Siitä on jo aikaa

Tänään juuri tällä hetkellä, kun tämän postauksen pitäisi ajastettuna ponnahtaa esiin täällä blogissani, on kulunut tasan 40. vuotta siitä, kun esikoisemme näki päivänvalon. Meille syntyi pieni 2730 g ja 50 cm ja pirteä tyttölapsi. Nyt tuosta pienestä kääröstä on kehkeytynyt jo aikuinen nainen, mitä juhlimme tänään ja huomenna sukulaisten ja ystävien kanssa.

Tein tyttärelle lahjaksi huivin, kuten on tapanani ollut muidenkin pyöreitä vuosia muistaa sellaisella. Kauan pähkäilin mallia ja lopulta päätin kysyä häneltä itseltään, haluaako ja millaisen. Ja sain muuten hauskan vastauksen: " Itseasiassa olen jo valinnut mallinkin siihen huiviin!" Eipä siinä sitten muuta kuin lankakauppaan hakemaan sopivaa lankaa, kun värikin oli tyttärellä jo mielessä valmiin.

Malli Kotiliedestä n:o 11/2010 Suklaapilvi, koko n. 180 x 60 cm

Lanka Teeteen Primavera, 75 % merinovillaa ja 25 % silkkiä, väri n:o 1025. Menekki pikkuista vajaa 350 g

Puikot (pyörö-) ja virkkauskoukku 4.5 mm

Huivi on herkullisen ruskea, sellainen suklaan värinen, ja kuvassa väri on aika lähelle oikea. Ohje oli selkeä ja helppo ja työ joutui nopeaan. Kuvio muistuttaa minusta tulppaania tai jotain kellokukkaa. Ja mikä tärkeintä, juhlakalu tykkää huivistaan, kun pääsi sitä jo vähän etukäteen mallailemaan kuvaamisen aikana.

On muuten ollut hiukan lämmintä valmistella juhlia. Nytkin torstaina tätä kirjoittaessani koko päivän varjossa ollut mittari näyttää +33 astetta, sisällä +28. Tytär on kyllä itse kantanut päävastuuun valmisteluista, minä olen ollut vain avustajan roolissa. Meillä on ollut aina tapana valmistaa kaikki juhlatarjottavat itse, mutta nyt päätimme hankkia jotain valmiina, esim. karjalan piirakat, ettei niiden paistaminen lämmitä taloa lisää. Lämpöä kun on riittämiin ilman lisälämmitystäkin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Vielä virkattua

Lopultakin sain rutistettua itseni tärkkäyspuuhiin. Kiitos potkusta Marille, kun haastoi minut kertomaan kauneimmasta virkkuustaani. Niinpä edellistä postausta valmistellessani sain puhtia myös tämän työn loppuunsaattamiseen.

Liinahan on ollut virkattuna jo reilun kuukauden ja odottanut tätä päivää. Kesäkuussa jo kerroin liinasta täällä. Ei minulla mitään erityistä syytä ollut, mutta jotenkin vain tämä työ jäi aina toiseksi, kun käsitöihini tartuin.

Tässä liina on jo päässyt paikalleen meidän olohuoneeseen sohvapöydälle. Tuli aivan sopivan kokoinen ja näyttää ihan mukavalta ainakin minusta itsestäni. Mallin otin lehdestä Lea Virkkausideoita n:o 3. Lankana minulla oli Eldorado Puppets, jota kului 100 g. Ja 1.5 mm:n koukulla virkkasin. Liinan koko pingotettuna on 83 x 43 cm.

Kukkasten toisiinsa kiinnittäminen oli haastavaa. Monen yrityksen jälkeen onnistuin joten kuten, mutta en tiedä onko täysin oikein tehty. Ohje ei oikein avautunut minulle, vaan kokeilemalla päädyin tällaiseen malliin.

Sokerivedellä tärkkäsin taas, kuten yleensäkin tärkkään liinani. Tavallisesti olen keitellyt sokeriliemen palasokerista, mutta nyt kokeilin hienoa sokeria. Kirjoitanpa tähän muistiin itselleni ja vinkiksi muillekin tämän kertaisen kokemukseni.

Keitin sokeriliemeen käyttäen siihen 2 dl vettä ja 1.5 dl sokeria. Kiehui muutaman minuutin. Kun se oli jäähtynyt kädenlämpöiseksi, kastelin *liinojen pitää kastua kunnolla ja läpikotaisin* kaksi tärkättävää liinaa ja puristin ne mahdollisimman kuivaksi. Liemi riitti sopivasti näille kahdelle liinalle, vain tippa jäi jäljelle. Sitten pingotin ne styrokslevyn päälle päällekkäin, kun eivät mahdu siihen vierekkäin. Liinoista tuli hiukan kovahkot, joten seuraavalla kerralla hiukan vähemmän sokeria.

