Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Käsityön iloa taas

Olen muutamana päivänä virkannut innoissani isoäidin neliöitä. Kotikuntani asukastuvalla kokoontuva ’Käsillä hyvää tehden’ -ryhmä on viime aikoina virkannut isoäidin neliöitä peittoihin, jotka lahjoitetaan laitoshoidossa olevien vanhusten lämmikkeeksi. Samainen ryhmähän on osallistunut myös sytomyssyjen tekoon ja lahjoittanut niitä OYS:aan jo liki 200 myssyä. Minäkin päätin osallistua peittotalkoisiin vaikkakin kotoa pitäen, kun en saa itseäni liikkeelle niin paljon, että menisin mukaan ryhmään.



Tällainen kiehkura täällä odottaa vientiä asukastuvalle.




 Enpä muistanutkaan, että virkkaaminen voi olla näin mukavaa. Tai en minä tiedä, tuntuiko se itse virkkaaminen nytkään mukavalta, eihän se ole ennenkään tuntunut. Olen tainnut joskus mainitakin, että minulla on jonkunlainen viha rakkaus - suhde virkkaamiseen. En pidä itse virkkaamisesta, mutta se lopputulos houkuttaa silloin tällöin niin paljon, että tartun koukkuun ja saan sillä jopa jotain aikaankin.  Ja nyt oli taas sellainen aika.



 Alkunsa tämä juttu sai, kun kerran asukastuvalla poiketessani muistin, että minulla on kotona muutamia isoäidin neliöitä, jotka sain aikoinaan arpajaisista voittamani peiton mukana.  Lupasin antaa ne keräykseen.  Lupauksestani meni aikaa kyllä useampi viikko ennen kuin löysin ne laput, olivat niin hyvässä tallessa.  Mutta lopulta osuvat kohdalle, tietenkin aivan sattumalta. Jossain vaiheessa oli tullut tuli mieleeni, että voin itsekin tehdä muutaman lapun. 

Saamani lappuset olivat isompia kuin asukastupalaisten tekemät, kaksi kerrosta pitäisi purkaa pois. Siispä siitä aloitin, vyyhditin purkulangat ja höyrytin sileiksi.  Sitten kaivelin omista varastoistani kaikki sopivat jämälangat ja ei kun virkkaamaan.  Ensiksi käytin ne purkulangat ja jatkoin omillani. Voi mikä nautinto siitä kehkeytyikin, kun sain niin nättejä lappuja aikaan ja niin monta pientä ja vähän isompaakin kerää kulutettua kokonaan loppuun. Niinkin lyhyitä pätkiä käytin, että ensimmäiseen kerrokseen tuli jopa neljä pätkää, siihenhän riittää 1,2 m yhtäjaksoinen pala lankaa. Pääteltäviä lankoja oli tietenkin aika paljon, mutta ne eivät minua pahemmin häiritse, kun päättelen ne saman tien, viimeistään jokaisen lapun valmistuessa.


 .
Tässä kaikki laput, ne minun itseni tekemät 30 ja peiton kylkiäisinä saamani 6 lappua. Minun laput ovat kuvassa vasemmalla ja kylkiäislaput reunimmaisena oikealla sekä tuo päällä oleva. Lankaa tuhosin noihin itse virkkaamiini yhteensä 255 g. Lappujen koko on n. 10 x10 cm ja yhden virkkaamiseen minulla kului puolisen tuntia aikaa.


Virkatessa hykertelin innoissani ja mietin, miten tämä voikin olla näin mukavaa, en oikein malttanut muuhun ryhtyäkään. Sitten sopivasti eilen luin Taito-lehteä ja törmäsin netissä tuohon Ylen uutiseen, joista kerron tuossa alempana. Jutut sattuivat niin hyvin vahvistamaan omia kokemuksiani, niin tähän virkkaukseen liittyviä kuin aiempiakin. 

Mietin myös virkatessani,  kuka ja millaisessa tilanteessa on mahtanut keksiä isoäidin neliön teon. Ja missähän päin maailmaa. Olisi kiva nähdä niitä idean keksijän ensimmäisiä lappuja. Mutta näihin ei taida löytyä vastausta, vai löytyykö?


