Sukkasatoon voi ilmottautua

Syksy se saapuu ja sadonkorjuuaika!

Sukkasatoa kootaan taas syys-lokakuun ajan.  Lähdethän sinäkin mukaan, niin tehdään yhdessä kasapäin sukkia ja muita käpälänlämmittiä.  Minä ilmottauduin jo.  :)  Ilmottautua voi 28.8 asti.

Elokuu pyörähti käyntiin

Ensinnäkin edellisen postaukseni arvuutteluun, jos jotakuta sattuu asia kiinnostamaan.  

Tämän vekottimen nimeähän minä kyselin.

Minna oli ihan selvästi perehtynyt aiheeseen ainakin teoriassa, mutta sitä hän ei kertonut, onko väkkärä muutenkin tuttu. Näin hän kirjoitti kommentissaan: "Tuo lelu on Pajupillistä pikisirkkaan kirjan mukaan täryväkkärä, vanhanajan perinnelelu". 

Meillä tätä laitetta on sanottu 1970-luvulta alkaen krokotiiliväkkäräksi. Nimen keksi mieheni, kun hän teki lapsillemme ensimmäisen väkkärän.

Sytomyssyjä aina vain tarvitaan, vaikka ihalitavan paljon niitä on ahkerat kädet tehneet ja lahjoittaneet sairaaloihin.  Mutta joka vuosi syöpään sairastuu Syöpäjärjestöjen mukaan noin 24000 ihmistä , joten lisääkin niitä tarvitaan. Mikäkö sytomyssy on?  Jos olet kiinnostunut aiheesta, kurkkaapa tuonne linkin taakse.  Pienellä vaivalla saat suuren ilon sairastuneelle lähimmäiselle.

Minun viimeisin ilahduttamistekeleeni on aivan perinteinen pipo resorineuleella (6 oikein, 2 nurin).  Lanka on Puro Batik, jota kului 50 g.  Puikot olivat 4mm ja silmukoita 96, joilla sain omaan 56 cm:n päähäni sopivan kokoisen myssyn.

Olipa muuten tihkasta kudottavaa. Erehdyin nimittäin ottamaan bambuiset puikot eivätkä ne luistaneet ollenkaan tuossa langassa.  Pitää muistaa, etten jatkossa erehdy yhdistämään näitä materiaaleja.

Kavennukset tein resorin kaikissa 12. sektorissa ihan mutuna ja lopuksi pienen "antennin" somisteeksi neljän silmukan i cordina.  Jotenkin tuo antenni myssyssä kiehtoo minua nyt. Edellinenkin sytomyssyni sai  sellaisen ja saattaapa seuraavaankin moinen tulla, mene ja tiedä.

Siirtykäämme seuraavaksi puutarha-osastolle.  Mainittakoon alkajaisiksi, että minä en ole ollenkaan innokas puutarhan hoitaja, mutta olosuhteiden pakosta sitä jonkin verraan teen, sillä asumme omakotitalossa.  Mutta tykkään kyllä, jos pihalla kasvaa paljon kukkivia kasveja, niitä ihailen alituiseen.  Ja tuleepa kuviakin napsittua ja tuotua tännekin.


Ensimmäiseksi pienen jatkokertomuksen osa n:o 3 ainokaisesta omenapuustamme.

Tältä se näytti eräänä maaliskuisena aamuna.  Rusakolla oli ollut nälkä ja se oli osannut hypätä sisälle korkeaan aitaukseen ja aterioituaan poiskin sieltä.  Tässä vaiheessa hyvästelin jo mielessäni pienen omenapuumme.

Mutta älähän huoli, kun päästiin alkukesään, niin puuhan alkoi puskea lehtiä ja kasvattaa oksantynkiä järsityn kohdan alapuolella olevista silmuista. 

Mies poisti jossain vaiheessa varovasti sen kuolleen yläosan ja nyt meillä on näin rehevä omenapuu.  Tosin entistä pienempi, mutta selvästi elossa kuitenkin.  Kirvatkin ovat tykästyneet tähän, joten niille pitää nyt antaa lähtöpassit.  Pitäisiköhän tälle rakentaa ensi talveksi katollinen häkki verkosta.

