Pojan lapaset ja sukat

Pieniä lapasia ja sukkia olen tikuttanut oikein innolla. Niitä on mukava tehdä varsinkin silloin, kun niitä toivotaan. Ja nämä sukat ja lapaset ovat sellaisia.

Varsilapaset 4-vuotiaalle
Lanka Austermann Step, jonka menekki 35 g

Silmukoita varren suussa 56, lapasosassa 48, puikot 2.5 mm

Sukat tiimalasikantapäällä samalle kaverille
Lanka samaa Austermann Step'ä ja sen menekki nyt 40 g

Silmukoita varren alussa 60, terässä 52, joista kavensin vielä 4s ennen kärkivannusta
Puikot 2.5 mm

Molemmissa on korkea ylös päin levenevä varsi, jonka suussa taitereuna. Varren alaosassa 10 kerrosta resoria 2o, 2n.




Tässäpä koko setti veljeni pojanpojalle 4½ v. Äiti valitsi langan ja toivoi samaa mallia kuin edelliseenkin settiin.  Näihin vaan ei laitettu nyörejä, kun taitavat pysyä jo muutenkin.

Raidoittuminen on jokseenkin symmetristä ihan tarkoituksella. Ja onnistui oikeastaan aika hyvin ja vähillä langanpoistoilla. Toista lapasta tehdessä tuli solmu vastaan ja sen jälkeen lanka jatkui aivan eri kohdasta. Hain oikean kohdan ja aloitin lapasen uudestaan. Siitä poistetusta osasta tein sitten peukalot.

Taas jänskättää hieman, tuliko näistä sopivan kokoiset ja mieleiset.  Sen aika näyttää, kunhan pääsen sovittamaan.

Lisää sytomyssyjä

Nyt vain pikainen postaus eilen Oulun Lankamaailmasta saamistani sytomyssyistä ja -sukista.

 Niitä oli kahdessa eri kassissa yhteensä 18 myssyä ja sukkia 12 paria. Mukava määrä ja kaikki kauniita. Erityisesti minua ilahdutti se, että sukissa oli iosjakin kokoja. Niitähän on erityiosesti kaivattu. 

Lämmin kiitos taas tekijöille tästä piakkoin OYS:aan päätyvästä satsista!

Tein itsekin sytomyssyn

Onpa kulunut pitkä aika siitä, kun olen edellisen sytomyssyn tehnyt. Huhtikuussa se tapahtui. En minä ole kyllästynyt itse tekemään myssyjä enkä muutenkaan sytomyssyilyyn, mutta jotenkin vain on muut neuleet ja virkkuut olla enempi "tapetilla".  Eilen oli tilanne, ettei ollut mitään aloitettuna ja halusin nopeasti valmistuvan pikkutyön puikoille. Niinpä juohtui mieleen, että teenpä sytomyssyn, kun sopiva lankakeräkin oli jostain ilmaantunut lankakoriini.

Niinpä kaivoin sopivat puikot ja illalla sain tämän myssyn valmiiksi.

Malli oma perusmyssy, jota somistamaan tein helmineuleella vinoneliöraidan myssyn alaosaan

 Lanka ikivanha Tennesee, jonka menekki oli 60 g

Silmukoita 96 paitsi kuvioon lisäsin yhden
Puikot 3.5 mm:n pyörö ja kavennuksen loppuvaiheessa  sukkikset.

Kysyitkö, mikä ihmeen sytomyssy?  Sytomyssy on lahja syöpähoitojen takia hiuksensa menettäneelle ihmiselle, yleensä tuntemattomalle. Ne lahjoitetaan sairaaloiden kautta syöpäpotilaille. Lisätietoja löydät blogistani täältä.

Sytomyssyjä asukastuvalta

Värien vaikutusta ei voi kiistää!  

 Vai mitä tuumaat, kun katsot tätä kuvaa. Ainakin minut saivat nämä sytomyssyt ilahtumaan kuin auringon näkemisestä pilvisen sään jälkeen. Tuo keltainen kai sen tekee. 

