Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

maanantai 28. joulukuuta 2009

70-lukulaisia ja vanhempiakin

Minä löysin syystalvesta tieni minulle uuteen blogiin 70-luvulta, päivää ja siellä olen sitten käynyt katselemassa 70-luvun tavaroita ja muistellut menneitä. Tästä kai johtuu, että olen katsellut täällä kotonakin uusin silmin, mitä kaikkea sen ajan tavaraa meiltä löytyy. Ja löytyyhän sitä yhtä jos toistakin, kuten arvata saattaa tämän ikäisen ihmisen kodista kun on kysymys. Joulutavaroita tässä myös katselin ja kuvailinkin esille pantuja 70-lukulaisia. Joulukoristelaatikossamme olisi lisääkin, mutta jääköön ne toiseen kertaan. Mutta nyt muutamia kuvia teillekin ja hiukan tarinaakin mukaan!



Olkipukit ovat muistaakseni joululta 1968, joka oli meidän ensimmäinen yhteinen joulumme tuoreena avioparina. Muistelen noita isoja pukkeja olleen kaksi, mutta ehkä toinen on joutunut johonkin haaveriin ja rikkoutunut. Tai sitten minä muistan väärin, sekin on mahdollista. Nämä ovat tainneet olla esillä joka joulu, mutta yllättävän hiuvin säilyneet.

Salaperäinen tonttu luurailee tuolta kuusen oksien katveesta, mitä talossa tapahtuu. Tämän taloon tuloa en muista, mutta oli meillä jo ainakin 70-luvun loppupuoliskolla.

Samaten nämä tontut ovat asuneet meillä sieltä 70-luvun lopulta saakka. Keskimmäinen tonttu on yleensä tarjoillut puuroa padastaan meidän ruokapöydällämme ja toiset kaksi ovat vaihdelleet paikkaansa milloin mihinkin. Tänä vuonna olivat kolmisin ruokpöydällämme.


Meillä ei ole ollut koskaan sähkökynttilöitä, ei kuusessa eikä missään muuallakaan. Ei silloinkaan, kun lapset olivat pieniä. Siis kynttilänjaloille kuuseen on ollut tarvetta ja useita erilaisia malleja on testattu. Näitä nipistimellä kiinnittyviä käytettiin aluksi, mutta ne eivät tahdo pysyä suorassa.



Tällaiset tähtikynttilänjalat ovat osoittautuneet parhaiksi. Näitä löysin kerran muutamia eräästä antikvariaatista Tampereelta ja uskon näiden olevan vanhempia kuin 70-lukulaisia. Samantapaisia uustuotantoaolevia jalkoja on myös kokeiltu, mutta ne oli Made in China ja pysyivät pystyssä vain ilman kynttilää.




Joululiinoja on tuolta ajankohdalta ihan hyvässä käyttökunnossa useampiakin mutta vain tämä yksi pääsi nyt pöydälle. Liinan värit (tumma ruskea, kirkas keltainen, punainen ja valkoinen) onnistuin saamaan kuvaan liki oikeina, samoin muidenkin esineiden värit. Liina hankittiin muistaaksen jouluksi 1978, jolloin meillä oli uusi pitkä ruokapöytä.
Joulupukki on 90-luvulta, mutta kynttilänjalka lienee vanhaa Aarikkaa. Sen ostin Tampereelta taidekirppikseltä vuosi sitten marraskuussa.

Pakkassäätä on riittänyt, väliin on satanut hiukan luntakin. On oikea talvi. Ja ennusteiden mukaan talvi jatkuukin vielä, kiva, kiva! Tänään jo huomasi valoisan ajan jatkumisenkin! Se vaikuttaa ainakin minuun hyvin piristävästi.



22 kommenttia:

  1. Eikös nuo kuminaamaiset tontut olekkin ihania. Meilläkin niitä muutama on ja minä varjelen niitä kuin parastakin aarretta.

