku on aika pieni, mahtuu siihen mukaan välttämätön. Kuvassa olevien puhelimen, lompakon ja aurinkolasien lisäksi mahtuu vielä jotain muutakin pientä kuten pieni neule- tai virkkaustyö.

Alkukesän herkkuihin meillä kuten monessa muussakin perheessä kuuluu raparperi esimerkiksi kiisselinä tai piirakkana. Eilen herkuteltiin raparperi-mansikkakiisselillä ja kun siitä jäi yksi paksu varsi yli, niin tein tänään piirakan.

Tosin raparperiä oli sen verran vähän, että panin hiukan omenaa lisäksi. Tein raparperi- ja omenaosiot, jotka kyllä erottuu kuvassa. Kuvassa piirakan reunus näyttää kovin tummalta, melkein palaneelta, mutta sitä se ei ole. Vain kunnolla paistunut! ;) Hyvää oli ainakin tuo rapaeriosa, jota jo maistelinkin.

Tämän piirakan pohjaresepti on minulle uusi tuttavuus tältä keväältä ja siinä mielessä mukava, että siihen ei tule ollenkaan rasvaa. Ihan totta se on! Ja silti pohja on ihan mukava ja sopii monenlaisille piirakoille. Olen tehnyt yhden suolaisen ja kolme neljä makeaa eri täytteillä. Aluksi reuna on kovahko, mutta se pehmenee mukavaksi, kun piirakka on muutaman tunnin muovin alla. Ja kun näin tätä hehkutan, niin pitäähän se ohjekin antaa, jos joku innostuu kokeilemaan. On niin helppo tehdäkin, ettei helpompaa taida ollakaan.

Pohja:

1 prk maitorahkaa

1 kananmuna

4 dl vehnäjauh. (osa voi olla kauraleseitä tai sämpyläjauh. tms)

1 tl ruokasoodaa

0.5 dl sokeria

Täyte:

marjoja, omenia tms.

1 prk kermaviiliä

1 kananmuna

0.5-1 dl sokeria

1-2 tl van. sok. (ja muita mausteita täytteen ja maun mukaan)

Pohjan aineet sekoitetaan keskenään ja taikina levitetään voideltuun piirasvuokaan. Päälle marjat ja sitten muna-kermaviiliseos. Pasitetaan 175-200 asteessa 30-40 min.

Suolaista piirakkaa tehtäessä luonnollisesti jätetään sokerit pois ja pohjataikinaan voi lisätä hiukan suolaa. Itse tein parsakaalipiirakan, jossa oli myös sipulia.

Blogiystäväni Tupunan kakkujutun opastamana löysin Kyökkipiika Katin sivulta Citruksen kommentin, jonka pohjalta tätä ohjetta lähdin kehittelemään mieleisekseni. Ja tähän siis päädyin, aika vähillä kokeiluilla. Tätä tullaan meillä syömään varmaan jatkossa useina eri versioina.

Viikonlopuksi on luvassa pieni matka, jonka aikana en tule tänne päivittämään mutta saatanpa poiketa blogikierrokselle sopivassa välissä. Siksi toivotankin jo tässä vaiheessa kaikille vierailleni ihanaa kesäistä viikonloppua!

Rimpsulakit

Toivottavasti ei käy kuin viime kesänä, jolloin oli aikaisin toukokuussa muutamia lämpimiä päiviä ja siinäpä se kunnon lämmin kesä sitten olikin. Nyt nimittäin on viikonlopun ihana ja lämmin ilma enää muisto vain. Kyllä aurinko on paistanut eilen ja tänäänkin, mutta onpahan kylmää. Ei ole enää houkutellut terassille istumaan käsityön kanssa.

Pari rimpsulakkia on valmistunut eilen ja tänään "sisäkässänä". Lakkien historia on sellainen, että huhtikuussa virkkasin nämä ensi kerran, mutta niistä tuli liian matalat. Totuus paljastui minulle lopullisesti sillä viime viikkoisella visiitilläni, jonka lopuksi kaatua rämähdin. Nyt olen sitten osittain purkanut lakit ja virkannut korkeammiksi sekä lakki- että lieriosaa. Ensiksi valmistuneen veinkin jo eilen pikku-Veeralle. *Pysyin nyt koko matkan tolpillani! ;D * Alla näkyy tänään valmistunut lakki, joka lähtee Itellan mukana Saaka-neidolle Jyväskylään.

Malli siis Helmiksen rimpsulakkia mukaillen täältä.

Lanka Novitan Kotiväki, jota kului tänään valmistuneeseen 70 g ja hiukan pienempään eilen valmistuneeseen 65 g.

Koukku oli 2 mm:n koukku.

Tässä lähikuvaa, josta näkyy lieriin tekemäni kerrokset paremmin sekä Saakan toivoma kukkanen. Langan väri on kaunis limen vihreä, vaikka väri kuvissa näyttää kovasti hailakalta.

Tässä vielä 8.6. lisätty kuva, jossa lakki on päässyt jo Saaka-tyttösen päähän.

Nyt sitten siirrymme sairauskertomukseeni koskien viime viikolla telomaani nilkkaani. Monet ovat kyselleet, miten jalkani voi, joten oikein kuvallinen selonteko tämän hetkisestä tilanteesta, olkaapa hyvät!

Mustelmaa ja lievää turvotusta on näin päällisin puolin näkyvissä. Mustelma yltää varpaista lähes pohkeen puoliväliin saakka ja pienempi mustelma on jalan sisäpuolellakin. Kuva on taas lempeä, joten voit ajatella mustelman taas kuvassa näkyvää tummemaksi. Kipu on koko ajan vähenemään päin, kävellä voin aika mukavasti mutta mitään kiertoliikkeitä ei kestä tehdä vielä. Pitempää matkaa ei kyllä haluta kävellä, mutta hiljalleen kävellen kävin tänään ruokakaupassa ja samalla reissulla äänestämässä kirjastossa. Kumpaankaan paikkaan ei pääse autolla ovelle - periaatteella. Joten luottavaisin mielin odottelen, että luonto itse hoitaa parantamisen, kunhan annan jalalle lepoa tarpeettomasta rasituksesta.