Pitänee esitellä tämäkin kukkija!  ;D  Mustasilmäsusanna oli alkukesästä niin upeassa kukassa ja kauniin vhreänä, mutta joku on hoidossa kai mennyt pieleen, vai mitä tuumaat. Susannaa minulla ei ole ennen ollut ja nyt keväällä sen taimen mielijohteesta ostin.  En perehtynyt sen kasvupaikkavaatimuksiin ollenkaan, olisi kai kannattanut. 

Helteinen kesä on takana päin.  Mutta vielä on lämmintä niin, että T-paidassa ja pienessä hameessa tarkenee aivan hyvin istuskella terassilla käsityön kanssa.  Tänäänkin istuin pitkän tovin, kuuntelin kyyhkysten kujerrusta ja lasten riemukasta meteliä naapuripihan trampoliinilta. Olipa rattoisaa virkata!

Kaikille hyvää elokuun ensimmäistä viikonloppua!

Heinäkuun työni

Onpa ollut todella poikkeuksellisen vilkas tämä päättyvä heinäkuu.  Huomasin nimittäin, etten ole yhtään käsityötä ehtinyt tänne tuoda, paitsi nuo vilautukset edellisessä postauksessa.  Siis en yhtään ja kuitenkin olen tehnyt ja saanut valmiiksikin aika paljon.  Johtuu yksinomaan siitä, etten ole ehtinyt tai päässyt jostakin syystä koneelle. Ja tavallisesti koneella kuluttamani ajan olen ainakin osittain heilutellut puikkoja.  Vieraidenkin kanssahan saattaa seurustella puikkoja kilkutellen.

Nyt siis on luvassa pitkä lista ja monta kuvaa tämän kuun aikana valmistuneista käsitöistäni.  Aika kätevää, on samalla myös kuukausiraporttini.



 2.7. valmistui lettimyssy suloiselle pikkuneidille, jota tuli loppukuusta vierailulle luoksemme.  Malli on omasta päästä ja lanka on Fusione trendiä. Myssy unohtui punnita, mutta arvioin lankaa kuluneen noin 30 g, koska aikuisen myssyyn meni 40 g.

Myssyn saaja oli hiukan ihmeissään, kun isotäti tälläsi myssyn lapsen päähän keskellä kuuminta hellepäivää.

9.-17.7. tikutttelin kolme sytomyssyä Schachenmayer Catania-langasta, jota kului näihin yhteensä 145 g.  Punaiset tein TiiQn Prettyn ohjeella ja ruskeaan hieman muunsin ohjetta.  Tein siihen vaihteeksi pintaneuleosuuteen helmineuletta.

                                  11.7. valmistui virkaten kännykkäpussi Puro Batik-langasta, jota kului 45 g.  

Pussi lähti Itellan mukana mieheni sisarelle ja on päässyt siellä heti käyttöön ja on havaittu hyväksi.  Malli on oma, olen joskus tehnyt itsellekin samanlaisen ja käytän sitä jatkuvasti.  On miellyttävä pehmeä, ei hiosta eikä hankaa.

Jo keväällä aloitin näiden sukkien terittämisen.  Taisi olla viimeinen Äkäslompolon reissumme, kun tein ensimmäisen terän. Toinen sukka sai odottaa näin kauan omaansa, mutta siinä ne nyt ovat lopultakin molemmat valmiina.  Lankana oli Nalle, jota kului 70g.

Sukat ovat veljentyttäreni miehen, jolle tein ne hirvisukat keväällä synttärilahjaksi, jos muistat. Alkuperäiset sukat on kutonut hänen nuorikkonsa, siis veljeni tytär, joskus pari vuosikymmentä sitten. Varret ovat kaunista kirjoneuletta  sinisen eri sävyistä. Minä olen muuten jo kerran aiemminkin nämä terittänyt, joten uskollisesti näitä on käytetty ja hyvin ovat kestäneet. Nyt päätin kuitenkin, että enää näitä ei kannata terittää, varret ovat kuluneet jo niin paljon. Oli melkoista takkuamista saada purettua vanha terä pois ja saada silmukat poimittua siitä.