    VastaaPoista
  2. Jäin oikein miettimään löytyykö mitää 70-luvun koristetta enää kotoa. On ollut monta muuttoa ja monenlaista asumusta, lienevät jonnekkin kadonneet. Muutama kartonkitonttu on, lasten piirtämiä, mutta nekin jo heillä itsellään.

    VastaaPoista
  3. Oikeat kynttilät mullakin oli kuusessa aina, vaikka lapsi oli pienikin. Silleenhän sitä oppii olemaan tulen kanssa varovainen. Mutta sitten tuli taloon mies joka halus sähkökynttilät. Mies meni taivaaseen mutta sähkökynttilät jäi. Noh, kuusi on vaihtelevasti ollut esillä, tekokuusi. Tänä vuonna ei ollut.
    70-lukua mulla on paljon, keittiössäkin vielä käytössä oranssit vatkauskulhot.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tuota blogilinkistä. Meillä ei taida paljoa mitään olla 70luvulta.Kotikin on perustettu 80-luvulta. Finellin kahvipannut ovat aidot,mutta nekin ovat 60-luvun loppua.Pitäsi melkein menää kameran kanss vanhmepieni luokse ..siletä löytyisi varmaa vaikka mitä. Nuo tontut tuovat mieleen minulle lapsuudenjouluja.Ihanat ovat varmaan oikeat kynttilät joulukuusessa,mutta olen niin arka tulen kanssa että en uskaltaisi niitä polttaa.

    VastaaPoista
  5. Täytyykin tutustua tuohon linkkiin:)
    Muistan myös lapsuudestani aidot kuusenkynttilät, kyllä niiden kanssa tarvikin olla varovainen.

    VastaaPoista
  6. Tuttua tavaraa. Samanlaiset kuusenkynttilänjalat löytyy vintiltä muiden vanhojen joulukoristeiden joukosta ja juuri tuon tyylinen tonttu patansa kanssa taitaa jossain vintin uumenissa majailla. Kiitos 70-lukulinkistä.

    VastaaPoista
  7. Hauskaa katsoa: monia tuttuja esineitä, joita meillä oli lapsuudenkodissa :). Tuonsorttisia piipunrassi-pöytätonttuja on minullakin: sain äidiltä joskus, kun esikoinen ihastui niihin ihan pienenä. Ne kun "tanssahtelevat" veikeästi.

    VastaaPoista
  8. On noita kuusessa olevia kynttilänjalkoja vieläkin jossain laatikon pohjalla. Kyllä niitä sai käännellä moneen asentoon, että olisi kynttilä vähänkin ollut suorassa. Täytyy ne rakkaimmat vanhat kuusenkoristeet säilyttääkin. Yksi on ylitse muiden, varmaan yhtä vanha kuin minä itse. Semmoinen paperinen joulutaulu, joka aina jouluksi laitettiin senälle. Äitini kuoltua otin sen heti itselleni, siinä on niin paljon tunnearvoa.

    VastaaPoista
  9. Kiitos linkistä! Pitää käydä tutustumassa. Kaikki koristeet on tallessa, vaikka ei joka vuosi laiteta esille.

    VastaaPoista
  10. Meillä on kotona noita ihan samoja tonttuja, ainakin tuo joka on kuusessa sekä tonttu puurokattilan kanssa.
    On ne vaan veikeitä.

    VastaaPoista
  11. Oi kuinka tuli vanhat ajat mieleeni olkipukeista,kynttilöistä ja tontuista. Mullakin on "ylimääräisiä" joulukoristeita vaikka kuinka,mutta ei niitä kaikkia voi esille ottaa.

