Tässä ovat kaikki kolme puikkokoteloani, keskellä uusin tänään valmistunut. Vasemmalla puolella oleva punainen kotelo on melkein antiikkia, se kun on valmistunut vuonna 1968. Oikeanpuoleisen olen tehnyt muutamia vuosia sitten. Värit ovat hiukan kirkkaammat oikeasti kuin kuvassa. Punaisessa säilön pitkät puikkoni, joita en viime aikoina ole juurikaan käyttänyt. Tuossa viehertävässä taas ovat sukkapuikkoni ja virkkuukoukkuni. Ja uudessa, ruskeassa siis pyöröpuikot.
Tässäpä uusin koteloni yksinään taas somisteenaan arpajaisvoittona saatua punaista pitsiä. Materiaalit tässä ja toissa päivänä tehdyssä ranneroikottimessa ovat siis samat. Nappi löytyi tähänkin omasta nappilaatikostani. 
Tässä lepää hyvin palvellut vanhus, jo nelikymmenvuotias puikkokoteloni. Tämän olen tehnyt vastavalmistuneena ja ensimmäisessä omassa asunnossa asuessani, siitä muistan tämän iän. Pahvirullan päällystin kankaalla, jonka kiinnitin liimaamalla (hyvin on pysynyt). Ainoat pistot ovat tuossa nauhakujassa, käsin pistelin, kun ei ollut ompelukonetta käytössä.
Lähikuvaa kotelosta, nauhakujan pistot näkyvät vain hiukan erottuvana punaisempana juovana. Vähän tämä on jo pehmennyt, mutta palvellee vielä vuosia, jos käyttö jatkuu vähäisenä. On minulla vielä toinenkin pitkien puikkojen kotelo perintönä äidiltäni, mutta se on sellainen ostojuttu, joten siitä ei nyt kuvaa julkaista. Pitkiä puikkoja minulla on muuten niin paljon, että osasta voisin luopua vaikkapa postimaksujen hinnalla. Jos joku tarvii, niin ottakoon yhteyttä vaikkapa sähköpostiini (osoite oikealla esittelyssä).
Tänään kuitenkin pääsin hiplailemaan uusia lankoja. Euromarket ilmoitti 7veikkaa edulliseen hintaan 2,95/kerä, siispä suunnistin sinne vallankin, kun minulta on tilattu nimenomaan siitä kudottuja sukkia tälle syksylle. Kaikki värit eivät olleet tarjoushinnalla, mutta ihan kelpovärejä niissä oli. Kuvassa uudet lankani ovat valloittaneet mielituolini. Oli siellä Euromarketissa muuten muitakin Novitan lankoja ale-hinnalla, niistä otin mukaani vain tuon tummansinisen Woolin (kuvassa etualalla).
Sukat ovat mallia tavis varresta aloitettuina, varsi ja jalkapöytä resoria 3o,1n, jalkapohja sileää, kantapää suomalainen vahvistettu. Silmukoita 56 ja sukkapuikot 2.5 mm:t Addit, joilla oli sopiva luisto tällä langalla. Lankaa kului 60 g, jäljelle jääneestä kerästä (kuvassa) saa vielä lapsen sukat tai vaikka sniikerit aikuiselle.
Raidoittuminen onnistui mielestäni hyvin. Ensimmäisen sukan valmistuttua olin epävarma langan riittävyydestä, kun vaakani näytti jäljellä olevan nafti 50g lankaa (jälkeen päin ihmettelen tätä suuresti :O ). Niinpä aloitin toisen sukan ilman mitään värien säätöjä, mutta aloituskohdat olivat hyvin lähellä toisiaan, kuten näistä kantapäistäkin näkee.
Tässä vielä sukat omissa jaloissani. Ja nämähän jäävät itselle. Koko illan nämä olivat jaloissani ja tuntuivat oikein mukavilta, lämpimiltä, mutta eivät hiostaneet ollenkaan. Tässä hipsutellessa vain mietin langan kulutuksen kestävyyttä, mutta aikapa sen näyttää.
