Tuotekehittelyä

Taas toistan itseäni jatkamalla eilisen päivän touhuja ja vieläpä kertomalla niistä täälläkin.  Se sytykeruusujen teko nimittäin oli niin mielenkiintoista, että sitä piti jatkaa tänäänkin, varsinkin kun välineet olivat edelleen esillä.  Muutamia ruusuja taas kokosin ja niitä dipatessa juohtui mieleen kysymys, eikö ruusu voisi olla erilainenkin, helpommin koottava. Siispä kokeilemaan, materiaaliakin oli valmiina pöydällä.

Kokosin kolme-neljä munakennon tötteröä sisäkkäin, niitä tötteröitä, jotka erottavat munat toisistaan ja dippasin niitä sellaisenaan. En siis mitenkään täyttänyt niitä. Tötteröt tarttuivat mukavasti kiinni toisiinsa steariinin avulla, vaikka sitä on näissä vain kolme kerrosta.   Eiväthän nämä ole niin nättejä kuin nuo ruusut, muistuttavat paremminkin jotain mielikuvituskukkaa, mutta sytykkeenä uskon näidenkin toimivan hyvin. Ja nämä on huomattavasti helpompia koota. Ei tarvitse muuta kuin repiä kennot osiin ja asetella kupit sisäkkäin. Vaikeampihan näitä on tietenkin pakata, jos meinaa vaikka lahjaksi antaa tai tekee niitä vaikkapa myydäkseen kirpparilla, mutta omaan käyttöön kelvollisia.

Sitä vaan ihmettelen, eikö kukaan ole keksinyt aiemmin, että helpommallakin noita voisi tehdä.

Tässä tämän päivän tuotokseni, neljä mielikuvituskukkaa ja yhdeksän ruusua ja...

...tässä molempien päivien kukkaset (oikealla ne eiliset).

Nyt lopetan näistä jorinani tähän.  Paitsi jos saan jotain oikein hienoja oivalluksia kukkien kehittämisessä, niin sitten voin palata asiaan.  ;)

Lopultakin sytykeruusuja

Tänään messuilla käynnin lisäksi olen touhunnut jotain aivan muutakin ja ennenkokematonta. Messuista kerroinkin jo edellisessä postauksessani.  Olen nimittäin kokeillut sytykeruusujen tekoa, mitä olen pitkään suunnitellut ja kerännyt sitä varten materiaalia, siis munakennoja ja kynttilän pätkiä.  Lahjaksi olen saaanut joitakin sytykeruusuja ja todennut ne käytössä toimiviksi.

Vain seitsemän tein näin aluksi. Tässä ne ovat kuivumassa keittiön työpöydällä.

 Aamulla ennen messuja pyörittelin munakennoista ruusut odottamaan steariinikylpyä.

 Messuilta palattuani panin punaisia kynttilän pätkiä sulamaan ruuusujen dippaamista varten. 

Pitkään olin miettinyt, missä kattilassa voisin kynttilät sulattaaa, jos en saisikaan sitä enää käyttökuntoon. Sitten keksin, että meillä on vanha teräskulho, jota ei nykyisin juuri mihinkään käytetä. Siis se vesihateeseen ja siihen kynttilät  sulamaan.

 Dippauksesta ei tullut otettua kuvaa, mutta noilla kuvassa näkyvillä muovisilla pihdeillä uitin ruusuja sulassa steariinissa ja nostelin leivinpaperin päälle.  Dippauskertoja en laskenut, mutta ehkä viisi kertaa ruusut pääsivät kylpyyn. Viimeisellä kierroksella yksi ruusu luiskahti irti pihdeistä ja putosi steariiniin. Ja steariinia tietenkin roiskahti ympäriinsä jonkin verran, lähinnnä liedelle.

 Siinäpä ruusut jäähtyvät tarvitsemieni työkalujen vieressä. Vasemmalta alkaen: kaaapimella kaavin liedestä (keraaminen) steariinin irti, puutikulla sekoittelin sulavia kynttilänpätkiä, muovimitalla valutin lopuksi lisää steariinia ruusujen päälle ja viimeisenä oikealla jo mainitut muoviset pihdit.

