Huivien vuoro

Minusta tuntuu, että olen jo pitkän aikaa tehnyt pääasiassa sukkia ja ehkä muutamat lapaset väliin. Ei minua sukat vieläkään kyllästytä, mutta jotenkin tuntui olevan sopiva aika tehdä muutamia huivejakin. Ensimmäinen on valmiina, toinen on puikoilla ja ainakin yksi pitäisi tehdä niiden lisäksi, mutta sen voin aloittaa vasta lankakaupassa käytyäni.

Muutama päivä sitten valmistui Eiku-huivi, jonka ohje löytyy täältä Ullasta
Lanka Katia Darling, jonka menekki 100 g, vain pari kolme metriä jäi toisesta kerästä
Huivin suurin korkeus 76 cm ja leveys 152 cm pingottamisen jälkeen

4 mm:n pyöröpuikolla  tikutin aivan ohjeen mukaan.

Sekä ohje että lanka ovat hyvin marinoituneita. Ohjeen taisin printata heti sen julkaisun jälkeen ja lankakin on ollut puolitoista vuotta varastossani odottamassa huiviksi muuttumista. Langan ostin Oulun kässämessuilta v. 2014 huivilangaksi, mutta enää en muista, mikä malli minulla oli mielessä silloin. Lankaa jäi reilu kerä tähteeksi, mitähän siitä tekisi.

Yksinkertainen ja helppo malli, siksi ehkä hiukan puuduttava tehdä. Reunapitsikin yksinkertaista kaksi oikein yhteen ja langankierto koko ajan. Mutta reunan nirkot olivat minulle uusi tapa tehdä nirkkoja. Ensin niiden ei ohje meinannut avautua minulle, mutta kun sen tajusin, niin helposti sekin sujui. Aiemmin olen vain virkannut nirkkoja enkä muista edes kuulleeni neulotuista nirkoista. Taas siis opin jotain uutta.

Värit huivissa ovat kauniit ja voimaakkaat, mielestäni jopa hehkuvat. Tässä lähikuvassa ne ovat lähinnä oikeita, muissa liian sameita.

Huivi on riittävän iso hartioilla pidettäväksi mutta ohuutensa ansiosta sopii hyvin myös kaulaan kiedottavaksi.

Tehdessäni tätä ei minulla ollut ollenkaan tietoa sen tulevasta käyttäjästä. Mutta kun tytär näki huivin, hän kysyi heti "Onko tämä minulle?" On kuulemma juuri oikeat värit hänen takkiin. No hänenpä mukaan huivi sitten lähtikin.