Näin syyskuun lähestyessä loppuaan toivotan kaikille vierailleni hyvää lokakuuta ja käsityön iloa siitä nauttiville!

 


lauantai 28. syyskuuta 2013

Näin käsityöt vaikuttavat meihin


Nyt sitä tutkitaan oikein tieteellisesti, minkä me olemme tienneet aina. Käsityön hyvää tekevän vaikutuksen tekijäänsä. Tänään olen törmännyt pariin juttuun, joissa puhutaan asiasta.

Tällainen juttu yle uutisissa:  

"Käsityön pitäisi olla ihmisoikeus 

Käsitöiden tekeminen on vuosien varrella muuttanut muotoaan muun muassa netin vaikutuksesta. Samalla tutkimus on vahvistanut, että käsitöiden harrastaminen edistää kaikenlaista oppimista. Aivotutkijan mukaan käsityöt voivat opettaa niin kertotaulua kuin epäonnistumista."


Koko juttu luettavissa täällä.

Samasta asiasta kirjoittaa myös juuri ilmestynyt Taito-lehti n:o  5/2013 otsikolla Hyvinvointia käsityöstä.   Alla pätkä kirjoituksesta:


Molemmissa siis asiaa, jonka jokainen käsityöntekijä taitaa tunnistaa itsessään ainakin jollain tasolla, vaikka ei ehkä ole sitä tiedostanut.  Kannattaa lukea, mitä tutkijat sanovat.


perjantai 27. syyskuuta 2013

Tämän viikon sato


Tällä viikolla olemme saaneet jo selvästi syksyisempiä säitä kuin vielä viime viikolla. Yhtenä aamuna oli nurmikolla heinän latvat huurteessa, mutta sen enempää ei yökylmiä ole ollut. Alkuviikosta oltiin taas pari päivää mökillä, jossa touhutaan ja muutenkin oleillaan paljon pihalla. Eikä enää tarennut ohkaisilla vaatteilla vaan piti lisätä kerroksia.


Tällä viikolla Sukkasatoni jää yhteen pariin. Nämä ainokaiset olivat mökkimatkan käsityönäkin ja valmistuivat eilen illalla. 


 En yritä huijata vanhoilla sukilla, kyllä nämä ovat nyt valmistuneet, vaikka ovat samaa mallia ja väriäkin kuin nämä elokuussa valmistuneet.  Silloinhan en ollut tyytyväinen valitsemaani lankaan, joten nyt piti kokeilla toisella langalla. Nyt minulla on selvästi parempi valinta. 

 Nämä sukat ovat tilauskäsityö tyttäreltäni ja menevät hänen opiskelukaverilleen lahjaksi. 



 Malli Aallonmurtaja-sukat, joiden ohje löytyy täältä (Ravelry, ilmainen ohje)
Koko 39, varren korkeus kantalappuun asti n. 20 cm
Lanka Novitan Nallea, jonka menekki oli 125 g
Puikot 2.5 mm:t



 Tavallisesti kudon Nalle-lankaa 3mm:n puikoilla, mutta nyt valitsin ohuemmat, että voin tehdä ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä eikä minun tarvinnut ruveta itse laskemaan kavennusten silmukkamääriä. Muutenkin tein aivan ohjeen mukaan.

Tätä mallia on mukava tehdä. Mielenkiinto työhön säilyy koko ajan, kun jokaisella kerroksella tehdään kuvioa, kun taas yli puolella silmukoista kudotaan sileää, mikä nopeuttaa etenemistä. Sopivasti haastetta mielenkiinnon säilymiseen, mutta ei liikaa matkakäsityöksikään. Tein näitä autossa mökkimatkalla ja hyvin sujui. Ainoa "seisokki" tuli paluumatkalla, kun huomasin tehneeni virheen mutta ilta oli jo pimennyt niin, etten nähnyt etsiä ja korjata sitä.


Seuraava työ onkin sitten muuta kuin sukkia ja tekemisessä tarvitaan virkkauskoukkua, mutta enpä vielä kerro enempää. Yritän olla salaperäinen. :D


Kaunista syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille! 


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Ja taas sukat


Syksy ja sukkasadon korjuu etenevät. Tänään sain yhdet sukat valmiiksi juuri ennen sadekuuron alkamista. Mutta hyvähän se on sisällä tehdä käsitöitä, vaikka tulisi vetinenkin kuuro kuten nyt.