Muoviset pihdit eivät ole hyvät tähän tarkoitukseen, koska ne joustavat vähän eikä niillä saa oikein pitävää otetta. Metalliset grillauspihdit olisivat varmaan paremmat, mutta itse rupesin miettimään, mistähän saisin piikilliset pihdit.

Onkohan tuo muovimitta kenellekään lukijoistani tutun näköinen. Monet eivät varmaan ole tuollaista voineet ikänsä puolesta koskaan nähdäkään, sillä tuo on peräisin vuodelta 1973 tai 1974. Kuopuksemme ollessa vauva oli jossakin vauvanruokapakkauksessa  - olisiko ollut jotain velliä, en muista enää -   tuollaiset mittakauhat. Niitä sitten jäi pyörimään laatikkoihimme ja ainakin tämä vielä löytyi jostain nurkasta. Hyvää muovia tuntuu olevan, kun ei minkäänlaista sulamisen merkkiä näkynyt sulaan kuumaan steariiniin upotettaessa.  No, aivan pienesti minä siitä pinnalta sitä steariinia vain kaapasin.

Ohjeita sytykeruusujen tekoon löytyy netistä useampiakin, googlettamalla sanat sytykeruusu ohje hain itse pari ohjetta ja niiden mukaan tein. Oli minusta mielenkiintoista puuhaa eikä jää viimeiseksi kerraksi, materiaalikin on jemmattuna.

 

Terveiset messuilta

Taas on yksi vuoden kohokohdista, jos niin voi sanoa, takana päin. Kävin nimittäin tänään Oulun Kädentaitomessuilla.  Joka vuosi sinne haluaa mennä, vaikka aika samanlaista ja samat esittelijät siellä onkin eikä siis mitään varsinaisesti uutta tule vastaan.  Mutta kiva on kierrellä ja katsella ja aina siellä jotain ostettavaa sattuu kohdalle. Ja tapaahan siellä tuttujakin.

 Näin vähäisiksi jäivät minun messuostokseni. Ainoa suunniteltu ostos oli nuo sukkapuikot. Ennestään minulla oli vain yhdet Addin 3.5 mm:n sukkapuikot ja aina joskus tarvitsisin kahdet yhtä aikaa, niinpä pari iltaa sitten päätin hankkivani toisetkin.  Minähän tykkään Addin puikoista ja käytän ensisijaisesti niitä. Nämä löytyivätkin heti ensimmäisellä kierroksella, loput ostin uusintakieroksella harkinnan jälkeen. Neulemallien kirjoja minulla on ollut ainakin kaksi, mutta ei yhtään virkkausmallien kirjaa. Mutta nyt sekin löytyy hyllystäni. Tässä näytti olevan useita sellaisia tekniikoita, joita en ole ennen tiennyt olevan olemassakaan ja jotka vaikuttivat käyttökelpoisilta. Hintakin vain 10€, ei siis paha.  Heräteostoksina lähti mukaani kaksi kaulakorua: tyttärelle tikkukarkkikoru ja itselle puuhelmet. Ja pitäähän sitä edes yksi lankaostos tehdä kässämessuilla, niinpä ostin Böökin kojusta kolme kerää aivan ihanan väristä Katia Darling -lankaa.

Aika makean näköinen koru!  Tytär oli käymässä kotona ja ihastui kovin uuteen koruunsa.  Elvari näitä ja monia, monia muitakin syötävän ihania koruja valmistaa ja myy. Kannattaa käydä tutustumassa firman nettisivuilla. 

Itsellle olen kaivannut punaisia puuhelmiä kutittavien huovutettujen helmien tilalle ja nyt ne sattuivat kohdalle. Ovat muuten oikeastti samaa sävyä kuin tunikan raidat, kuva vääristää helmien värin.