    VastaaPoista
  12. ostin tässä Joulun alla kaupasta virolaisen käsityölehden(siis se oli ihan suomenkielinen, mutta siinä sanottiin että on viron suosituin käsityölehti), ja siinä näin ensimmäistä kertaa IKINÄ juuri tuommosisia tähtikynttilänjalkoja. Mietin kovasti miten ne voi pysyä kuusessa, tai että miten ne kynttilät voi polttaa siten ettei tule kuusesta joulukokkoa... Minä olenkin varttunut sähkökynttilöiden aikakaudella... :D

    70-luvusta sen verran on sanottava, että nappasin kerran äidin luota 70 luvulta olevat keittiön verhot(siis kappa ja ne puoliverhot ikkunan alalaitaan), rusehtavan oranssia lehti/kukkakuviota(äiti oli heittämässä niitä pois), mutta avokki ei oikein lämmennyt idealle että ne laittaisi joskus ikkunaan... en kyllä raaski alkaa leikkelemäänkään niitä... ;)

    VastaaPoista
  13. Vuonna 1974 syntyneenä säntäsin (heh - kiva kun voi säntäillä edes virtuaalisesti :) heti tuonne linkittämääsi blogiin kuolaamaan. Ja kovin tutuilta näyttävät myös sinun koristeesi! Tänä jouluna meillä on esillä vain harvoja ja valittuja koristeita, kun minusta ei ollut niitä levittämään eikä ole pois korjaamaan, mutta mm. juuri tuollaisen kuminaamatontun halusin esille.

    VastaaPoista
  14. Kauniita ja "henkeviä" nuo vanhemmat joulukoristeet ovat, nykyään jotenkin niin, niin tusinatonttuja ja muita kaupat pullollaan. Meillä valtaosin tyttöjen tekemin koristein menty tämäkin joulu ja niihin muistoja mahtuu... Tosin kuusen alaoksissa vaihteleva määrä valmispalloja, joita kissat käy nappaamassa.
    Meillä satanut todella paljon lunta ja siitä on nautittu, nyt ollaan nollakelissä, mutta pakkasia lupaavat viikon loppupuolelle.
    HYviä välipäiviä!

    VastaaPoista
  15. Nostalgiaa!!! Ihania nuo vanhat joulukoristeet. Pitääpä käydä tutkailemassa noita 70-luvun sivuja.
    Ja tutkailtua tuli heti omiakin joulukoristeita, kun olin juttusi lukenut! Kyllähän niillä on monta tarinaa sisällään.

    Ihana tuo edellinen nuorten joulukortti, kerrassaan mainio!

    VastaaPoista
  16. Sude: Joo niin ihania ovat, ettei edes haluta ostaa uusia! :)

    Tiitsa: Meillä on koko perhe ollut ja on edelleenkin sellaisia, että kaikki pitäisi tallettaa. Jos joku aikoo jotain hävittää, niin toiset nousevat heti vastustamaan! Siis kaikki on tallessa! ;DD

    Kristiina: Enpä muuten ole tullut ajatelleeksi, että näin opettaa myös lapsille tulenkäsittelyä, mutta niinhän se on. :)

    Seijasisko: Sinä et varmaan ole koskaan tottunut avotulen käsittelyyn ja siksi pelkäät sitä, kun olet epävarma. Vai olenkohan väärässä. :) Meillä ei kyllä ole koskaan ollut mitään ongelmaa elävien kynttilöiden kanssa, mutta tietenkin tulta pitää varoa ja käyttää tiettyjä varotoimenpiteitä mm. kynttilöitä polettaessa. Erityisen varovaisia oltiin lasten ollessa pieniä.

    Eija: Joo, ei eläviä kynttilöitä voi jättää itsekseen palamaan. :)

    Päivi, Lankakomero: Ai teilläkin on puurotonttu tarjoillut puuroa! ;)

    Pappi puikoissa: Nostalgisia ja veikeitähän nämä tontut ovat! ;)

    Pirena: Minä luulen, ettei minulla ole yhtään lapsuudenkotini joulukoristetta tallessa. Mutta samanlaisia kartongille piirrettyjä tonttuja lapseni tekivät pieninä kuin olin minäkin tehnyt lapsena. Ja ne tontut taitavat olla tallessa. Nekin muuten 70-luvulta. ;D

    Heleena: Sama täällä, ettei joka vuosi kaikkea viitsi panna esille! ;)

    Ninnu: On ne tosi veikeitä! ;) Kiitos sinun, olen NÄHNYT ne taas!