8. - 20.7 välillä tein perussukat lapselle (koko n.30), naiselle (koko 39) ja miehelle (koko 43).  Voisi kuvitella, että menevät jollekin perheelle, mutta sellaista suunnitelmaa ei ole. Aikuisten sukat menevät hyväntekeväisyyteen Villa ylle -keräyksen kautta ja lapsen sukkien kohtalo on vielä avoin.

Lapsen ja naisen sukat tein molemmat Nalle langan kahdella eri värillä ja niitä kului 50 g ja 75 g. Miehen

sukat ovat vihreää ja ruskeaa 7Veikkaa ja painavat 150 g.

23.7 valmistui taas sytomyssy. Mallin nappasin aivan omasta päästä kuuden silmukan palmikkoa kahdella nurjalla välisilmukalla.  Lanka on Novitan Freesiaa, jota oli ainakin keväällä myynnissä Kodin Ykkösessä. Sieltä sain sitä yhden kerän tuliaisena ja se kerä siis muuntui sytomyssyksi, kuten oli tarkoituskin.  Lanka on 100% puuvillaa ja ihanan pehmoista.  Myssyyn meni lankaa 45 g, joten pieni nyttönen jäi vaikkapa 

Nepal-myssyihin käytettäväksi.

Päälaelle muodostui mukavan näköinen tähteä muistuttava kuvio.

                  22-28.7 mökkimatkalla tikuttelin kolme paria perussukkia: ensimmäiset kokoa 41, toiset kokoa 43 ja kolmannet 42.  Nopeastihan ne paksut langat muuntuvat sukiksi.  Kaksiin ensimmäisiin sain kulutettua kaksi kerää luonnonvalkoista Jussi-lankaa ja raidoiksi 7Veikkaa (painot 135 g ja 145 g) ja kolmansiin 7Veikkaa kolmea eri väri yhteensä 155 g.  Nämäkin sukat menevät samaan osoitteeseen kuin nuo yllä olevat aikuisten sukat.

Jussi-langat sain muistaakseni keväällä kälyltä, joten kiitokset vain sinne kunnan toiselle reunalle!

Ja kuukauden käsityökuvani päätän tähän "antennihurrikaaniin", joka myös menee johonkin sairaalaan sytomyssyksi.  Lanka on Novitan Puro Batik, kulutus 50g,  ja malli on vanha tuttu Hurricane Hat, joka löytyy Seijasiskon suomentamana täältä.  Kun myssy oli valmistumassa, rupesi se vaatimaan antennia tuonne päälaelle.  Ja mikäs minä olen sellaista vaatimusta vastustamaan, enpä niin. Siispä jatkoin silmukoiden päättelyä kunnes jäljellä oli neljä silmukkaa, joilla sitten i-cordina parin kolmen sentin nysä.  Ja se on siinä!

Yksi työ on vielä esittelemättä, nimittäin neulottu liina Kotiväki-langasta (kulutus 85 g), mutta kun  se lähti maailmalle kuvaamatta.  Mutta ehkä ensi kuussa voin esitellä toisen samalla mallilla tehdyn liinan, kun sellainen on jo puikoilla ja vilahtaakin jo edellisen postauksen käsitöitä esittelevässä kuvassa.

                                            

Heinäkuun aikana olen omaksi yllätyksekseni tuhonnut lankaa yhteensä 1130g, joka on minulle aika suuri luku.  Hyvä minä! Varsinkin kun määrässä on paljon kierrätyslankaa ja kerän loppuja.

Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa esiintyy pieni kesävieraamme, joten voinen päättääkin tämän postauksen toiseen kesävieraaseen, joka on pikkuneidin isoveli.

Kuka tietää, mikä on tämän laitteen nimi, joka pojalla on käsissään ja...

...jolle hän antaa tässä vauhtia?

Vekotin on mieheni tekemä, hän on oppinut sen jo lapsuudessaan ja tehnyt näitä omille lapsille ja muutamille muillekin.  Idea on siinä, että kun tuolla kepillä (pojan oikeassa kädessä) hangataan tuota hammastusta, niitä kärjessä oleva siipi pyörii.  Siiven pyörimissuunta vaihtelee, jos hankaamisen tekee hammastuksen eri puolilla.