 Eskarilainen veljenpojan tytär toivoi vaalean vihreitä villasukkia ja äitinsä valitsi malliksi perussukat.  Siitäpä oli hyvä panna työ alulle, ei tarvinnut etsiä sopivaa mallia, sen kun vaain otti sopivan lankakerän ja puikot. Ohjehan löytyy omasta päästä.  Langaksi valitsin SandnesGarnin Sisun  (80% villaa,  20% polyamidia). Tätä lankaa olen käyttänyt kovin harvoin, mutta ihan hyvä lankaa ainakin kutoa. Omakohtaista käyttökokemusta minulla ei ole, mutta keväällä pitää muistaa kysyä, missä kunnossa sukat ovat talven jälkeen.

Silmukoita työssä oli 52, joita tikutin ohjeen mukaisin 3mm:n puikoin. Sen verran löysää jälkeä syntyi, että seuraavalla kerralla otan tälle langalle 2.5mm:t. Sukat tein annettun pohjan mitan mukaan ja luulen näiden olevan kokoa 36-37 jalkaan.  Tämä meidän eskarilainen on ikäisekseen iso tyttö, joten jalkakin sen mukainen. Lankaa kului 50 g, kerästä jäi "parsinlangaksi" sopiva nyttönen".

Ja nyt vielä kipaisen viemään nämä Heinälatoon, jos vaikka ehtisivät tämän viikkon laskentaan. Omien tarkistamattomien laskujeni mukaan tämä on minun kahdeksas parini.




perjantai 20. syyskuuta 2013

Heinälatoon kärrättyä



Syksyn tempaus Sukkasato on kestänyt jo kolme viikko ja sukkia on valmistunut jo melkoiset kasat. Viime sunnuntaina tehty laskenta osoitti yhteensä 248 paria erilaisia sukkia, tossuja tai säärystimiä. Ja huomenna saadaan uudet lukemat ja ne näkyvät täällä.  Ja lisää tehdään koko ajan. Minähän kärrään näitä tekeleitäni Heinälatoon, mutta ensin esittelen ne tietenkin täällä omassa pirtissä kaikille vierailleni.



Taas minulla oli ilo ethdä näitä söpöjä vauvatöppösiä. Sukuumme nimittäin syntyi alkuviikosta pieni prinsessa ja hän saa nämä tervetulotoivotuksena. Ohjeenhan olen saanut Intsulta, mutta muokannut sen itselleni mieleiseksi pyörönä kudottavaksi versioksi. Intsun ohje löytyy täältä.
Lankana minulla oli tällä kertaa Viking Björk, jota tikutin 2.5 mm:n sukkapuikoilla. Lankaa kului vaakani mukaan 25 g, joten toinen puoli kerästä on jäljellä. 

Ehkä teen vielä toisetkin töppöset vielä. Odottelemme nimittäin toisenkin vauvan syntymää vielä tämän kuun aikana ja jos sieltä tulee tyttö, niin saisivat molemmat samanlaiset töppöset.


Seuraavat sukat valmistuivat vasta tänään, vaikka aloitin ne ennen noita töppösiä. Niin paljon houkutti töppösten teko, että nämä saivat jäädä odottamaan.
 

 Mallihan on ainakin useimmille vanha tuttu Kalajoki Yliveto-blogista.  Ihan ohjeen mukaan tein. Koko 37-38 ja sukat juuri ja juuri mahtuivat minun mannekiinijalkoihini. Lanka on Nallea ja sen menekki oli 75 g. Sukkapuikot 3 mm:t.

Minäkin olen tällä mallilla tehnyt aiemmin jo parit Kalajoet ja nyt taas. Tytär nimittäin toivoi, että tekisin hänen puolestaan Kalajoki-sukat lahjaksi hänen opiskelukaverilleen. Ja mikäs sen paremmin sopii näin Sukkasadon aikana.  :)  Enpä malta olla kertomatta, että on minulla itsellänikin Kalajoki-sukat, jotka voitin arpajaisissa. Niistä kerroin täällä. Ja mukavat ovat pitää.



torstai 19. syyskuuta 2013

Syksy saapui


Tällä kertaa en juttele käsitöistäni, vaan kerron havaintojani syksyn saapumisesta. Sitähän olemme saaneet tänä vuonna odottaa - vai olemmekohan odottaneet. Kesäisen lämpimistä päivistä ja öistäkin olemme kuitenkin saaneet nauttia tavallista pitempään. 

