Innostavaa lukemista

 Käsityöt, ne minun pääaskareeni, etenevät kyllä, mutta pikku hiljaa. Ja niistä ei tällä kertaa sen enempää vaan palaan niihin, kun saan valmista. Vauhti taitaa hidastua entisestään vieläkin, kun sain eilen mukavaa luettavaa melkoisen kasan.

Tämän kasan hain eilen kirjastosta. Neljä romaania ja  vain hiukan näkyvän Antti Kolin uutuuden Tarkkaile lähiluonnon eläimiä. Lukeminen on minulle toinen mieliharrastukseni käsitöiden lisäksi. Yleensä minulla on aina kasa kirjoja yöpöydällä lukemista odottamassa. Ykeensä käyn kerran viikossa kirjastossa hakemassa lisää luettavaa. Aiemmin ostin paljon kirjoja, mutta ikä on opettanut minut hakemaan kirjat kirjastosta sen sijaan, että kasaisin niitä kotiin.

Eilen aloitin tuon oikealla olevan Lucinda Rileyn Kadonnut sisar, jota olen jonottanut useita kuukausia. Se kun on hyvin suositun Seitsemän sisarta -kirjasarjan uusin osa. Noita kolmea muutakin romaania jouduin odottamaan melko kauan, Talon tytärtä ehkä melkein yhtä pitkään. 

Kadonneen sisaren lukeinen on minulla hyvässä vauhdissa, olen lukenut liki 200 sivua sen lähes 900. sivusta. Tämäkin kirja kuten kaikki aiemmat lukemani Rileyn kirjat tempaavat minut niin mukaansa, etten oikein malta keskittyä mihinkään muuhun. Harmi vain, että kirjailijan kerrotaan kuolleen hiljattain. Mutta tämä sarja kuulemma jatkuu vielä ainakin yhdellä osalla Atlas, joka on Lucindan pojan kirjoittama ja ilmestyy syksyllä 2022.

Kirjasarja Seitsemän sisarta on Rileyn suuren menestyksen saavuttama sarja, jossa kerrotaan Papa Saltin eri puolilta maailmaa adoptoimista tyttäristä. Jokaisesta tyttärestä kertoo yksi kirja ja tämä Kadonnut sisar on sarjan seitsemäs osa.

Jämälankojen kulutusta

Elokuu alkaa olla puolessa välissä, mutta minun elokuun käsityöni eivät juuri ole valmistuneet. Ja siksi postauksiakaan ei ole tullut aikaisempaan tahtiin. Koko ajan olen käsitöitä kyllä tehnyt, mutta valmiiksi olen saanut vain yhden patalapun. 

Melkoisen kasan olen kuitenkin kuluttanut jämälankoja, yhteensä 515 g. Ensin virkkasin isoäidinneliöitä torkkupeittoon ja sitten vielä lopuista jämälangoista patalapun. Nyt ovat pienet jämäkerät kaikki käytetty ja osa isommistakin keristä.

Kaksinkertainen virkattu patalappu lopuista jämälangoista, koko n. 18 x 19 cm

Langanmenekki yhteensä 61 g ja tätä ohjettani mukaillen tein

Tämä on aivan pariton patalappu, mutta saanee parin, kunhan lankavarastooni joskus tulee sopiva määrä jämälankoja.

Kaksinkertaisena tällainen patalappu on jämäkkä ja hyvä suoja käsille kuumia kattiloita tai muita astioita nostellessa. Molemmat puolet ovat eri värisiä vaikka pyrin saamaan samoja värejä molemmille puolille. Lyhyet pätkät virkkasin kokonaan kerralla, mutta kun ne olivat loppuneet, jouduin käyttämään keriä, joita vielä säästelen isompiin töihin. Niitäkin käytin vain enimmillään hiukan yli yhden kerroksen verran kerrallaan.

Nyt pitäisi ruveta kokoamaan isoäidinneliöt peitoksi, mutta mitenhän ja millä värillä sen tekisin. Se on vielä pohdittavana.