Tämä päällekkäin pingottaminen oli myös kokeilu ja onnistui hyvin. Tosin hidastaa kuivumista ja jatkaa siten pingotusaikaa. Minä ole havainnut hyväksi pingotusalustaksi liinoille yms. tämän kuljetussuojan, joka kotiutui meille talvella uuden kuivausrummun mukana.

Se muuten alkaa heinäkuun viimeinen viikko! Jaakkokin heitti tänään kylmän kivensä järveen, mutta sääennustaja TV:ssa kyllä lupasi, että vielä vedet lämpenevät. On kuulemma tulossa niin lämmin viikko. Joten saamme nauttia edelleeen lämpimistä kesäpäivistä muutaman viileämmän jälkeen. Siispä hyvää alkavaaa viikkoa kaikille!

Kaunein virkkaukseni

Ensinnäkin kiitän kaikkia kommenteista ja kehuista, joita sain eilen esittelemästäni February Ladysta! Kuten tunnettua, tämä neuleblogien maailma on siitä mukavaa, että aina saa kauniita sanoja ja kehuja, kun esittelee töitään. Ja sehän on mannaa ihmismielelle ja siksi kai tämä bloggailu on niin antoisaa. Siis kiitos teille kaikille oikein halien kera! Ja niille, jotka ovat minun laillani jo pitkään mietineet Ladyn tekoa, niin ei muuta kuin Lady puikoille vain. Sitä on mukava tehdä Kristiinan hyvän ja selkeän ohjeen mukaan.

Joku aika sitten Mari haastoi minut esittelemään kauneimman virkkaustyöni. Ei, en ole sitä unohtanut, vaikka Mari ehkä on ehtinyt jo niin luullakin. Olen vain perusteellisesti miettinyt ja pohdiskellut, mikä olisi kaunein virkkaustyöni. Vieläkään en ole siitä oikein varma, mutta tämän kirjoituksen edetessä nostan jonkun muutamista ehdolle kaivamistani töistä tuolle "jalustalle".

Haasteessaan Mari kirjoitti minulle näin: "...pieni haaste virkkaamiseen liittyen, vaikka tiedän, ettet kovin paljon virkkaamisesta tykkääkään... ". Mari onkin näköjään tarkoin lukenut tekstejäni. Olen nimittäin joskus kertonut täällä, etten pidä virkkaamisesta oikeastaan ollenkaan, mutta silti virkkaan. On hiukan sellainen ambivalentti tilanne. Siis se virkkaaminen on jostakin syystä minulle vastenmielinen tekniikkana, mutta niistä virkkaamisen tuloksista minä pidän niin paljon, että virkkaan.

Ja nyt itse asiaan, siis siihen kauneimman virkkaustyöni valintaaan. Päätin aloittaa katselmuksen vanhimmista käsillä olevista virkkaustöistäni. Ne ovat lakanan pitsejä 1960-luvulta, jolloin vielä käytettiin pussilakanan asemesta päällyslakanoita ja niihin virkattiin koristeeeksi pitsit. Niitä lakanoita minulla on joku jäljellä, olleet käyttämättöminä kymmeniä vuosia. En hävitä niitä, koska voin tarvita niitä joskus. ;DD Yhdessä olisi kyllä oikein nättiä pitsiä, mutta lakana pitäisi vähintään silittää ennen kuin sen voisi täällä esitellä enkä nyt viitsi alkaa siihen.

Seuraavaksi vanhin tallessa oleva virkkuuni taitaa olla tyttäreni boncho luultavasti vuodelta 1975. Tämä oli minusta silloin kaunis ja on edelleen. Tehtyy hyvästä villalangasta ja on kestänyt muutaman muunkin pikkuneidin käytön hyvin. Hiukan on vain nukkaaantunut pinta, muuten aiva OK.

Tämä joulunpunainen mitä ei kyllä kuvasta uskoisi, koska kuva vääristää värin pahasti liina on myös jo aika vanha, mutta varmaan vasta 1990-luvulta tai 2000-luvun alusta. Tästä tykkään kovasti ja tämä on käytössä meillä yleensä joka joulu.