Meidän syksymme on kulunut ajellessa edestakaisin mökin ja kodin väliä. Mies tekee mökillä isohkoa remppaa ja siihen meneee melkoisesti aikaa. Asumme pihalla asuntovaunussa, joten sotkun seassa ei onneksi tarvii olla. Minä en osallistu varsinaiseen remppaan kuin pienissä avustusjutuissa, mutta huolehdin ruokahuollosta ja saunan lämmityksestä yms. Ja rempan ulkopuolella toimin soutajana järvellä verkkojen laskussa ja kokemisessa. Siellä käynti on mukavaa vaihtelua remppaan ja antaa tuoretta maukasta syötävääkin.


 
Näin kauniissa lahdekkeessa on veneemme odottamassa järvelle lähtijöitä.



 Tämä pariskunta tuli vastaan eilisellä matkalla tuonne järvelle verkkoja kokemaan. Siinä tiirailtiin, metsoko vai teeriä vai mitä. Tulimme tulokseen, että ukkometso ja koppelohan ne siinä, vaikka kovin oudon värinen tuo metsona pitämämme. Kovin lähelle ei uskallettu ajaa, etteivät heti lennä tiehensä.


Minä kaivoin kameran taskustani ja zoomasin lähelle ja sitten napsin kuvia, minkä ehdin.


Mennäänpä tien yli, uros rohkeana edellä, naaraskin seurasi perässä hetken kuluttua.



Kotona tietenkin googlattiin ja tutkittiin, oliko tummempi lintu nuori metso vai mikä. Loppuolettamuksena päädyttiin korpimetsoon, joka on teeren ja metson risteymä. Sellaisesta on tietoa mm. täällä Luontoportin sivulla. 

Jos tunnistat kuvan linnun, kerro toki minulle. Olisi mukava tietää, kenet tappasimme.



Lopuksi vielä muutamia muita syksyisiä kuvia mökkimaisemista.
 

Ruskan värit ovat mielestäni aina kauniita, vaikka tänä syksynä ne ovat jotenkin sameampia kuin tavallisesti.





Haapojen hehkua vuosia asumattomana olleeen talon takana.


Tiistai-illan auringonlasku synkän pileven alle.


Karvalaukku (karvarousku) on mielestäni ehkä viehättävin sieni ulkonäkönsä perusteella.



Eikä kantarelli jää siitä paljon jälkeen, varsinkin, jos antaa lisäpisteitä herkullisesta maussta.


Kantarelleja etsiessäni törmäsin yllättäen selvästi maskuliiniseen hahmoon. Elelee aivan pihamme tuntumassa, eipä olla ennen törmätty.


Lopuksi vielä kuva minun mökkikengistäni. Hassuilta näyttävät, mutta ovat mitä mainioimmat kosteassa heinikossa asteluun.  Minun vanhat hyvin palvelleet kumpparit saivat uuden elämän, kun varret leikattiin pois. Kerran taas tuskailin heinikossa kastuneita kenkiäni ja samassa muistui mieleen, että minun lapsuudessani monilla naisilla oli tällaisia pihakenkinä. Ja kun oli vanhat joutilaat saappaat, niin tuumasta toimeen.  Olen näihin tosi tyytyväinen, ovat palvelleeet jo ainakin kaksis kesää.


No nyt lopetan tähän ja palaan lähipäivinä kertomaan jotain käsitöistä.  Nyt toivotan kaikille pirttiin poikennelle oikein hyvää ja kaunista syyskuun tulevaa viikonloppua!




sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Toinen viikko sadonkorjuuta




Ahkerasti yritän sukkasatoa saada kootuksi. Itsellä eikä perheelläni kyllä ole sukkien tarve, mutta niitä on niin mukava tehdä. Varsinkin nyt se tuntuu maittavan, kun ei kuukausiin tullut tehtyä yhtä paljon kuin tavallisesti. Siksipä Heinäladon täyttäminen onkin mitä mainioin (teko)syy niiden tekoon. Kolme paria olen kuluneen viikon aikana saanut valmiiksi.




