Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Juhannus on vietetty

Niin sitten juhannuskin on vietetty ja palattu arkeen. Me mietimme pitkään, lähteäkö mökille vai olla kotona, kun sääennusteet lupasivat niin epävakaista säätä. Lopulta kuitenkin mökille lähdettiin aattopäivänä ja hyvä niin. Perille päästyä saimme nauttia suloisesta kesäpäivästä ja illalla saunan (kuva saunasta edellisessä postauksessa) jälkeen istua pihalla kuunnellen käen kukuntaa ja pikkulintujen konserttia. Kahden olimme, mieheni ja minä, joten meillä oli todella rauhallinen juhannus. Uutta kameraani minä siellä testailin ja nyt esittelen muutamia ottamistani kuvista. Käsityönä oli mukana pieni ristipistotyö ja automatkan ajaksi sukankudin, mutta niistä myöhemmin.



Tässä alussa kuitenkin pari kuvaa kotoa juhannusvalmisteluista. Olen yleensä keittänyt juhannusjuustoa eli juustokeittua, kuten meillä lapsuudenkodissani sanottiin. Niinpä nytkin keittelin tätä herkku jo aatonaattona.


Tässä tykötarpeet: maitoa ja juustonjuoksutinta, lisäksi ripsaus suolaa. Ja aikaa useita tunteja, mutta koko aikaa ei tarvitse vierellä olla.


Tässä on jo menossa keiton varsinainen keittäminen, jonka aikana massa muuttuu punertavaksi. Valmiista keitosta en valitettavasti saanut kunnon kuvaa, mutta keitto nautitaan meillä kanelin ja sokerin kanssa. Ja hyvää on, nam!




Ja sitten mökille Kainuuseen.


Mökkimme pihassa kasvaa iso kuusi, jonka alaoksat ovat pitkät ja riippuvat maassa, kuten kuvasta näkyy. Siinä se pirtin päätyikkunan edessä seisoo jykevänä ja vartioi pihaa.


Oksien alle muodostuu ikään kuin pieni hämärä huone, jossa on taianomainen tunnelma. Täällä lapsemme leikkivät ollessaan pieniä. Kuvassa vasemmalla alhaalla näkyy tasaisen kiven nurkkaa, kuin pöydän pintaa. Taidettiinpa sen päällä joskus syödä välipalaakin.


Voikukka nuppuineen ei kaivanne tarkempaa esittelyä.



Puna-ailakki on ollut aina minun lempikukkia. Lapsuudessani sitä kutsuttiin ainakin meidän lasten keskuudessa taivaan avaimeksi. Muista kuinka sieluni silmin näin kukan todella avaimena ja sillä pääsisi taivaaseen kuolleen veljeni luo.

Tässä muutamia poimulehtiä heti satedekuuron jälkeen. Juhannuspäivänä paistoi aurinko, mutta muutamia sadekuuroja saatiin aina väliin.
Tämä päivä on sitten kulunutkin liikekannalla. Heti aamusta olin pari tuntia kampaajalla kaunistautumassa ja lounaan jälkeen lähdin tyttären kanssa alennusmyynteihin ja muille asioille, palasimme vasta iltakuuden jälkeen. Nyt väsyttää niin, että taidan jättää käsityötkin toiseen kertaan ja siirryn tuonne makuuhuoneen puolelle.

7 kommenttia:

  1. Kiva että häätouhuni ei karkoita lukijoita ihan kokonaan, kyllä mie vielä niitä käsitöitäkin esittelen :-)
    Aurinkoista kesää sinne vähän pohjoisempaan Suomeen ja onnea kummitytölle ja sulholle kanssa!

    VastaaPoista
  2. Kuusen kätköissä näemmä teilläkin... Tuo juustonkeitto kuulostaa ihanalta!

    VastaaPoista
  3. Käypä kurkistamassa mun blogissa yhtä ihmettä....!!

    VastaaPoista
  4. Oih, Vanhanajan maitoa! Mistäs semmosta saa? Tulis varmaan hyvää, oikean makuista kaakaotakin, nam.

    VastaaPoista
  5. No nyt rupes tekemmään mieli uunijuustoa (vastaava kuin juustokeitto)...nam...Vain eipä sitä tähän hättään mistään voi tempasta.

    VastaaPoista
  6. Sattuipa silmiini kuva keitosta ja heti tunnistin, että juhannusjuustohan siinä kiehuu. Ajattelin heti, että olet pohjanmaalta ja niin se sitten selvis kun paremmin luin, että olet Oulun kupeesta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.