Olen muuten nauttinut virkkauksesta erityisesti. Yleensähän se ei ole ollut minun suosikkikäsityöni, mutta nyt se tuntui tosi kivalta. Aina halutti vain jatkaa virkkausta eikä panna käsityötä pois. Alkuun sain jopa hartiaseutuni jumiin, mutta onneksi omalla jumpalla ja venyttelyllä sekkä päivän tauolla se rauhottui. Ja sitten jo muistinkin pitää taukoja ja jumpata. Totesin taas asahin ja pilateksen edut, kunhan niitä vain muistaa harrastaa.

Koko kesän kukkinut pelakuu, kuten olen lapsesta asti kutsunut pelargoniaa.

Hyvää elokuun jatkoa kaikille! Nautitaan vielä kesästä niin kauan kuin sitä riittää.

Patalappuja ja rannekkeet

Hupsista, niin se alkoi elokuukin ja kesä kiitää nopeaa vauhtia kohti syksyä. Lämmintä on ollut, voidaan sanoa jopa "huh hellettä", mitä minä olen oppinut sanomaan jossakin kinkkisessä tilanteessa. Silloinhan se on ollut kuvaannollista hellettä. Tänä kesänä on ollut tosi lämmintä ympäri maan. Monet ovat kärsineet siitä kovastikin. Itse olen oikeastaan nauttinut siitä, vaikka en kovin lämpimästä tykkääkään, niin tämä lämpö on tuntunut pääasiassa mukavalta. Tekemiset on pitänyt valita vain sen mukaan, mitä on jaksanut tehdä. Ja minulle eläkeläisenä se onkin mahdollista. Nyt on jo viileämpää, toivottavasti kesä kuitenkin jatkuu vielä.

Heinäkuussa sain valmiiksi edellisessä postauksessa esittelemäni torkkupeiton lisäksi muutamia pieniä töitä. Nyt on kerrankin sellainen tilanne, että kaikki käsityöt ovat valmiina enkä vielä ole päättänyt, mitä seuraavaksi puikoille. Eiköhän se tässä päivän mittaan selkene.

Ensimmäisenä näistä valmistui taas rannekkeet, jotka päätynevät OYS:aan syöpäpotilaita lämmittämään.

Lanka samaa Drops Alpacaa, josta keväällä tein rannekkeita samaan tarkoitukseen. Langan menekki oli 39 g. puikot ja silmukat kuta kuinkin samat kuin näissä.

Lankaa jäi vielä, joten näitä valmistunee jatkossakin, ehkä seuraavalla mökkireissulla matkakäsityönä. Autossa istuessa näitä on helppo tehdä.

Seuraavaksi aloitin patalapputalkoot. Päätin kokeilla, millaiset patalaput tulee puuvillalangasta. Ostin tarkoitukseen lankaa 400 g ja nyt lankakerät ovat muuttaneet muotoaan patalapuiksi. Kaikki ovat onteloneuleena tehtyjä, siis kaksinkertaiset ja niiden kääntöpuolella ovat värit päinvastoin.

Ensin valmistuivat kuvassa vasemmalla olevat patalaput ja sitten oikeanpuoleiset kukkaiset

Kukkien makuun päästyäni jatkoin niiden tekoa, nyt riitti kaksi kukkaa lappua kohden.

Lanka siis kaikissa Hjertegarnin Cotton 8/8, jota tikutin 3 mm:n puikoilla, menekki vaihteli 93-99, grammaan lapun koosta riippuen. Lappujen mitat 18-19 cm x 19-20 cm. 

Langat ovat väriltään beige ja keskiruskea ja ne ovat lähinnä oikeaa tässä kuvassa. 

 Ja nyt menen tutkimaan lankavarastoani, ehkä joku lanka ilmoittautuu seuraavaksi käyttööni ja kertoo sen, miksi haluaa muuttua. Näinhän käy aina joskus ainakin minulle. 😂

Peitto lopultakin valmis

Sainpa ilokseni valmiiksi parin kuukauden urakkani, jonka aikana en ole juuri muita käsitöitä tehnytkään. Kuten olen jo aiemminkin kertonut, tyttäremme on sairastunut vakavasti ja se vie minun aikaani ja voimiani. Ja käsitöistä ja muista itseni huvituksista sen ajan tietenkin nappaan. Mutta eipä tällä peitolla ollut kiire, kun sitä itselle tein ja helteinen sää lämmitti meitä eikä tarvittu lisäpeittpja.

