Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Uutta opittu ja nähty


On melkein viikko vierähtänyt edellisestä postauksestani. Sinä aikana on mökkeilty taas mutta ehditty sentään tutustua Oulun uuteen lankakauppaankin. Sain nimittäin maanantaina vieraakseni ystäväni Marleenan ja yhteistuumin päätimme käydä tutustumassa Lumoavaan Lankaan.



Marleenalla oli kamera mukana ja hänen blogissaan on kuvakin minusta siellä ihastelemassa lankaihanuuksia. Kauniita, ihania lankoja siellä oli, mutta vain pari kerää pääsi mukaani. Ne muuten ovat muuten muuttaneet jo muotoaan, joten jotain esiteltäviäkin töitä minulla on, kunhan saan ne vielä kuvattua. Toivotan tervetulleeksi tämän uuden lankakaupan! Ystävällistä asiantuntevaa palvelua saimme, vaikka ostoksemme jäivätkin tällä kertaa kovin pieniksi.




Enpä muuten malta olla kertomatta minäkin, mitä muuta hauskaa teimme Marleenan kanssa. Ne, jotka ovat käyneet lukemassa OnnenAikaa, tietävätkin jo, että istuimme meidän terassilla kutomassa, kuinkas muuten. Ja ikuistaahan meidän piti tietenkin näin "harvinainen" tapahtuma! ;DD Niinpä Marleena nappasi meistä kuvan itselaukaisijalla. Siitä juohtui mieleeni, että minunkin pitää tuo taito opetella. Tämä kamera on ollut minulla pari vuotta, mutta en ole "ehtinyt" paneutua kaikkiin sen saloihin. Nythän minulla oli mainio elävä opas, niin ei tarvittu opaskirjastakaan. Aikansa Marleena näpräsi kameraani ja etsi oikeaa paikkaa ja löytyihän se, vaikka välillä pelkäsimme kaikkien ohjelmien menevän sekaisin. Mutta ei mennyt. Ja niin hauskaa meillä oli, ettenpä muista, milloin olisimme noin kikattaneet.



Ehdinköhän kuvaan! Olisikohan tämä ollut ensimmäinen yritykseni, joka melkein onnistui.



Nyt ehdin hyvin mukaan!




Mökillä muistin uuden taitoni ja pitihän se kokeilla, vieläkö vanha muistaa. Ja vielähän se muisti ja heti minun piti Marleenalle tekstarilla ilmoittaa opin menneen hyvin perille. Ja taas minä kikatin, nyt yksikseni. Tuli mieleeni äitini käyttämä sanonta "Lapsi on terve, kun se leikkii".





Kuvasin minä mökillä muutakin, esimerkiksi kesän ensimmäisiä kukkasia ja kaunista rusottavaa iltataivasta.




Tämän näyn näin ensimmäisen kerran elämässäni ja olin tohkeissani. Siinä teeri hautoo muniaan. Makasi liikkumatta kuin joku kelottunut oksa tuolla varvikossa pienen katajan juurella. Napsin muutamia kuvia ja rauhallisesti katselimme näkymää, mutta yhtäkkiä teeri pyrähti lentoon ja jätti pesänsä.




Kahdeksan munaa sieltä paljastui. Hetken ihailimme munia kunnioittavasti muutaman metrin päästä ja poistuimme paikalta. Aika vaatimaton pesä on teerellä, muutama höyhen varvikkoon painuneessa kolossa. Lintukirjan mukaan teerikana hautoo 25-26 vuorokautta, joten jos hautominen onnistuu, niin teeriemolla on kesällä kahdeksan poikasta. Me rauhoitamme omasta puolestamme pesän ja toivomme, ettei muita häiritsijöitä pesälle eksy.


Torstai-iltana mökkipaikkakunnalla oli ukkosilma ja sen yhteydessä tuli rankka raesade. Satoi minun peukaloni pään kokoisia rakeita niin, että paikoin maa oli valkoisena. Toivottavasti teeriemo oli pesällä suojaamassa muniaan.


10 kommenttia:

  1. Oi, minkä olet löytänyt:)
    Teeri hautomassa muniaan.
    Meillä naapurin kissat tekevät tuhojaan metsäkanalintujen pesillä :(

    VastaaPoista
  2. Mukavia kesän alun muistoja.
    Luonnon ihmeet ovat puhuttelevia :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin kävin tuolla kaupassa ja tykkäsin todella.Ihania lankoja ja ihana myyjä kun kuuntelee asiakkaitaan -aikoi ottaa selville Vironvillasatakin!