Tänään on muuten ollut jo viileämpi päivä, joten taitaa helteet olla jo takana päin.  Ja saatiinhan niistä nauttikakin ihan riittämiin ja voidaan sitten talven pakkasilla muistella niiden lämpöä.  Mutta nyt hyvää alkavaa elokuuta kaikille!

Heinäkuu lopuillaan

Pian on kolme viikkoa hurahtanut edellisestä postauksestani, jossa jo ennakoinkin, että kiirettä minulla tulee olemaan. Mutta en itsekään arvannut silloin, että bloggaustauko venähtää näin pitkäksi.  Syy siihen, etten ole itse ehtinyt kirjoittelemaan tänne mitään enkä edes lukemaan muiden blogeja, on se, että meillä on ollut ilo saada tavallista enemmän sukulaisia ja muita rakkaita ihmisiä vierailulle tänä kesänä.  Se on ollut erityisen ihanaa, kiitos vielä kerran kaikille käynnistänne!

 

 Vierailujen välipäivinä olemme sitten kiireesti ajaneet mökillemme Kainuuseen.  Ja sinne ei muuten oteta tietsikkaa mukaan.

Mökin pihalla on lennellyt tänä kesänä poikkeuksellisen paljon perhosia, mutta niin vilkkaita, että vain muutaman olen saanut vangittua kuviin.

Tässä lienee loistokultasiipi ja...

... tässä suonokiperhonen.  Kuva on epätarkka kuva, mutta perhonen lenteli niin vilkkaasti paikasta toiseen, etten parempaa kuvaa saanut.

Käsitöitä en ole unohtanut tänäkään aikana. Joku niistä on päässyt käsiini aina sopivana hetkenä ja aika paljon olen saanut valmistakin aikaan. Niihin palaan myöhemmin tarkemmin, mutta kuvassa esimakua hieman viimeisen mökkireissun käsitöistä, jotka pakkasin kotiin tuotaviksi.

Ja lopuksi kuva myös mieheni käsitöistä mökillä: viisi monen metrin pituista halkopinoa.  Noilla saadaan mukavasti lämpöä talven pakkasiin.

Heinäkuu ja koko alkukesä on ollut kovin lämmintä, jopa helteistä. Kuulemma lämpimin kesä 23. vuoteen. Vaikka tykkään lämmöstä ja auringosta, niin täytyy myöntää, että hiukan vähempikin lämpö riittäisi minulle. Mutta ylihuomenna alkaa elokuu ja sen myötä säät pakostakin alkavat viiletä.  

Tähän päätän raporttini nyt ja toivottelen kaikille hyvää viikonloppua ja kuukauden vaihdettakin! 

Lits ja läts

Tänään on kuulunut ropinaa meidän peltikatolta pitkin päivää, väliin vähän kevyempää, mutta väliin aika kovaakin.  Mustat pilvet ovat vyöryneet taivaalla ja ukkonenkin on jyrissyt pitkin päivää, mutta yhtään salamaa en ole nähnyt. Hellejakso on osaltamme päättynyt ja mittari näyttää "vain" +21 astetta.  Mutta ilma on raikas ja kyllähän nuo vähäiseksi käyneet asteetkin takaavat vielä ihan mukavan kesälämmön.

Onnistuin saamaan sateenkin mukaan kuvaan

Rännikaivo ehti hyvin vetää veden maan uumeniin

Piha-asfalttikin sai pesun, joka huuhtoi pölyt pois

Nyt päiväni on täyttynyt muista asioista kuin käsitöistä, on monenlaisia kesäkiireitä ja touhuja varmaan vielä ainakin heinäkuun lopulle.  Mutta en minä käsitöitäkään en unohda, jotain pientä sentään aina on tekeillä.  Samoin on bloggailun laita, vaikka blogikierroksellekaan en tahdo ehtiä kovin usein. Ja kun ehdin, en muka ehdi kommentoida.  Mutta en minä tätä hommaa hylkää kokonaan vaan palaan tavalliseen tapaani, kunhan kiireet ovat ohi.  Olen minä muuten muutaman työn saanut valmiiksikin ja kunhan saan ne kuvattua, niin tuon sitten tännekin.  

Mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille!