Hyvin tarkeni istua terassilla kutomassa, loppuvaiheessa oli jo turhankin lämmintä.

Torkkupeitto itselle dominotekniikalla, kooltaan 138 cm x 181 cm. Reunukseen virkkasin kolme kerrosta kiinteitä silmukoita ja kerroksen rapuvirkkausta.

Langat Novitan 7 veljestä kolmea eri väriä, niiden menekki yhteensä 1,7 kg, josta reunukseen virkkaamiseen kului 102 g.

Laput aloitin 43 silmukalla ja puikkona oli 3.5 mm:n pyöröpuikko pituudeltaan 50 mm, myös virkkauskoukku oli 3.5 mm. Tämä yhdistelmä on minusta hyvä.

Dominotekniikan ohjeet löytyvät mm. Ullasta ja Dropsin videolta. Tämä tekniikka on minusta mainio peittojen teossa, kun laput kiinnittyvät toisiinsa seuraavia lappuja tehdessä. Säästyy siis palojen kiinnittämiseltä, mikä on esim. isoäidinlapuilla tehdyssä peitossa melkoinen urakka.

Hyvin on peitto lämmittänyt jo parina iltana palelevia jalkojani, mutta tosikäyttöön peitto pääsee varmaan vasta syksyn myötä. On tuota ikää kai tullut jo niin paljon, että tarvitsen enemmän peitettä esim. lukiessani tai ratkoessani ristikoita. Nehän minä teen yleensä aina pitkällään juuri tuossa kuvan sängyssä.

Peiton värit ovat mielestäni rauhallisemmat kuin kuvissa, johtuneeko kamerasta vai käyttäjästä, joka ei osaa säädellä sitä oikein.

Mukava oli taas tehdä peittoa, vaikka hiukan pitkästyttikin välillä. Olin päättänyt keskittyä pääasiassa tämän tekemiseen ja onnistuinkin siinä. Ainoastaan mökkimatkoilla tein autossa muita pienempiä töitä. Nyt tuntuukin mukavalta keskittyä taas muihin käsitöihin, mutta alitajunnassani taitaa pyöriä peittosuunnitelma. 😄

Heinäkuun ekat

Tervehdys kaikille täällä vieraileville! Miten olette voineet ja jaksaneet tämän helleaallon aikana? Meillä ulkolämpömittari on näyttänyt päivisin varjossa 31-32 astetta ja öisin hiukan alle 20. Sisällä lämpö on onneksi ollut hiukan viileämpää päiväsaikaan, mutta jopa minäkin olen alkanut kallistua ilmalämpöpumpun hankintaan. Olen tähän asti vastustanut sitä, koska olen hyvin vetoherkkä ja saan ilmalämpöpumpuista särkyjä. Ihanaltahan se lämpö tuntuu, mutta kun ei oikein jaksa tehdä mitään. Mutta en valita, sillä niin harvinaisia ja yleensä lyhyitä nämä hellejaksot ovat olleet. Kylmää ja koleaa on paljon enemmän.

Hitaasti valmistuvat käsityöni. Syy tähän on aloittamani torkkupeitto, jonka haluan tehdä mahdollisimman nopeasti enkä siksi tee muita käsitöitä sen rinnalla. Loppusuoralla olen onneksi sen kanssa, mutta vielä menee viikko tai ehkä parikin, riippuen vähän helteistäkin. Kuumalla ei oikein viitsi istua torkkupeiton tekele sylissä.

Juhannuksen seutuna oltiin mökillä ja matkakäsityöksi valitsin taas sukat.

Niinpä sain itselle uudet pistokassukat, joita olen tykännyt käyttää kesäisin pistokkaiden kanssa. Lanka on jotain langanloppua, ehkä Katiaa ja sitä kului näihin 36 g. Silmukoita 56 ja 2.5 mm:n sukkiksilla tein ilman ohjetta.

Nyt olen käyttänyt näitä kotisukkinakin, uuttahan on aina mukava käyttää. Lämmittävät mukavasti jalkateriä, jotka minulla palelevat herkästi, vaikka muuten olisi lämmin.

