Uutta opittu ja nähty

On melkein viikko vierähtänyt edellisestä postauksestani. Sinä aikana on mökkeilty taas mutta ehditty sentään tutustua Oulun uuteen lankakauppaankin. Sain nimittäin maanantaina vieraakseni ystäväni Marleenan ja yhteistuumin päätimme käydä tutustumassa Lumoavaan Lankaan.

Marleenalla oli kamera mukana ja hänen blogissaan on kuvakin minusta siellä ihastelemassa lankaihanuuksia. Kauniita, ihania lankoja siellä oli, mutta vain pari kerää pääsi mukaani. Ne muuten ovat muuten muuttaneet jo muotoaan, joten jotain esiteltäviäkin töitä minulla on, kunhan saan ne vielä kuvattua. Toivotan tervetulleeksi tämän uuden lankakaupan! Ystävällistä asiantuntevaa palvelua saimme, vaikka ostoksemme jäivätkin tällä kertaa kovin pieniksi.

Enpä muuten malta olla kertomatta minäkin, mitä muuta hauskaa teimme Marleenan kanssa. Ne, jotka ovat käyneet lukemassa OnnenAikaa, tietävätkin jo, että istuimme meidän terassilla kutomassa, kuinkas muuten. Ja ikuistaahan meidän piti tietenkin näin "harvinainen" tapahtuma! ;DD Niinpä Marleena nappasi meistä kuvan itselaukaisijalla. Siitä juohtui mieleeni, että minunkin pitää tuo taito opetella. Tämä kamera on ollut minulla pari vuotta, mutta en ole "ehtinyt" paneutua kaikkiin sen saloihin. Nythän minulla oli mainio elävä opas, niin ei tarvittu opaskirjastakaan. Aikansa Marleena näpräsi kameraani ja etsi oikeaa paikkaa ja löytyihän se, vaikka välillä pelkäsimme kaikkien ohjelmien menevän sekaisin. Mutta ei mennyt. Ja niin hauskaa meillä oli, ettenpä muista, milloin olisimme noin kikattaneet.

Ehdinköhän kuvaan! Olisikohan tämä ollut ensimmäinen yritykseni, joka melkein onnistui.

Nyt ehdin hyvin mukaan!

Mökillä muistin uuden taitoni ja pitihän se kokeilla, vieläkö vanha muistaa. Ja vielähän se muisti ja heti minun piti Marleenalle tekstarilla ilmoittaa opin menneen hyvin perille. Ja taas minä kikatin, nyt yksikseni. Tuli mieleeni äitini käyttämä sanonta "Lapsi on terve, kun se leikkii".

Kuvasin minä mökillä muutakin, esimerkiksi kesän ensimmäisiä kukkasia ja kaunista rusottavaa iltataivasta.

Tämän näyn näin ensimmäisen kerran elämässäni ja olin tohkeissani. Siinä teeri hautoo muniaan. Makasi liikkumatta kuin joku kelottunut oksa tuolla varvikossa pienen katajan juurella. Napsin muutamia kuvia ja rauhallisesti katselimme näkymää, mutta yhtäkkiä teeri pyrähti lentoon ja jätti pesänsä.

Kahdeksan munaa sieltä paljastui. Hetken ihailimme munia kunnioittavasti muutaman metrin päästä ja poistuimme paikalta. Aika vaatimaton pesä on teerellä, muutama höyhen varvikkoon painuneessa kolossa. Lintukirjan mukaan teerikana hautoo 25-26 vuorokautta, joten jos hautominen onnistuu, niin teeriemolla on kesällä kahdeksan poikasta. Me rauhoitamme omasta puolestamme pesän ja toivomme, ettei muita häiritsijöitä pesälle eksy.

Torstai-iltana mökkipaikkakunnalla oli ukkosilma ja sen yhteydessä tuli rankka raesade. Satoi minun peukaloni pään kokoisia rakeita niin, että paikoin maa oli valkoisena. Toivottavasti teeriemo oli pesällä suojaamassa muniaan.