Kukkainen raportti kesäkuulta

Höh, taas Blogger teki sen!  Hiljattainhan kävi niin, että ajastettu teksti ei tullut julki ennen kuin itse sen julkaisin.  Ja nyt siis sama taas.  Kokeeksi ajastin allaolevan tekstin ponnahtamaan tänne klo 15.10. Nyt tulin tarkistamaan asiaa ja löysin sen julkaisemattomana.  Eipä näköjään kannata luottaa tuohon ajastussysteemiin, vaikka aiemmin se on kohdallani pelannut moitteetta.

Heinäkuu on jo hyvää vauhtia kulumassa, joten lienee aika tehdä katsaus, mitä asinkaan aikaan kesäkuussa.  Aluksi tuntui, ettei mitään valmistu, mutta onhan tuota jotain saatu tehtyä.  Ja viimeksi valmistuneet huovutetut tossut nostivat langankulutukseni määrää mukavasti lähemmäs kiloa.  Nehän tein oikeastaan jo maaliskuussa, mutta en silloin raportoinut, kun jäivät muutamaa puuttuvaa kerrosta vaille.

1.6. kirjoneulesukat koko 42 Nallea kahta väriä yhteensä 175 g

2.6. hörhylähuivi  Salsa-lankaa 150 g

3-6.6. kahdet vauvan töppöset Trysil Garn BabyGarn 50 g

15.6. neulottu liina Marks&Kattens Grandia 60 g

21.6. tavissukat koko 38 Rellana  Flotte Socke Magic 75 g

22.6. ylipolvensukat Nalle hilla-mustikka 160 g

24.6. junasukat Nalle Marjaretki Mustikka 40 g

29.6. sytomyssy Hurrikaani Fusione trendi -lankaa 40 g

29.6.huovutetut tossut  Naturngarn ja yksinkert. hahtuva  yhteensä 160 g.

Nämä yhteenlaskien sain siis lankaa kulutettua 910 g.  Se on tämän vuoden toiseksi paras kuukausikulutukseni, siis voinen olla tyytyväinen.

                                

Yksi asia jäi hiukan harmittamaan.  HHV:ni  (HHV = HulluHuiviVuosi)  ei edennyt toivomallani tavalla.  Tavoitteenihan on tehdä tämän vuoden aikana 12. huivia, siis keskimäärin huivi/kk.  Nyt olen tehnyt vasta viisi, joten jos en terästäydy, niin loppuvudesta saattaa Lankapirtti muuttua tilapäisesti huivtehtaaksi.  Suunnitelmia kyllä on ja ihania malleja vaikka kuinka paljon, ei tarvitse muuta kuin toimeen tarttua.

Nyt on pihamme kukat parhaassa loistossaan, joten kävelin aamulla kameran kanssa siellä ja napsin muutamia kuvia, joista osan haluan näyttää täälläkin.

Pelargonioista on Enkelinsilmä minusta kaunein ja sellainen löytyy taas meidän terassin pöydältä.  Mitä nimeä sinä muuten käytät pelargonioista arkikielessä?  Minun lapsuudenkodissani (siis Oulun seudulla) sitä sanottiin aina pelakuuksi, mutta sitten Rovaniemellä asuessani opin käyttämään myös pelakka-nimitystä.

Terassin kaiteen parvekelaatikossa kukkivat krassit 

Pionit taitavat olla lempikukkiani puutarhan kukista. Ruusuista pidän leikkokukkina ehkä eniten, mutta puutarhassa ne eivät viehätä niin paljon. 

Pioneissani on kolmea eri väriä, tässä niistä vaalein ja tummin...

 ...ja tässä siitä väliltä oleva sävy.  Tästä itse pidän eniten, tämä on siis minulle pionien kuningatar.  Tämänvärisiä pioneja kasvoi aikoinaan 1970-luvulla pitkässä penkissä erään omakotitalon pihassa, jossa asuimme nuorena parina.  Vieressä oli kirkko, jonka suntio pyysi saada hakea pionien kukinta-aikana tuoreet pionit sunnuntaiaamuina kirkkoon.  Luvan saatuaan hän haki kukat varhain aamulla meidän vielä nukkuessa.  Saimme hakea niistä maksun kukinnan jälkeen kirkkoherranviraston kassasta.  Enää en muista, minkä verran rahaa markkoina tuli tässä tilissä, mutta ensi kertaa hakiessani olin yllättynyt tilin suuruudesta.  Että tällainen kokemus minulla on "kauppapuutarhurina".