 
Ohjeenani oli taas Fischernertze, jota hiukan mukailin. Ohjehan on ilmaisohje Ravelryssä
Koko 38-39 
   Lanka Gjestalin Maijaa, jonka menekki 85 g 
Puikot 3 mm

Sen verran poikkesin ohjeesta, että tein kahden nurjan silmukan asemesta vain yhden. Näin sain sukista sopivan kokoiset, vaikka lankani olikin nyt paksumpaa kuin edellisiä sukkia tällä ohjeella tehdessäni.



 Mitäs muuta sanoisin näistä.  Kaavio on helppo oppia ulkoa ja sitä on kiva tehdä, joten lisääkin näitä kalastajan verkkoja ja suomennetaanko se kalaverkko saattaa tipahdella puikoiltani.  Olen myös miettinyt kuvion siirtämistä vaikkapa myssyyn.


Seuraavatkin sukat olivat edellisten toistoa, vain eri värein ja eri kokoa kuin ne ensimmäiset.



Perussukat rikottua helmineuletta (Broken Seed Stitch), koko lapsen jalkaan ehkä n. 34
Lankana tummanvihreää Nallea ja Nalle Taikaa (sama kerä kuin  edellisissäkin), joiden yhteinen menkki oli 65 g
Silmukoita 48 ja puikot 3 mm:t.
Kantapää vahvistettu ja kärjessä sädekavennus.



 Sitten teinkin ilman mallia, siis ihan omasta päästä raitasukat. Langoiksi valitsin yllä olevassa kuvassa näkyvät kerät Tico Ticoa.


Ja tällaiset niistä tuli.  Perussukat koko 38-39, joissa tiimalasikantapää ja kärjessä nauhakavennus.
Lanka siis Tico Ticoa, jonka menekki oli 60 g.
Puikot 2.5 mm, joilla silmukoita 60.
Suuosa, kanta ja kärki violetilla langalla, muutoin kolme kerrosta kummallakin värillä vuorotellen.


Hiukan passailin toisessa sukassa värejä, vaikka en alunperinkään suunnitellut sukkiin identtisiä värejä. Tico tico on jotensakin "luiru" lanka, josta en tykkää tehdä ainakaan sukkia. Olen kerran tehnyt siitä Revontuli-huivin ja muistelen, että siinä lanka tuntui aivan toisenlaiselta. Minulla taitaa olla sitä vielä jokunen kerä, kun joskus kai vilenismi on iskenyt minuun ja olen saanut sitä halvalla. Hmh, saisikohan niistä lopuista langoista huivin.  :D


        Hyvää alkavaa viikkoa kaikille vierailleni! Minä aion jatkaa samoilla linjoilla, seuraavien sukkien langat odottavat jo.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Sytomyssyilyä Hesarissa


Pitkästä aikaa on sytomyssyily päässyt lehtien palstoille.



Helsingissä on Niina Hakonen vetänyt jo useamman vuoden sytomyssyryhmiä ja saanut toimittaa isot määrät myssyjä syöpähoitoja antaviin sairaaloihin. Hatunnoston arvoinen teko Niinalla.  (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)


Mutta kuten me kaikki tiedämme, sytomyssyjä tarvitaan aina vaan, niiden tarve ei taida loppua koskaan. Siksi on hyvä, että sytomyssyjen tekijät pääsevät esille julkisuudessakin kuten nytkin. Se voi saada lisää uusia myssyntekijöitä innostumaan mukaan.


nappi blogiin, kopioi omaasi =)
Jos asut Helsingin seudulla ja tunnet halua osallistua näihin Niinan vetämiin ryhmiin, niin lisätietoja löydät myös Sytomyssy HUS 2013 -blogista. 