Kolmisen tuntia viivyin messuilla vaikka vain näin vähän sain aikaan. Vanhemmuuteen olen huomannut, että haluan ja tarvitsen entistä vähemmän uusia tavaroita. Nuorena saatoin ostaa jotain ihaan sen takia, että se oli niin kiva tai ihana.  Kyllä minusta on vieläkin kiva kierrellä messuilla ja liikkeissä katselemassa, mutta harvoin haluan jotain itselle. On muuten ollut hyvin ilahduttavaa tehdä tuo huomio itsestään.

Sukkia taas

Sukkia, taas sukkia, aina vaan sukkia!  Minusta itsestä ainakin tuntuu siltä, mutta silti en ole niiden tekoon vielä kyllästynyt.  Nytkin on ainakin neljät sukat suunnitelmissa ja ne on tarkoitus toteuttaa ihan lähiaikoina. Sitten ehkä siirryn lapasten tekoon, joten jotain muutakin on luvassa.

Lokakuun alkaessa raportoin ensimmäisistä "syyskuun sukistani" ja lupailin samalla seuraavaa paria samalla ohjeella.  Ja tässä se nyt on, käypä tutustumaan.

Malli September Socks kokoa 39-40, ilmaisohje löytyy täältä (Rav.)

Lanka 7veikkaa, sen menekki 120 g  

Puikot 4 mm:n sukkikset ja ihan ohjeen mukaan tein.

Tykkään tästä sukkamallista kovasti, varsinkin tästä oranssin värisestä parista. Kumpikaan pari ei näillä näkymin kyllä jää itselle, vaikka eihän sitä koskaan varmaksi tiedä. Niin kiva oli tehdä tätä toistakin paria, että varmaan näitä valmistuu kääsistäni lisääkin jossain vaiheessa.

 

Jämälankoja hävittääkseni tikutin taas raitasukat, nyt kokoa 34-35
Langat 7veikan jämiä, yhteensä 80 g
Silmukoita taisi olla 44 ja 3.5 mm:n sukkiksilla mentiin.

Mitäpä näistä muuta sanoisin. Ai niin, nyt en käyttänyt netin apuja raidoituksen suunnitteluun vaan ihan ihka omaa, synnyinlahjaksi saamaani "raitageneraattoria" nimeltä Matleena.  ;)

Tänään tikutin valmiiksi nämä pienet sukat, joihin mallin tempaisin aivan omasta päästä: tiimalasikantapäät, leveä nauhakavennus kärjissä ja mallineule vanha tuttu Ullan Rinsessa-setistä.
Koko lienee n. 30
Lanka Nallea ja menekki 30 g
Puikot 3 mm ja silmukoita työssä 45.

Lokakuu on vielä sukkien ja Sukkasadon aikaa, johon minäkin osallistun keräämällä täytettä Perunalaariin. Sinne päätyvät nämäkin kaikki kolme paria aivan tuota pikaa.

Eilen kastelin vierashuoneen ikkunalla olevia orkideojani ja löysin niiden takaa tällaisen yllätyksen. Siinä on amaryllis viime joululta. Kevättalven tämä vietti unohduksissa kodinhoitohuoneen ikkunalla ja kesäksi muutti terassille varjoon lehtikaktusten kanssa. Pari kolme viikkoa sitten toin "siirtolaiset" terassilta takaisin sisälle ja vein tämän alussa mainitsemaani paikkaan ja unohdin sinne. Ja nyt se haluaa palkita minut, ihana kasvi. Jännityksellä jään seuraamaan, millaisen kukkaloiston saamme nähdä.  Kerron siitä aikanaan täälläkin.

Syksyn kauneutta

Tässä postauksessa en puhu käsitöistä ollenkaan vaan esittelen muutamia valokuvia syys- ja lokakuun vaihteessa tehdyiltä mökkireissuilta. Kaikkina vuodenaikoina on mielestäni kiva seurailla, mitä kulloinkin tapahtuu luonnossa ja miltä joku maisena näyttää juuri silloin. Kuten kaikki varmaan ovat havainneet, niin luontohan muuttuu alati. 