    Voi teillä on taas ollut Marleenan kanssa hauskaa.

    Sinustahan on kehkeytynyt aikamoinen luontokuvaaja!

    VastaaPoista
  4. Minä käytän useinkin itselaukaisinta, kun en viitsi tuota jalkavaivaista ukkoa pyytää aina kuvaamaan valmiita neulepuseroita päälläni. Siinä kun on se 10 sekuntia aikaa asettua paikoilleen, vetää vatsa sisään ja rinta ulos, onko tukka hyvin, lerpattaako neuleen helma jne., niin aika monta otosta yleensä saa ottaa ennen kuin onnistuu. Varsinkin kun ne ensimmäiset yritelmät on yleensä tyyliin jalat tai pää näkyy mutta neulepusero ei. Niin ja veljeni on harrastanut näitä itselaukaisinkuvia jo yli 20 vuotta, hänen pitää saada kaikissa perhejuhlissa se kaikkien läsnäolijoiden yhteispotretti, ja aina saa jännittää ehtiikö veljeni itse kuvaan. ;)

    VastaaPoista
  5. Tuo itselaukaisu pitäisi kyllä opetella, vaikka meillä on isommat lapsetkin aika innokkaita kuvaamaan, voi heitä pyytää. Juniori vasta innokas onkin, toukokuun alussakin otti minusta 2 kuvaa, ensimmäinen kaksoinleuasta ja toinen mahasta, oikein kiva.. ;oP
    Teillä näyttää kyllä Marleenan kanssa olleen niin hauskaa, että ihan kateeksi käy! ;oD

    VastaaPoista
  6. Voi miten kiva löytö tuo teerenpesä ja vielä kuviakin sait otettua.

    Minäkään en ole opetellut tuota temppua kameran kanssa, jonka Marleena sulle opetti, miten sitä ei viitsi opaskirjaa selata?

    Mukavaa kesäkuun jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Kuvista voi päätellä, etä teillä on ollut hauskaa kamerakokeiluissa ja aivan muutenkin ;-))
    Hyvä kuva teerestä ja olet aitiopaikalla seuraamassa hautomista.
    Täällä ei ole fasaani hautomassa, laitoin esteitä pesänteolle.

    VastaaPoista
  8. Leena: Voi niitä kissoja ja varsinkin niiden omistajia, jotka antavat niiden vapaana kulkea!

    Pirle: Ja iän myötä niitä luonnon ihmeitä ihmettelee aina vain enemmään ja enemmän! :)

    Seijasisko: Meillä olikin todella hauskaa! Niin meillä muuten on yleensä aina! ;)

    Mari: Kyllä tuo itselaukaisu on minullekin tuttu entuudestaan jo pitkältä, pitkältä ajalta, mutta tämän kameran systeemiä en ollut opetellut. Ennen vanhaanhan kameroissa piti panna sellainen vaijeri -vai mikä lie- ja sillä sitten napsaistiin kuva. ;D

    Pirjo-Riitta: On se mukavaa, kun sinulla on noita ikiomia hovikuvaajia! ♥ Olen minäkin niitä hankkinut, mutta ovat siirtyneet muualle! ;DD

    Eila: Se onkin muuten kova paikka, että saisi kameran opaskirjasen luettua ja opiskeltua kaikki niksit. :o Miksihän se onkin niin! Sen verran jaksoin syventyä siihen, että pystyn kuvia ottamaan. Pikku hiljaa olen sitten hoksannut: ai, tässä on tuollainenkin toiminto! ;D

    Heleena: Meillä vain pikkulinnut pesivät pihapiirissä ja niistähän on vain pelkkää iloa. Niiden laulukin on hiukan erilaista kuin fasaanilla! ;D Teeren pesä on ainakin kilometrin päässä mökistä, joten ei sitä yhtenään käydä tirkistelemässä.

    VastaaPoista
  9. Voi,kuinka mahtava löytö tuo teerenpesä! ja hienot kuvatkin sait!
    Niin, ja meillä oli taas niin hauskaa ja nauruhan pidentää kaiken lisäksi ikää! Nauretaan lisää! :-DDD

    VastaaPoista
  10. Marleena: Olen edelleen oikein innoissani tuosta teeren pesästä! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.