Juhlapäivä

Tänään meillä on ollut aihetta juhlaan, on nimittäin kulunut 50 vuotta häistämme. Kiitollisina yhteisistä vuosista jatkamme eteen päin.

Alla oleva Anna-Mari Kaskisen  runo puhuttelee minua niin paljon, että lahjoitin sen tänään miehelleni. Tunnen juuri noin.

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.

Se ei ole vain hetken huumaa.

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,

se ei kuole, kun maassa on routa.

Se kestää arjet ja pehmeät yöt,

se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.

Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,

jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,

ja aika tuo murheita tupaan,

pidän kädestä Sinua silloinkin,

yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,

jos ehdimme korkeaan ikään.

Olet edelleen minulle suloisin,

ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,

taikka kumaraan selkäsi taipuu.

Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,

taas polvilleen rakkaus taipuu.