Kesä on minulle tärkeä vuodenaika, siitä pidän ehkä eniten vuodenajoista. Mutta kyllä minä pidän muistakin, kaikki ne ovat omalla tavallaan kivoja. Ja jokainen niistä kuuluu meidän vuodenkiertoomme enkä yhtään niistä antaisi pois.  Syksy viilenevine päivineen, sateineen ja hämärtyvine iltoineen johdattelee meitä rauhaan ja hiljaisuuteen vilkkaan kesän jälkeen. Aivan samoinhan tapahtuu luonnossa, kaikki kasvit vaipuvat lepoon kuten monet eläimetkin.  Luulen, että meille ihmisillekin olisi jonkunlainen lepo tarpeen, kunpa vain osaisimme käyttää syksyn ja talven sellaiseen.


Mutta tässä nyt satunnaisesti valittuja kuvia

Syyskuun lopulla satoi Kainuuseen ensilumen, josta kuvassa näkyy hiukan rippeitä. Lumi suli kuitenkin pian pois eikä järvet jäätyneet, kun mittari näytti useita lämpöasteita.  Niinpä me jatkoimme kalastusta tuttuun tapaamme, vaikka Ahti oli kyllä kovin kitsas antimissaan.  Kuvaa otettaessa oli kova tuuli, mutta tähän lahteen se ei puhaltanut juurikaan.  Minulla oli täysi työ soutamisessa, kun verkoilla oltiin. Eikä silloin joutanut kuvaamaan.

Muutaman päivän kuluttua olikin aivan tyyntä ja näytti tältä ja...

...tältä.

Seuraavana iltana olimme järvellä juuri auringonlaskun aikaan.




Mökin pihassa ja lähimetsikössä tutkin vuorostaan hallan huurruttamia kasveja

Pitsiheiniä

Horsmakin muutti muotoaan

 

Tätä en tunnistanut, minkä kasvin siemenet mahtavat muodostaa tuollaisia tähti

Kotikuusikin sai huurrekuorrutteen

Mustikoita olisi vielä ja valmiiksi pakastettuina! ;)  Vielä syyskuun puolivälin paikkeilla olivat muuten mustikat aivan syötäviä.

Usva hiipii illan hämärtyessä pellolle

Minäkin näytän kerrankin pitkältä

Uusitussa pirtissä on kiva keitellä uudella hellalla ja kuunnella samalla tulen huminaa ja puiden rätinää hellasta.


Tänä viikonloppuna en mene mökille, sillä nyt aika käydä Oulun Kädentaitomessuilla messuilemassa.  Olen ajatellut mennä sunnuntaina, jos silloin olisi hiukan vähemmän ruuhkaa kuin lauantaina.  Viime vuonna en käynyt käsityömessuilla ollenkaan, joten nyt innolla odotan sinne pääsyä.

Kuin plussapisteitä

 Aina vain näitä tipahtelee kuin plussapisteitä mainoksessa, nimittäin sytomyssyjä ja sukkia.  Mistä näitä riittääkin!  ;)  Mutta hyvä, kun riittää, sillä tarvitsijoita on.

Kuvan sytomyssyt eivät ole minun tekemiä vaan kotikuntani asukastuvan ahkerat käsityökerholaiset ovat aikaansaaneet nämä 30 sytomyssyä kesän ja alkusyksyn aikana. Kaikki myssyt ovat enemmän tai vähemmän erilaisia, kahta aivan samanlaista ei joukossa ole.  Nämäkin päätyvät lähiaikoina OYS:n syöpätautien poliklinikan kautta syöpähoitojen takia hiuksensa menettäneille ihmisille.  Lämmin kiitokseni taas myssyjen tekijöille!

Ystävänpäiväksi 2013 kyseinen kerho tempaisi ensimmäiset 137 sytomyssyään (siitä kerroin täällä) ja nyt myssyjen kokonaismäärä on kivunnut jo 356. myssyyn.

Ai kysyikö joku, mikä ihmeen sytomyssy?  Se on lahja syöpähoitojen takia hiuksensa menettäneelle ihmiselle. Tarkempia tietoja asiasta löydät täältä Sytomyssyily-sivultani.