Blogiajan virkkauksista kauneimpia taitavat olla muutamat liinat, kuten nämä kuluneen kevään aikana tekemäni pikkuliinat. Tai se yhä tärkkäämistä odottava vähän isompi liina, mutta sitä en nyt laske, kun on vielä siis hiukan keskeneräinen.

Mutta taidanpa nimetä kauneimmaksi virkkauksekseni tämän liinan, jollaisia virkkasin kaksi viime kesänä odottaessani mieleisiä vieraita tänne Lankapirttiin. Annoin liinat siis Eilalle ja Katjalle "menijäisslahjaksi". Silloin syksyllä ajattelin, että pitäisi tehdä vielä itsellekin tuollainen. Se ajatus on jäänyt välillä unohduksiin, mutta nyt tuli taas mieleeni kuvasta liinaa katsoessani.

Ja haastettahan ruukataan jatkaa eteen päin. Ensin ajattelin haastaa innokkan virkkaajan Intsun, mutta Seijasisko ehti ensin, joten haastanpa vaikkapa Irinan blogista Yksi kaikkien ja kaikki yhden langoissa, että saadaan nähdä useampia kauniita virkkuita! En kyllä nyt yhtäkkiä muista, onko Irina esitellyt virkkuitaan, mutta uskon tämän taitavan ja pitkän käsityöuran omaavan naisen tehneen niitäkin.

Ladyni valmis

Se on nyt sitten valmis, minun ensimmäinen February Ladyni! Kauan minä olenkin sen tekoa suunnitellut. Pidempään kuin huhtikuusta 2009 se on ollut mielessäni. Ajatukseni olen dokumentoinut ainakin Kristiinan sivulla kommenttiin, jossa sanon suunnitelleeni ladyn tekoa. Tämän teko tuntui helpolta ja sujui nopeasti ongelmitta, johtuneeko sitten hyvästä suunnittelusta vai Kristiinan hyvästä ohjeen suomennoksesta. ;DD Kallistun kyllä jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja niiaan Kristiinalle kiitokseksi!

Eilen illalla sen tikuttelin valmiiksi ja päättelin langanpäätkin. Tänään sitten höyrytin. Ai niin, nappien puutteen verran on keskeneräinen. Kuvausta varten ompelin nappilaatikostani lähinnä sopivat, mutta nappikauppaan vievät askeleeeni lähiaikoina.

Aika sopivan kokoinen tuli, kun M-koon silmukkamäärillä tein. Halusin tuollaiset puolipitkät hihat. Olen ladyyni ihan tyytyväinen, tosin jotain pieniä muutoksia voisin tehdä tämän kokemukseni perusteella. Ainakin hihat voisivat olla hiukan kapeammat, vaikka olkavarteni ovat melko paksut.

Malli February Lady Sweater koko M

Lanka nimetöntä purkulankaa, luultavasti Novitan Tenneseetä tai vastaavaa, kulutus 425 g

Puikot 4.5 mm pyörö- ja sukkapuikot

Kaula-aukon ympärille virkkasin Mammutin vinkin mukaan rapuvirkkausta, ettei se venyisi käytössä. Kiitokset sinnekin suuntaan!

Joku aika sitten kerroinkin jo täällä tämän langan taustaa ja sen vähyyttä. Kutoessani tätä emmin moneen kertaan, riittääkö lanka vai pitääkö minun keksiä jotain lisäksi. Siksipä tein ensin miehustaa toivomaani minimipituuteen ja jätin silmukat odottamaan. Ja sitten hihaa tekemään. Kun sain ensimmäisen hihan mieleiseeni pituuteen ja laskin langat, huomasin sen riittävän hyvin. Siispä sain rauhassaa tehdä helmaosan valmiiksi lankaa säästelemättä ja sitten vasta toisen hihan teko. Ja lankaa muuten jäikin vielä n. 100 grammaa. Mitähän minä siitä tekisin!

On muuten harvinainen teko, että kudoin itselleni jotain ylävartalon suojaksi. Eikä huiveja lasketa nyt näihin, vaikka nekin hartioita ja yläselkää lämmittävät. Edellisestä kerrasta on niin kauan, etten edes muista sitä. Uskon kuitenkin joskus nuorena kutoneeni itsellenikin, kun kerran muillekin tein puseroita ja villatakkeja. Mutta siitä on vähintään 30. vuotta. Nyt tämä ohje tuntui niin mukavalta, että houkuttelee kokeilemaan sitä ohuemmalle langalle. Saattaapi siis olla, että näitä syntyy täällä jokunen lisääkin! ;D

Muutama sananen vain ja yksi kuva

Suloinen suvi jatkuu! Väliin on satanut vettä ja ukkostanutkin, mutta sitten on taas palattu suveen. Ai niin, olihan se eilen aika vilpoinen päivä, mittari taisi näyttää vain +15. Minä olen nauttinut lämmöstä ja aion nauttia koko lämpimän ajan. Istun keinussa ja kudon. Välillä käyn nyppäsemässä jonkun rikkaruohon kukkapenkistä.

