Ensinnäkin edellisen postaukseni arvuutteluun, jos jotakuta sattuu asia kiinnostamaan.
Tämän vekottimen nimeähän minä kyselin.
Minna oli ihan selvästi perehtynyt aiheeseen ainakin teoriassa, mutta sitä hän ei kertonut, onko väkkärä muutenkin tuttu. Näin hän kirjoitti kommentissaan: "Tuo lelu on Pajupillistä pikisirkkaan kirjan mukaan täryväkkärä, vanhanajan perinnelelu".
Meillä tätä laitetta on sanottu 1970-luvulta alkaen krokotiiliväkkäräksi. Nimen keksi mieheni, kun hän teki lapsillemme ensimmäisen väkkärän.
Sytomyssyjä aina vain tarvitaan, vaikka ihalitavan paljon niitä on ahkerat kädet tehneet ja lahjoittaneet sairaaloihin. Mutta joka vuosi syöpään sairastuu Syöpäjärjestöjen mukaan noin 24000 ihmistä , joten lisääkin niitä tarvitaan. Mikäkö sytomyssy on? Jos olet kiinnostunut aiheesta, kurkkaapa tuonne linkin taakse. Pienellä vaivalla saat suuren ilon sairastuneelle lähimmäiselle.
Minun viimeisin ilahduttamistekeleeni on aivan perinteinen pipo resorineuleella (6 oikein, 2 nurin). Lanka on Puro Batik, jota kului 50 g. Puikot olivat 4mm ja silmukoita 96, joilla sain omaan 56 cm:n päähäni sopivan kokoisen myssyn.
Olipa muuten tihkasta kudottavaa. Erehdyin nimittäin ottamaan bambuiset puikot eivätkä ne luistaneet ollenkaan tuossa langassa. Pitää muistaa, etten jatkossa erehdy yhdistämään näitä materiaaleja.
Olipa muuten tihkasta kudottavaa. Erehdyin nimittäin ottamaan bambuiset puikot eivätkä ne luistaneet ollenkaan tuossa langassa. Pitää muistaa, etten jatkossa erehdy yhdistämään näitä materiaaleja.
Kavennukset tein resorin kaikissa 12. sektorissa ihan mutuna ja lopuksi pienen "antennin" somisteeksi neljän silmukan i cordina. Jotenkin tuo antenni myssyssä kiehtoo minua nyt. Edellinenkin sytomyssyni sai sellaisen ja saattaapa seuraavaankin moinen tulla, mene ja tiedä.
Siirtykäämme seuraavaksi puutarha-osastolle. Mainittakoon alkajaisiksi, että minä en ole ollenkaan innokas puutarhan hoitaja, mutta olosuhteiden pakosta sitä jonkin verraan teen, sillä asumme omakotitalossa. Mutta tykkään kyllä, jos pihalla kasvaa paljon kukkivia kasveja, niitä ihailen alituiseen. Ja tuleepa kuviakin napsittua ja tuotua tännekin.
Ensimmäiseksi pienen jatkokertomuksen osa n:o 3 ainokaisesta omenapuustamme.
Tältä se näytti eräänä maaliskuisena aamuna. Rusakolla oli ollut nälkä ja se oli osannut hypätä sisälle korkeaan aitaukseen ja aterioituaan poiskin sieltä. Tässä vaiheessa hyvästelin jo mielessäni pienen omenapuumme.
Mutta älähän huoli, kun päästiin alkukesään, niin puuhan alkoi puskea lehtiä ja kasvattaa oksantynkiä järsityn kohdan alapuolella olevista silmuista.
Mies poisti jossain vaiheessa varovasti sen kuolleen yläosan ja nyt meillä on näin rehevä omenapuu. Tosin entistä pienempi, mutta selvästi elossa kuitenkin. Kirvatkin ovat tykästyneet tähän, joten niille pitää nyt antaa lähtöpassit. Pitäisiköhän tälle rakentaa ensi talveksi katollinen häkki verkosta.
Pitänee esitellä tämäkin kukkija! ;D Mustasilmäsusanna oli alkukesästä niin upeassa kukassa ja kauniin vhreänä, mutta joku on hoidossa kai mennyt pieleen, vai mitä tuumaat. Susannaa minulla ei ole ennen ollut ja nyt keväällä sen taimen mielijohteesta ostin. En perehtynyt sen kasvupaikkavaatimuksiin ollenkaan, olisi kai kannattanut.
Helteinen kesä on takana päin. Mutta vielä on lämmintä niin, että T-paidassa ja pienessä hameessa tarkenee aivan hyvin istuskella terassilla käsityön kanssa. Tänäänkin istuin pitkän tovin, kuuntelin kyyhkysten kujerrusta ja lasten riemukasta meteliä naapuripihan trampoliinilta. Olipa rattoisaa virkata!
Kaikille hyvää elokuun ensimmäistä viikonloppua!
.jpg)
Elokuu todellakin on ollut lämmin, ainakin päivisin.
VastaaPoistaIhanat neulemyssyt.
Kauniita myssyjä! Hauskat antennit, ne on söpöjä!
VastaaPoistaLaitoin omaan pipooni kans jotain koristetta...
Mulla kasvaa täällä maalla vanhoja karhunkiertoja, ukonkannuksia, ylioppilaita ja surkea juhannusruusu.