  

 Eivät nämäkään ole huonoja värejä, eivät toki, selkeitä ja rauhallisia. 

Samoin kuin nämä siniseen taittuvat.

Nämä kauniit sytomyssyt hain tänään kotikuntani Kempeleen asukastuvalta. Siellä kokoontuu tiistaisin käsityöpiiri, johon kuuluvat naiset olivat kesän aikana tehneet nämä 33 sytomyssyä OYS:aan toimitettavaksi.  Vuoden 2013 alusta alkaen ryhmä on ahkeroinut jo yhteensä 488 myssyä. Ja lisää on tulossa, ainakin kaksi oli jo aloitettuna tänään.

Lämmin kiitokseni taas panoksestanne sytomyssyihin! Toimitan nämä sopivassa tilanteessa sairaalaan.

Messuterveiset

Perinteiset Oulun kädentaitomessut ovat olleet tänä viikonloppuna.  Minäkin siellä kulutin aikaani tänään useamman tunnin verran. Kiertelin ja katselin koko alueen kai kolmeen kertaan. Myyjistä suurin osa oli niitä samoja useiden vuosien takaa tuttuja myyjiä, mutta monien huomasin jääneen poiskin. Ja tilalle oli tullut uusia niin, ettei huomannut tarjonnan vähentyneen.

Nämä messuthan ovat oikeastaan kaksoismessut, sillä osan hallista valtaa Hyvinvointimessut. Kiersin minä senkin alueen, mutta pääpaino oli tuolla käsitöiden puolella.

 Ensimmäiseksi riensin moikkaamaan tuttuja Böökien pisteeseen (Kippovalimo Böök Lankakuppila). Kova kuhina siellä kävikin ja langat näyttivät tekevän kauppansa.  Kiertelyn lomassa kävin äiti-Böökin kanssa kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia kaikessa rauhassa yläkerran kahviossa. Blogien välityksellä olemme aikoinaan tutustuneet ja voipa sanoa, että ystävystyneetkin niin, että vähintään messuilla tapaamme. 

Kovin olivat vähäisiä minun ostokseni, kuten kuvakin osoittaa. Ontelokudetta, keittokirja haudutuskattilaa varten ja pinkka kivoja kortteja.  Yksiväristä harmaata sukkalankaa olisin ostanut ja muutamat Addin puikot, mutta haluamiani en löytänyt. Böökillä oli harmaata lankaa, mutta liian ohutta suunnittelemaani työhön. Useimmilla lankamyyjillä näytti olevan pääasiassa kirjavia lankoja. Monia kivoja juttuja katselin ja ihailin, mutta sinne ne jäivät kuitenkin, mikä mistäkin syystä. Perimmäinen syy oli kai, etten tarvinnut enkä halunnut tarpeeksi. 

Työnäytöksiäkin katselin. Niistä yhteen taisin innostua, ainakin nyt tuntuu siltä, että sitä haluan kokeilla. Nimittäin jonkun oppilaitoksen pisteessä (valitettavasti olen unohtanut, mikä oppilaitos oli kyseessä) esiteltiin muovin ja karkkipapereiden työstämistä silittämällä ommeltavaksi materiaaliksi. Esillä oli mm. sellaisesta tehtyjä toilettilaukkuja ja penaaleja. Touhu näytti kivalta ja helpoltakin. Olenhan minä siitä kuullut aiemminkin, mutta olen kuvitellut sen paljon työläämmäksi.

Mukava oli taas messuilla käydä eikä sieltä osaa poiskaan jäädä, vaikka ei mitään uutta sieltä odotakaan. Eikä ainakaan nyt ollut uutta tarjollakaan.

Sukkiahan aina tarvitaan

Meillä on säätila mennyt melkein kuin luvattiin ennusteessa, josta kerroin tuossa edellä. On nimittäin parina yönä mittari laskenut nollan alapuolelle jopa niin paljon, että tänä aamuna maa oli kuurassa. Ja aurinko paistaa nytkin uskomattoman kirkkaasti.