Tässä uusin Phalaenopsikseni. Tämäkin on vaaleanpunainen, mutta hiukan erilainen kuin edelliset kaksi vaaleanpunaistani. Se neljäs on sitten puhtaan valkoinen. Huomaan muuten, että kuvaan on päässyt mukaan myös ruuvimeisseli, jota ei kyllä tarvita näiden hoidossa.
Tässä lähikuvaa uutukaisesta. Tässä ei oikein hyvin näy vaaleanpunaisten terälehtien viiruisuus. Sen sijaan tuon huulion tummempi puna tulee esiin aika hyvin. Kauempaa kun tätä katsoo, näyttää kuin siinä olisi parvi pehosia. Eipä siis ole ihme, että näitä kutsutaan myös perhosorkideoiksi.
Eilen kävimme vierailulla syyskuussa 92 vuotta täyttävän Liisa-tätimme luona. Taas saimme ihailla hänen virkeyttään ja hyvää vointiaan. Muisti pelaa ja ajatus kulkee kirkkaana. Käsitöitä hän tekee ajankulukseen, kun ei enää jaksa marjastaa tai tehdä isompia töitä. Nytkin hän odotteli uutta kirjontatyötä, jonka eräs tyttäristä oli luvannut tuoda. Hänen 90-vuotisjuhlaansa olivat lapset koonneet näyttelyn äitinsä käsitöistä aivan alle 20 vuotiaana käsinommelluista alusvaatteista alkaen raanuihin ja muihin kodintekstiileihin puhumattakaan käyttövaatteista. Toivomme hänelle vain virkeitä elonpäiviä edelleenkin ja kaikkea hyvää.
Tässä viimeisimpiä tekeleitäni. Nämä ovat kaikki valmistuneet nyt elokuussa ja ovat jo matkanneet ystävättäreni pojanpojille Rovaniemelle. Ystävättäreni pyysi jo kevättalvella minua tekemään kahdelle pojanpojalleen Aron-sukat (oma mallini). Lupasin syksyksi, kun silloin sattui olemaan jotain kiirusta. Nyt sitten syntyi tämän kuun 20. päivänä tähän samaan perheeseen kolmas poika ja hänelle sitten tikuttelin nopsaan nuo pienimmät sukat (ohje täällä). Niin saivat kaikki kolme uudet sukat! Sattui vielä niin sopivasti, että poikien pappa oli juuri meillä käymässä, joten sain sukat hänen mukaansa.
Tässä näkyy, miten toukka jotenkin kehrää seittiä ympärilleen. Nuo kuvassakin näkyvät, valkeat ohuet rihmat, ikään kuin ohutta rullalankaa, muodostuivat seitiksi. Ei se juuri liikkunut, mutta seittiä vain näytti ilmestyvän sen ympärille. Mansikan kannat on pantu tarjolle, mutta ei se niistä muuten välittänyt, mutta otti ne mukaan seittiinsä.
Tässä toukka on saanut uuden asunnon, jossa se sitten vietti seuraavan vuoden ja muutti jopa sen sisällä matkustaen reilun 100 km etelään päin.
Nyt on toukka koteloitunut. Mitään elonmerkkejä ei havaittu koko vuoden aikana. Joskus harkitsimme, pitäisikö tämä hävittää, kun luulimme sen kuolleen. Purkkia säilytettiin koko talven ajan avoimena normaalissa asuinhuoneessa. Kesällä purkki muutti kuitenkin avokuistille. Aina silloin tällöin kurkkasimme sitä, mutta mitään ei näyttänyt tapahtuvan kunnes...
eilen sitten yllätyimme suuresti, kun purkista löytyikin tälläinen ötökkä. Kuvassa näkyy selvästi aukko, josta perhonen on kömpinyt ulos. Tuossa se olla tökötti liikkumattomana koko illan. Mitähän mahtavat olla nuo pienet pallerot, joita kuvassa näkyy. Niitä ei aiemmin ole ainakaan huomattu purkissa olevaksi.