 

Itse olen viime aikoina sen sijaan tikuttanut melkein pelkkiä sukkia, mutta lupaan sytomyssyjäkin vieä puikoiltani tulevan.  Nythän eletään Sukkasadon aikaa ja siinä minäkin ahkeroin.

Malli raitasukat omaan tapaani koko 35-36

Lanka 7veikan jämiä yhteensä 90 g

Puikot 3.5 mm sukkikset, joilla silmukoita 44

Nämä valmistuivat viimeisimmän mökkireissun tuotantona ja päätyvät Perunalaarin kautta "jemmapussiini" odottamaan pääsyä tarvitsijoille HOPE/Oulun paikallistoiminnan kautta.

Syyskuun viimeiset sukat

Syyskuu päättyi sukkiin, kuinkas muuten näin Sukkasadon aikana. Sopivasti sain kuun viimeisenä päivänä valmiiksi kahdet sukat.  Mökillä taas vietettiin piiitkä viikonloppu hirvijahdin alkamisen merkeissä. Sehän tarkoittaa, että minä saan viettää yksin laatuaikaa mökillä, kun mies on jahdissa. Minun laatuaikaanihan kuuluu luonnollisesti kerä tai pari lankaa ja puikot.  Nyt saan kirjata syyskuun viimeiselle päivälle valmistuneeksi kaksi paria sukkia, jotka molemmat tosin oli aloitettu jo aiemmin.

Aamulla sain valmiiksi nämä perussukat koko 39.  Alunperin tarkoitukseni oli tehdä numeroa tai paria isommat, mutta jostakin syystä olin aloittanut kärkikavennuksen niin aikaisin, että tällaiset niistä tuli. 

Lanka on 7 veikan jämiä ja niitä kului yhteensä 130 g 

Puikot 3.5 mm sukkikset ja silmukoita 52.

Huomaatko muuten, että sukissa on tummanruskeaa 7veikkaa!  Edellä olevassa peittopostauksessahan kerroin kaivanneeni siihen työhön juuri tämän väristä 7veikkaa, jota Novita ei valmista tätä nykyä. Kuinkas ollakaan, kun olin tuon postauksen julkaissut ja kaivelin lankojani, löysin juuri tuota kaipaamaani väriä purettuna eräästä työstä, joka ei aikoinaan halunnut valmistua. Ja se määrä olisi tainnut riittää sopivasti peittoon.  Mutta eipä käynyt mielessä peittoa aloittaessani ja tuota väriä kaivatessani.  Nyt se lanka päätyy sukkiin.

Ja kun mies touhisi omiaan, nyt ei tosin hirvimetsässä, niin minähän tartuin sukkiin, joista ensimmäinen oli minulla matkakäsityönä mökille mentäessä ja tarkoitus oli aloittaa se toinen paluumatkalla. Mutta kun oli päivä aikaa, niin sehän ehti valmiiksi ennen iltaa ja kotiin lähtöä.

Malli minulle uusi September Socks, joiden ohje löytyy täältä (Ravelry.)

Koko 38 

Lanka 7 Veljestä, jonka menekki oli 110 g

Ohjeen mukaisin silmukka- ja kerrosmäärin 3.5 mm:n sukkiksilla

Minun käsialalleni ja tälle mallille pitänee jatkossa valita 4 mm:n puikot, sillä niin tiukkaa neuloksesta tuli ja kovin ahdas sukka minun kaposeen 39-numeroiseen jalkaani, vaikka ohjeessa luvattiin kooksi juuri 39. Mukava malli, hyvä ja selkeä ohje, jota voi suositella kaikille palmikkosukkien tekijäille. Ja nätit sukat!

Mallineule oli helppo, opin sen ulkoa pian, vaikka en siihen pyrkinytkään.

Ja testatakseni 4 mm:n puikkoja tähänn malliin, niin paluumatkalla aloitin seuraavat "Syyskuun sukat", joten minun syyskuuni jatkuu lokakuullakin ainakin yksien sukkien verran.

 

Minähän täytän tänä syksynä Sukkasadon Perunalaaria, niinpä kippaan nämäkin sinne tuota pikaa.