Kiitos orkeidean hoito-ohjeesta. Äitienpäiväkukastani on vasta ensimmäinen kukkanen kuihtumassa. Ne saavat kahvia juodakseen ;)
Minun omenapuuni ei innostunut enää työntämään uusia oksia mistään, niimpä kaivoimme sen pois ja istutin samaan kohtaan kirsikkapuun taimen jonka sain ystävältäni, saas nähdä saanko sen pidettyä erossa jäniksen hampailta :)
VastaaPoistaLeikkikalu on mulle aivan vieras ja yritin miettiä, miten se voi toimia, muttei auennut mysteeri.
VastaaPoistaOmenapuusi on saman näköinen, kun täällä luumupuun alku. Ylös asti kaluttu niin perusteellisesti ja nyt vesonut juuresta.
Tyylikäs ja kauniin värinen myssy, antenni on siinä se jokin, tykkään.
Tämä päivä alkaa sateella....
Tosi kaunis ja siististi tehty myssy !
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi. Minusta on aina kivaa nähdä millaisa muut minun ideoistani kehittelevät.
Olisi kiva jos tulisit muulloinkin sivuillani vierailemaan :)
- Siis, minun "huippuviisas", rakas, ukkokultanikaan, ei tuota väkkärää osannut sanoa.
VastaaPoista- Olen aivan lyöty, siipi maassa, miten tästä selvitään.
-t-
Oletpa neulonut paljon ;)
VastaaPoistaLämmin kesä on hellinyt meitäkin täällä pohjoisessa. Viime yönä halla puraisi potunkaaleja :/
Meillä on 3 omenapuuta eikä yksikään niistä tee omenia. Kohta on harkinnasta niistä eroon pääseminen, mutta saa nähdä.
VastaaPoistaTeSa: Nyt taitaa jo viilentyä ja sadettakin on luvassa. Meille se onkin tarpeen, on kovin kuivaa. :)
VastaaPoistaMalli: Kiva kuulla, että sinäkin kahvittelet orkidean kanssa! ;D
Katjuksa: Kirsikkapuullesi paljon hyviä ja satoisia vuosia! :)
Heleena: Siis tuolla kepillä hangataan tuota hammastusta, niin ruplei pyörii. Rupelin pyöriminen vaihtaa suuntaa riippuen kumpaa hammastuksen reunaa hangataan. Ja mitä kovempaa hankaa, niin sen nopeampaa rupeli pyörii. Selkisköhän yhtään? Mietin jo, että pitäisikö väkkärä toiminnassaan kuvata ja laittaa tänne video, mutta kun se krokotiiliväkkärä lähti poikien mukaan. Siksi toisekseen, en kyllä osaisi laitta sitä videoakaan tänne. ;)
Anneli: Kiitos sinullekin kauniista sanoistasi! Kaikille meillehän ne tuovat iloa ja siksi kommentit ovat tärkeitä.
Poikkean aina silloin tällöin blogissasi katsomassa, mutta ei kovin usein tule kommentoitua.
Taina: Olipas väkkärän esittely sitten tarpeen, kun ei A:kaan tiennyt sitä. :)
Leena: Voi nytkö jo halla kävi teillä! :( Toivottavasti ei vielä kokonaan pilannut kaalia.
Marjut: Kukkivatko ne edes, että jotain iloa niistä olisi?
Kauniita sytomyssyjä olet taiteillut.
VastaaPoistaJotkut puut ovat sinnikkäitä vaikka jänikset söisivätkin melkein kaiken.
Meillä oli vielä 5 vuotta takaperin suuri kirsikkapuu joka oli päässyt osaksi villiintymään varmaan jäniksen syömänä. Yhtenä vuotena saatiin siitä niin paljon kirsikoita ettei meinattu selvitä niistä. Se teki juuriversoja vaikka kuinka pitkälle matkalle, kaadettiin pois kun ei tykätty marjoista. Nyt on samalla paikalla luumupuu, ollut monta vuotta, mutta yhtään luumua ei olla vielä saatu. Tykättäisiin niistä enemmän.
Piti ihan kaivaa tuo täryväkkyrä kaapista ja taas kokeilla ;) Ei minulla vaikut pyörimissuuntaan se kumpaa hammastuksen reunaa hankaa... Jotta ropelin saa pyörimään on hangattava hammastuksen keskeltä. Pyörimissuunnan taas saa vaihdettua sillä, että hammastusta hangatessa koskettaa kevyesti peukalolla hammastetun kepin reunaa. Vaihdon kun tekee taitavasti lennossa salaa, niin siinä on tietämättömälle ihmettelemistä miten ropeli voi vaihtaa pyörimissuuntaa yhtäkkiä.
VastaaPoista-Hauska vekotin tuo krotiiliväkkärä.:)
VastaaPoista-Mukava kun omenapuunne säilyi hengissä!
-Myssyntarve ei lopu koskaan. Tekemäsi sytomyssy on tosi kaunis!
Pirena: Minä en ole koskaan saanut edes maistella kirsikoita tai luumuja suoraan puusta. Ne ovat tällaiselle pohjoisessa eläneelle aivan outoa herkkuja. Nykyisin kyllä kuulemma näilläkin korkeuksilla ainakin kirsikkapuut menestyvät. ;)
VastaaPoistaMinna: Ai! :o Enpä ala väittelemään, mutta noin muistan asian. Tosin muistikuvani on sieltä 1970-luvulta, joten miten lie ollut. Nyt se väkkärä on matkannut tuonne eteläiseen Suomeen, joten en voi testata sitä. Hmh, jospa saisin joskus oman väkkärän.
Seijasisko: Niinhän se on, että sytomyssyjä taidetaan tarvita aina, elleivät hoidot muutu erilaisiksi. Minustakin tuo myssy on nätti, tykkään sen väreistä erityisesti. :)