Ja halutessasi voit toki tehdä sytomyssyjä aivan itseksesikin ja toimittaa ne suoraan sairaaloihin tai niitä vastaanottaviin keräyspaikkoihin.  Tietojahan löytyy mm. blogini Sytomyssyily-sivulta. Minä neuvon ja opastan mielelläni kaikissa sytomyssyihin liittyvissä asioissa, joten puoleeni voit kääntyä vaikkapa s-postitse (osoite esittelyn lopussa oikeassa sivupalkissa).



sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Viikon aikana valmistuneet


Syyskuuta on eletty jo viikko, mutta niin kesäisen lämmin.  Syksystä ei muuten tietoakaan, mutta lehdet kellastuvat ja punertuvat ja yöt ovat aika viileitä.  Mökillä vietimme viikon, perjantai-iltana ajelimme kotiin.  Nyt siis esittelyssä mökkireissun käsityöt: yksi sytomyssy ja kahdet sukat Sukkasadon Heinälatoon. Sinnehän minä kärrään satoa parin kuukauden ajan.




Menomatkan käsityönä minulla oli kokeilla minulle uutta mallia ja uutta lankaa. Langan sain lahjoituksena Villiinasta (oululainen lankakaupa), kun ostin sieltä kassillisen tarjouspuuvillalankoja sytomyssyiksi. Kauppias halusi tukea keräystä ja lahjoitti pari kerää tätä ihanaa lankaa.  Kiitos Villiinaan!


Myssyn mallin ja ohjeen löysin Noita näppärä -blogista täältä. Lanka on Sirdarin babybamboo (80% bambua, 20% villaa), jota kului tähän myssyyn 70 g. Silmukoita 120 ja 3.5 mm:n pyöröllä tein ohjeen matalamman version. Tuli reilun kokoinen myssy, joka varmaan sopii 60cm:n päähänkin.

Myssyn kutominen oli kaiken kaikkiaan kivaa, ohje oli selkeä ja helppo toteuttaa ja lankaa oli kiva kutoa. Aloitin bambuisella puikolla, kun lanka tuntui käteen hiukan liukkaalta, mutta kudottaessa se tuntuikin kovin nihkeältä. Onneksi minulla oli autossa käden ulottuvilla suosikkipuikkojani sisältävä pussukka, joten vaihdoin yleisimmin käyttämiini Addin metallisiin ja työ sujui sen jälkee jouhevasti.
Ainoa asia, josta en pidä tässä myssyssä, on tuo päälaen kavennus. Tein sen ohjeen mukaan, mutta seuraavalla kerralla taidan tehdä sillä omalla vanhalla tavallani. Muuten aion käyttää tätä mallia myssyihin jatkossakin.  Kiitos ohjeesta Groomerille!




Mökillä sitten jatkoin sunnuntaina 1.9. aloittamiani Sukkasadon ensimmäisiä sukkia. Näiden sukkien aloittamiseen liittyy pari mukavaa yhteensattumaa.  Löysin nimittäin elokuun lopulla niin houkuttelevan sukkamallin, että saman tien päätin sen toteuttaa ensimmäisinä sukkasatosukkina.  Sitten ystäväni Marleena poikkesi meillä yökylässä ja hänhän ei osaa tulla tyhjin käsin.  Niinpä nytkin minulle oli tuomisina ihana kerä sukkalankaa. Ja kun sen näin, niin tiesin langalle mallinkin. 





 Malli on Fischernertze, joka on ilmaisohje Ravelryssä
Koko 39 eli sopiva omaan jalkaan

Lanka OnLinen Supersocke Planet-Color (75% villaa, 25% polyamidia), jonka menekki oli 60 g
Puikot 2.5 mm, silmukoita 64

Ohje on saatavilla sekä saksan että englannin kielellä, mutta kokenut sukantekijä selviää hyvin ilman kielitaitoakin ihan selkeää kaaviota tulkitsemalla. Ohjeen laatija onkin antanut kaavion lisäksi ainoastaan viitteellisiä silmukkamääriä ja muun toteutuksen jättää tekijän harkintaan.




 Minä tein vahvistetun kantapään ja kärkeen sädekavennuksen.

Mallista tykkään kovasti, mutta, kuten on usein todettu, ei pitsineule pääse oikeuksiinsa kirjavasta langasta kudottuna. Vaikka lanka olisikin vain tällaista "rauhallisen kirjavaa" kuten tämä. Jossain vaiheessa teen varmaan yksivärisestä langasta tällä mallilla. Kiitos Marleena, sain kuitenkin ihanat sukat! Jäävät siis omaan käyttööni, ovat nytkin jaloissani.





