Lopultakin sytykeruusuja

Tänään messuilla käynnin lisäksi olen touhunnut jotain aivan muutakin ja ennenkokematonta. Messuista kerroinkin jo edellisessä postauksessani.  Olen nimittäin kokeillut sytykeruusujen tekoa, mitä olen pitkään suunnitellut ja kerännyt sitä varten materiaalia, siis munakennoja ja kynttilän pätkiä.  Lahjaksi olen saaanut joitakin sytykeruusuja ja todennut ne käytössä toimiviksi.

Vain seitsemän tein näin aluksi. Tässä ne ovat kuivumassa keittiön työpöydällä.

 Aamulla ennen messuja pyörittelin munakennoista ruusut odottamaan steariinikylpyä.

 Messuilta palattuani panin punaisia kynttilän pätkiä sulamaan ruuusujen dippaamista varten. 

Pitkään olin miettinyt, missä kattilassa voisin kynttilät sulattaaa, jos en saisikaan sitä enää käyttökuntoon. Sitten keksin, että meillä on vanha teräskulho, jota ei nykyisin juuri mihinkään käytetä. Siis se vesihateeseen ja siihen kynttilät  sulamaan.

 Dippauksesta ei tullut otettua kuvaa, mutta noilla kuvassa näkyvillä muovisilla pihdeillä uitin ruusuja sulassa steariinissa ja nostelin leivinpaperin päälle.  Dippauskertoja en laskenut, mutta ehkä viisi kertaa ruusut pääsivät kylpyyn. Viimeisellä kierroksella yksi ruusu luiskahti irti pihdeistä ja putosi steariiniin. Ja steariinia tietenkin roiskahti ympäriinsä jonkin verran, lähinnnä liedelle.

 Siinäpä ruusut jäähtyvät tarvitsemieni työkalujen vieressä. Vasemmalta alkaen: kaaapimella kaavin liedestä (keraaminen) steariinin irti, puutikulla sekoittelin sulavia kynttilänpätkiä, muovimitalla valutin lopuksi lisää steariinia ruusujen päälle ja viimeisenä oikealla jo mainitut muoviset pihdit.

Muoviset pihdit eivät ole hyvät tähän tarkoitukseen, koska ne joustavat vähän eikä niillä saa oikein pitävää otetta. Metalliset grillauspihdit olisivat varmaan paremmat, mutta itse rupesin miettimään, mistähän saisin piikilliset pihdit.

Onkohan tuo muovimitta kenellekään lukijoistani tutun näköinen. Monet eivät varmaan ole tuollaista voineet ikänsä puolesta koskaan nähdäkään, sillä tuo on peräisin vuodelta 1973 tai 1974. Kuopuksemme ollessa vauva oli jossakin vauvanruokapakkauksessa  - olisiko ollut jotain velliä, en muista enää -   tuollaiset mittakauhat. Niitä sitten jäi pyörimään laatikkoihimme ja ainakin tämä vielä löytyi jostain nurkasta. Hyvää muovia tuntuu olevan, kun ei minkäänlaista sulamisen merkkiä näkynyt sulaan kuumaan steariiniin upotettaessa.  No, aivan pienesti minä siitä pinnalta sitä steariinia vain kaapasin.

Ohjeita sytykeruusujen tekoon löytyy netistä useampiakin, googlettamalla sanat sytykeruusu ohje hain itse pari ohjetta ja niiden mukaan tein. Oli minusta mielenkiintoista puuhaa eikä jää viimeiseksi kerraksi, materiaalikin on jemmattuna.