Päiväkakkara on karannut penkistä ja kukkii siellä täällä.  Sillä on mielestäni vankkumaton sija kesäisissä kukkapenkeissämme.

 Ruskolilja avasi ensimmäisen kukkansa juuri tänään.

Iirikset sen sijaan lopettelevat jo kukintaansa tässä varjoisemmassakin penkissä.


Säästä on viime päivinä puhuttu ehkä tavallistakin enemmän, joten jatketaanpa aiheesta. Eilinen helle on vaihtunut tavanomaiseen kesälämpöön, mikä tuntui kovin vilpoisalta juodessamme terassilla äsken päiväkahvejamme.  Minulla on tänäänkin päälläni vain olkaimeton hellemekko, jolla juuri ja juuri tarkenee.  Mittari kyllä näyttää +21, mutta navakka tuuli puhaltelee viileästi.

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa!

Sytomyssyjä Kokkolaan ja lankaa tarjolla

Aluksi muutama sananen säästä.  Meitähän jaksaa aina puhuttaa sää ja varsinkin sen ääri-ilmiöt. Kuten nyt tämä lämpöaalto, joka on jo muutaman päivän hellinyt tai kiusannut ihmsiä. Kokemus värittyy tietenkin jokaisen oman maun mukaan joko positiiviseksi tai negatiiviseksi. Minä tykkään edelleenkin lämpimästä ja kuulun siis ensimmäisiin.  Tänään on mittari näyttänyt +28, mistä mentiin hetkeksi muutama aste viileämmälle iltapäivän pienen ukkoskuuron aikana.  Nyt tätä kirjoittaessani on pilvistä, mutta +27. 

Olen jo pariinkin otteeseen kertonut teille Sastamalassa toimivasta Pian Kammarin porukasta. Pieni, mutta ahkera naisryhmä, joka kokoontuu tekemään käsitöitä hyväntekeväisyyteen lahjoitettavaksi.  Ja tämän alkuvuoden he ovat ahkeroineet sytomyssyjä tehden.

 Nyt sain meiliä Pialta, joka kertoo ryhmän lähettäneen myssyt Keski-Pohjanmaan Keskussairaalaan Kokkolaan viime viikon tiistaina eli 21.6.  Kuvassa Pian Kammarin ahkeria naisia.

Nämä 71 myssyä matkasivat siis Itellan mukana Kokkolaan.

Kevättalvella olin puhelinyhteydessä kyseisen sairaalan syöpäpolin osastonhoitajaan, joka kertoi heillä olevan vain vähän myssyjä jäljellä.  Nyt he saivat toivottua täydennystä.  Sielläkin oli myssyt saaneet suuren suosion ja paljon tyytyväisiä käyttäjiä.  Kiitän omasta puolestani lämpimästi Piaa sekä hänen ryhmäänsä ja uskon niin sairaalan kuin potilaidenkin yhtyvän niihin.


Sytomyssyjen tekoon saimme jo keväällä lankalahjoituksen, jonka Seijasisko otti vastaan.  Lahjoittajaa en valitettavasti enää muista, mutta monet kiitokset menköön hänelle nimettömänä, jos sattuu seuraamaan blogiani.

Edt klo 19.54:  Seijasisko muisti lankojen lahjoittajat, jotka ovat Maila blogista Laulavat lankaleipurit ja  Lotta blogista Fantastina.

 Tällaiset kerät hyvää puuvillalankaa on siis tarjolla henkilöille, jotka haluavat tehdä Pohjois-Suomen alueelle lahjoitettavia sytomyssyjä. Lankaa on reilu kilo.  Ottakaa minuun yhteys joko kommentilla tai meilillä osoitteeseen, joka löytyy tuosta oikealta esittelyn lopusta.  Myssyjen tarvehan ei ole loppunut, vaan niitä tarvitaan edelleen. Ja yksikin myssy on ilo jollekin.


Hyvää viikonloppua itse kullekin!