Paluumatkalla kokeilin jo jonkin aikaa minua houkutellutta pintaneulemallia, nimittäin rikottua helmineuletta (eli Broken Seed Stitch). Tällä tekniikalla tehtyjä sukkia on vilahdellut monissa blogeissa ja FB:n sukkaryhmissä niin tiuhaan, että tätä voisi kai sanoa jo muoti-ilmiöksi. Rikotun helmineuleen ohjeita on näkynyt monissa blogeissa, mutta täältä sen itselleni nappasin, kiitos Siskohanne!




Malli perussukat omasta päästä pintaneuletta lukuun ottamatta, koko 38-39.
Lankana tummanpunaista Nallea ja Nalle Taikaa, joiden yhteinen menkki oli 80 g
Silmukoita 52 ja puikot 3 mm:t.
Kantapää näissäkin vahvistettu, mutta kärkeen tein nauhakavennuksen.

Kivalta tuntui tämäkin kokeilu. Oli mukavaa seurata, miten kirjava Taika liittyy yksiväriseen Nalleen muodostaen verkkokuvioa. Hyvä tapa käyttää kirjavat langat pois, jos ei tykkää niiden raidoittumisesta. Tätäkin tekniikkaa tulen varmaan käyttämään jatkossakin.


Sukksato jatkuu, joten lähdenpä tästä tikuttamaan seuraavia sukkiani Heinäladon täytteeksi. ;)  Kaikille vierailleni ihanaa syksyistä viikkoa!  Toivottavasti saadaan nauttia edelleenkin kauniista päivistä.



sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Vielä yhdet ja s...


Otsikon mukaisesti esittelen vielä yhden elokuun työni ja sitten teen yhteenvedon koko kuukauden valmistuneista töistäni.


 Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, puikoillani oli taas lapaset. Ne valmistuivat eilen illalla ja poseeraavat tuossa pöydällä, autokuvioiset tuplalapaset. Oman ohjeen mukaan taas tikuttelin. Lanka Maijaa, jota kului vain 40 g näihin pieniin arviolta n. 2-3v:n lapasiin. Puikot 2.5 ja 3mm:t ja silmukoita resorissa 36 ja kämmenosassa 33.  Autokuvion kopsasin ystäväni Marleenan aikoinaan pojanpojilleen  tekemistä lapasista.



 Lapasten sininen puoli näyttää tältä


Enemmittä jorinoitta sitten raportti elokuun käsitöistäni.


3.8. sytomyssy Lupaus, Bommix Bamboo 60 g
6.8. kärkiaukisukat koko 37, Nallea 125 g
8.8. virkattu pikkuliina Kotiväkeä 25 g
10-13.8. kolme sytomyssyä petäjä-kuviolla, lanka Hjerte Garn Bommix Bamboo yht. 180 g
20.8. Aallonmurtaja-sukat koko 39, Tico Ticoa 80 g
25.8. palmikkosukat koko 37, Nallea 70 g
29.8. tuplalapaset koko S, harmaata ja punaista Maijaa 100 g
31.8. autotuplalapaset n. 2v,  sini+harm. Maija 40 g.

Elokuussa sain siis tuhottua lankaa vain 680 g.  Jostakin syystä minun langanmenekkini on selvästi vähentynyt, on ollut jo muutaman kuukauden. Olen miettinyt mutta tuloksetta, mikä siihen on syynä, kun ei minulla ole ollut mitään erityisiä esteitä käsityön tekemiseen. Olenkohan tullut laiskaksi ja vain lorvailen.  Noo senkin sallin itselleni, sillä tässä elämän vaiheessa olen päättänyt tehdä aivan kulloistenkin halujeni mukaan. Siis jos haluan istua kädet sylissä laiskotellen, niin sitten istun.  :D










Se alkoi sitten syyskuu ja sen myötä ilmat kylmenevät ja tulee sitten joskus talvikin. Mutta nyt tehdään sen varalle sukkia oikein innolla, ettei kenenkään varpaat palelisi.
 
Kaunista syksyä kaikille, erityisesti Sukkasatoon osallistuville!