Mökillä kuljeskelin ympäri ketoja ihailemassa kukkia. Ja kuviakin napsin, vaikka aika samanlaisia ne ovat kuin aiempinakin kesinä. Lempikukistani maariankämmekkäät ja puna-ailakit kukkivat rehevästi. Uutena tulokkaana oli pihatien reunalle ilmestynyt kissankäpälää, jota toivomme näkevämme muinakin vuosina.

Maariankämmekkäät muuttavat aina hiukan olinpaikkaansa ja laajentavat muutenkin elinpiiriään.

Porraspieleen on jätetty puna-ailakkipehko kukkimaan ja silmää ilahduttamaan.

Tämän kesän juhannuskimppuni pirtin pöydällä.

Tästä jatkan eteen päin torkkupeiton kimpussa toistaiseksi. Kaikille hyvää kesää! 🌞

Juhannustervehdys

Eletään mielestäni vuoden parasta aikaa, kun yksi vuoden tärkeimmistä juhlista on käsillä. Onhan juhannusaatto. Olen aina nauttinut juhannuksesta erityisesti, varsinkin hyvän kesäisen sään aikana. Nytkin on sellainen sää ja aurinko paistaa ihanasti ja luonto kukoistaa. Ainoa kiusa ovat nuo hyttyset, joita on turhan paljon meidän ihmisten kiusaksi varsinkin täällä mökillä, jossa vietämme tämänkin juhannuksen. Aina en tahdo muistaa edes sitä, että ihailemani linnut saavat niistä ravintoa.

Käsityöt etenevät kyllä vaikkakin hitaasti ja niihin palaan myöhemmin, kun saan jotain valmiiksi. Paljon aikaani vie totuttelu siihen tosiasiaan, että tyttäremme on sairastunut vakavasti ja on ollut jo reilun kuukauden sairaalassa. Minun elämäni on kaventunut ja hidastunut, mikään ei innosta, mutta päivästä toiseen eletään ja nyt vietetään juhannusta.

Nyt on juhannus näin laulavi taivas, maa,
sitä lintuset livertäen haastaa
Pois painui jo pilvet metsän taa,
niin selkeä on ilma ja kukassa maa.

Näin seisovi kauniina luonto yhä,
sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.
Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,
-Nyt on juhannus!
Tahtoo se riemuiten laulaa.
– Viljo Kajava –

Raitasukat kesän lämmössä

Ihania kesäisiä päiviä on saatu viettää täälläkin kuten kai koko maassa. Yht'äkkiä kaikki kukat puhkesivat kukkaan, linnut pesivät lähimetsän pöntöissä ja sääskiparvet löysivät tiensä heti meidän kimppuun. On ihan kunnon kesä, varjon puolella oleva mittari näyttää päivällä reilusti yli 20 astetta mutta ei onneksi hellelukemia. Tästä minä nautin. Tai oikeammin nauttisin, jos nuo sääsket pysyisivät minusta loitolla, kun istun terassilla kutomassa.

Meidän ainokainen omenapuumme kesän parhaassa loistossaan, joka nyt alkaa karistaa maahan valkoisina terälehtinä.

Omenapuun kukinta on siitä ihmeellinen juttu, että se minun pitää kuvata joka kesä, vaikka kukat ovat oikeastaan aina samanlaiset.

Tässä saman puun edessä seisoin pari vuotta sitten olleen kukinnan aikana.

Samaahan sitä voisi sanoa näistä käsitöistäkin, joiden takia Lankapirttikin on olemassa. Paljolti esittelen täällä samantapaisia töitä vain hiukan eri muunnoksina ja ehkä eri väreissäkin. Ja kaikki pitää kuvata sen sisäisen pakon takia, joka minulla on.

Nyt esillä on ihan perussukat muutaman raidat elävöittämänä, koko 38-39

Langat Gjestalin Jannea ja menekki yhteensä 94 g.

Nämä sukat aloitin kesän ensimmäisellä mökkireissulla, kun sukkia on niin helppo kutoa autossa istuessa. Päätyönä minulla on nyt tällä hetkellä torkkupeitto, jota aion tehdä suht' nopeaan tahtiin ja pieniä töitä välillä vain erityisestä syystä. Automatka esimerkiksi on selkeä syy, kun en viitsi peitontekelettä pyöritellä autossa.

Näissä merkeissä jatketaan. Toivotan kaikille oikein kivaa ja nautinnollista kesää!