Tänäänkin iltapäivällä tämä oli edelleen purkissa, mutta oli siirtynyt toiseen kohtaan ja liikutteli eturaajojaan ikäänkuin tunnustellen. Purkkia kallistaessa perhonen sitten valui terassin kaiteelle (kuvassa), jossa oli useita tunteja lähes liikkumattomana. Kun hetki sitten kävin katsomassa, niin nyt kaide oli tyhjä ja perhonen löytyi terassin lattialta. Ehdin jo luulla, että se olisi levittänyt siipensä ja lentänyt pois.
Tässä vielä kuva terassin lattialta. Nyt seuraamme, millainen tarinan on jatko. 
Tässä sakset koristeineen poseeraavat Hardanger-kirjonnalla koristellun neulatyynyn vieressä. Sakset olen hankkinut aikoinaan, kun olin kovin innostunut hardangerista. Siinä kun pitää saada leikattua tarkasti pohjakankaan lanka kerrallaan.
Tässä kuvassa sekä sakset että koriste näkyvät paremmin.
Oli kaunis kortti, lankaa, helmiä, pitsiä ja ihana ristipistoiltu saksikoriste. Ja kaikissa samoja värisävyjä, kuinkas muuten, kun on taiteilija asialla.
Tällainen Papin itsensä tekemä kortti, jossa pieni tyttö katselee maailmaa vähän ihmetellen. Ruusuja on ympärillään ja kaunis perhonenkin lentelee, joten taitaa olla kaunis kesä. Korttiin Pappi oli kirjoittanut tervehdyksensä.
Lanka on sukkalankaa, kun Pappi tuntee minut innokkaana sukkientekijänä. Ja tottahan se onkin. Tästä langasta en ole ennen tehnyt mitään, on siis mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Tee tästä sukat itselleni, kun on noita minun lempivärejäkin. Jos maltan odottaa niin kauan, niin tästä tulee sukkasadon ensimmäiset sukat.
Kapeaa punaista pitsiä ja punaisia helmiä. Pitsi pääsee somisteeksi johonkin ompelukseeni, joita olen suunnitellut lähiaikoina tekeväni. Helmille ei ole vielä suunnitelmaa, mutta käyttöön tulevat, sen voin luvata. Jos en itse keksi tai ehdi keksiä, niin Lankapirtissähän piipahtelee kaksosneidit 9-v, jotka tulevat huokailemaan ihastuksesta nämä nähdessään ja keksivät hyvinkin pian käyttötarkoituksen näille.
Nämä päätin kuvata ja julkistaa täällä, kun Kari tuntui miettivän, minkäkokoiset tällaiset vauvan sukat ovat. Siksi kuvassa on myös tulitikkurasia, mikäpä sen parempi vertailukohde on.
Edit! Hoksasin vasta nyt jälkikäteen, että voisihan sukat mitatakin, höh! Siispä sukan terä n. 11 cm ja varren suusta sukan pohjaan n.13.5 cm.
Nyt lähden saunaan lämmittelemään ja toivon huomiseksi edes hiukan kuivempaa ja kirkkaampaa säätä.
Tämä on ensimmäinen tempaus, jossa olen mukana, vaikka olen näitä mielenkiinnolla seuraillut jo pitkään. Nyt en voinut olla osallistumatta, kun sukkia kuitenkin tikuttelen koko ajan muiden juttujen lisäksi.
Lanka on minulle ennestään vain virtuaalituttu. Olen ihaillut sen kauniita värejä niin Villamokan omassa blogissa kuin muissakin blogeissa. Ja nyt minullakin on sitä nämä kaksi vyyhtiä: Poseidon ja Zeus. Lanka on miellyttävää käteen eikä tunnu ainakaan äkkiseltään edes kovin kutittavalta minunkaan herkästi kutiavalla iholla. Mitähän näistä teen, jää nähtäväksi, mutta kenties jommasta kummasta saan itselle ihanat sukat. No aika näyttää!
Mökki kutsuu taas meitä ja olemmekin siellä, kun tämä päivitys putkahtaa julki blogissani, jos ajastustestini onnistuu. Kokeilen nim. ensi kertaa julkaisua ajastettuna ja olen hiukan epävarma taas kerran. Mutta kokeilemallahan sitä oppii, vanhakin, vai..
.jpg){kind=link}