Minulla oli parit sukat odottamassa kuvaamista ja ajattelin kuuraisen maan olevan niille hyvä alusta. Siispä kiirehdin pihalle sukkien ja kameran kanssa ennen kuuran sulamista. 

 Mutta eipä se taaskaan mennyt kuin strömsössä, sillä kamera ei suostunut tallentamaan sitä kuuraa tuohon kuvaan. Vain sukat ja paljon Valio-myrskyn pudottamia männyn neulasia nurmikolla. 

Mutta sisällä nappasin molemmista sukista sitten kuvat, joissa värit näkyvät parem 

Perussukat tiimalasikantapäällä kokoa 38-39

Lanka on Let's Knit Aloe Veraa ja sen menekki 60g 

Silmukoita 60 ja 2.5 mm:n puikoilla mentiin.

Lanka on kauan marinoitunut lankakaapissani. Olen muistaakseni ostanut sen jo vuosia sitten, kun ihastuin sen väreihin. Kerillä, joita ostin kaksi á 100 g, lanka näyttääkin kivalta, mutta ei enää kudottuna.  Lisäksi tämä on sen verran löyhäkierteistä, että menee helposti säiepuoleksi. Ei siis houkuttele kutomaan, mutta kai ne loput pitää tikuttaa joksikin.

Toiset perussukat valmistuivat eilen, koko taitaa olla 42
Raidoitus syntyi "omasta päästä"
Lanka tuttuakin tutumpaa7 veikkaa höystettynä Jannella, joista 7veikkaa kaksi harmaata sävyä ja Jannea tummansininen.
Langan menekki yhteensä 140 g

Silmukoita 56, joita tikutin 3.5 mm:n sukkiksilla.


Sukat tein pojallemme "mittatilaustyönä".  Poikahan asuu liki 500 km:n päässä meistä, joten sovittelemaan ei kovin helposti päästä. Siispä hän mittaili vanhoista mummon tekemistä lempparisukistaan mitat, joiden mukaan yritin tehdä nämä. Toivomuksena oli harmaat sukat, joissa voisi olla tummansinistäkin. Jännänä odotan tietoa, miten onnistuin toiveiden täyttämisessä. En ole tainnut tehdäkään pojalle sukkia kuin hänen ollessaan aivan lapsi. Äitini, armoitettu käsityöntekijä, piti kaikkien lastensa perheet sukissa niin, että niitä on meillä vieläkin 12v hänen kuolemansa jälkeen.

Talvea odottelen

Syksy on ollut lämmin ja sateinen, ei vielä edes yhtä pakkasyötä näillä seuduin. Lapissa on kuitenkin paikoin saatu jo ensilumi, mm. Ylläksellä. 

Mutta nyt on ennustettu ensi viikolle meillekin pakkasöitä, joten talvi se on kuitenkin tulossa. Siksipä korjasin pihalta pois kesäkukkien rippeet, ei niistä enää ole iloa ollutkaan pitkään aikaan, kunhan ovat vain olla jököttäneet odottamassa kompostiin pääsyä.  

 Joku sentään kukkii edelleen komeasti, ei merkkiäkään syksystä. Nimittäin tämä orvokki kompostikehikon raossa. Se on siihen ihan omia aikojaan kasvanut, mistä lie siemenen saanut. On kukkinut siinä kai ainakin pari kuukautta.

Samaisen kehikon toisella laidalla on vetreä orvokin alku, mutta hiukan liian myöhään kasvunsa aloittanut.

Amppelissa lobelioitten kanssa ollut pelargonia piti kukintatauon loppukesästä ja nyt taas kukkii komeasti. Siksipä se pääsi sisälle vaikka lobeliat siitä vierestä menivät kompostiin.  Keittiön pöydälle toin, mutta voi olla, että päätyy johonkin muualle tuoksunsa takia. Missähän tuon saisi talvehtimaan, että voisi kokeilla kukittaa ensi kesänäkin sitä. Ei ole sitä maakellaria tai vastaavaa muuta paikkaa.