    Intsu: Juu vaihtelu virkistää joulukoristeissakin! ;)

    Ullapulla: Kyllähän noita kynttilöitä pitää koko ajan seurata, ettivät sytytä kuusta palamaan. Mutta ei se kovin herkästi syty, jos ei ole aivan rutikuiva kuusi.
    Pidähän tallessa ne verhot, saattaapi joskus miehesikin silmä hyväksyä ne!

    Kaisa: Tämä virtuaalimaailma on tosiaan mainio, ei kahlitse nuo inhimilliset rajoitteet! Joten säntäile vaan, ei käy kipeääkään! ;DD Ensi jouluna sitten säntäilet joulukoristeita asettelemassa! ;)

    Mammutti: Meillä ne lasten tekemät ovat hellästi käsiteltäviä aarteita, kun ovat jo niin vanhoja ja hauraita. :)
    Lunta ja pakkasia on täälläkin saatu ihan mukavasti. :) Tänään on ollut vain 3-4 astetta pakkasella, mutta enimmillään on ollut eräänä yönä -27.

    Marleena: Nostalgiaa parhaimmillaan, sanoisin! :) Paljon on joululaatikossa lisääkin. Pitäisiköhän kuvata kaikki ja kirjoittaa niiden tarinat niin kauan kuin ne muistaa. ;)

    VastaaPoista
  17. Meillä oli kotona noita nipistettäviä kynttilänjalkoja kotona, mutta sitten sähkökynttilät valtasivat paikan.

    VastaaPoista
  18. Vuosien kuluessa on koristeita kertynyt monenlaisia; tänä jouluna poimin vain muutamia - joulukuusessa vakiot yli 20 joulun ajalta.Vanhempieni lahjoittamat kynttilänjalat 1950-luvulta taitavat olla ne tukevimmat kuusessamme.
    Mukavia muistoja jutussasi :)
    Onnellista vuoden vaihdetta!

    VastaaPoista
  19. Eilen piipahdettiin äitini luona, ja sattui silmiini nostalgiaa 80-luvulta: tekemäni joululiina! Punaista vohvelikangasta johon kanavaneulalla pujoteltu kynttilöitä ja kuusi molempiin päihin.

    Hyvää vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
  20. Mullakin on tuollainen olkipukki tuossa piirongin päällä :)

    Monenmoisia joulukoristeita on laatikoissa, piipunrassitonttujakin...
    yksi perinne on aina sellainen metallinen 3:n kruunukynttilän punainen kynttiläjalka, se oli jo mummulla, sitten äidillä ja tuon omani olen saanut yhden sukulaismiehen kuolinpesästä ja se on mulla joka joulu käytössä.
    Oranssi tähti keittiön ikkunassa on myös mummulan peruja...
    Pitääkin tutkia tuo -70-luvun blogi :)

    VastaaPoista
  21. Aivan ihania tonttuja,aarteita! Minunkin joulukuusessani (aito sellainen) vanhat koristeet ovat kunniapaikalla. Jotenkin tuntuu,että niiden pitää päästä aina samoille paikoille joka vuosi.Tenavat tulevat koristelemaan aina jouluaattoaamuna kuusen. Suurin osa koristeista onkin sitten alaoksilla ja niin ne saavatkin olla loppiaiseen asti. Itselleni olen tosin varannut ne vanhat lapsuudenkodistani perityt koristevanhukset. Ne löytyvätkin kuusen ylimmiltä oksilta.
    Oikein mukavaa loppuvuotta ja Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  22. Marjut: Noita nipistettäviä käytettiin paljon ennen s-kynttilöitä. :)

    Pirle: Kyllä vuosien varrella ehtii kertyä paljon ja monenlaisia muistoja! :)

    Mrs Marple: Nostalginen joululiina sielläkin! :)

    MarLi: Olisipa kiva päästä johonkin näyttelyyn tms. paikkaan, johon olisi laitettu esille vaikkapa 70-luvun joulukoristeita. ;)

    Irina: On ne vaan niin ihania nämä meidän joulumuistomme, -tapamme ja -tavaramme! ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.