Kutonut olen hiljalleen. Aiemmin olen maininnut tekeväni huivia. Se on nyt kudottu ja langanpäätkin päätelty.

Tällaisena epämääräisenä myttynä se odottaa pingotukseen pääsyä. Jonain päivänä minä sen teen. Loppukuusta tämän pitää olla valmis.

Viikko sitten kerroin täällä purkaneeni liivin ja tekeväni siitä jotain uutta itselleni. Nyt langat ovat muotoutumassa February Ladyksi. Pitkään olen suunnitellut tekeeväni Ladyn itselle, mutta jostakin syystä se on aina jäänyt. Nyt se on siis puikoilla ja toivon vain langan riittävän. Vähän jänskättää! ;D

Hyvää viikonloppua kaikkille!

Sytomyssyjä luovutettu

Tulin vain kertomaan, että 473 sytomyssyä on luovutettu Etelä-Karjalan keskussairaalaan. Asiasta tarkemmin kertoo Taivaanrannan maalari blogissaan. Ja myssykeräyshän jatkuu siellä vielä. Asiasta on uutisoinut myös MTV3 täällä sivullaan ja Yle.fi täällä. Käyhän lukemassa!

Ihailtavaa myssyilyä

Heinäkuu jatkuu edelleen helteisenä täälläkin. Lämpömittarin lukema kipuaa yhä korkeammalle, tänään iltapäivällä meilläkin varjossa koko päivän olleessa mittarissa oli +31. Sisälle olen minäkin siirtynyt kutimeni kanssa, koska sisällä on selvästi viileämpää (vain +26). Vaikka lämpimästä ja auringosta tykkäänkin, haeskelen siis jo viileämpää paikkaa.

Omia käsitöitä ei ole valmistunut. Huivi on tekeillä ja sen esittelen sitten aikanaan. Ja yhdet sukatkin aloitin, nekin valmistunevat joskus. Nyt ei vain niiden teko innosta ollenkaan. Mutta muistatko sadan myssyn Tainan? Hänestä oli juttua aiemmin blogissani täällä. Ja nyt haluan kertoa lisää ja olen saanut siihen luvankin.

Tainahan siis teki OYS:n sytomyssykeräykseen yhteensä 125 virkattua myssyä. Kuva Taina ikuistettuna noiden myssyjen kanssa. Jo myssyjä tuodessaan hän aikoi jatkaa myssyjen tekoa ja hymyssä suin heitti tekevänsä jatkossa 50 myssyä/vuosi. Mutta arvaapa miten siinä kävi! Nyt aikaa on kulunut pari kuukautta ja Taina on virkannut 50 myssyä. Siis yhteensä jo 175 myssyä! Ja tämä tieto on peräisin viime viikolta ja uskon, että joku myssy on valmistunut senkin jälkeen. Taina nimittäin aikoo yhäkin jatkaa sytomyssyjen tekoa. Aivan uskomattoman ihailtava nainen, että tekee ja lahjoittaa näin paljon myssyjä tuntemattomille kanssaihmisille! Siis ilman mitään korvausta! Itse hän on muuten ostanut suurimman osan langoistakin näihin myssyihin, vaikka osa keräyksemme saamista langoista onkin mennyt hänelle.

Alla muutamia Tainalta saamiani kuvia viimeisimmistä myssyistä.

MammaMyyn mallilla Minttu-myssyjä naisille ja...

... Minttuja tytöillekin.

Viuhkaa naisille ja...

... Viuhkaa tytöille.

Taina on nimennyt Modassa 3/2010 virkatun myssyn n:o 44 viuhkaksi, koska viuhkahan tuo myssyn kuvio ilmiselvästi on.

Ja vielä Viuhkaa Janan mallilla, jossa päälaki on tehty eri lailla kuin Modan ohjeessa. Se ei ole niin reikäinen ja se ohje löytyy Seijasiskon kokoamista myssyohjeista täältä.


On tosi monta mukavaa, yllättävää ja mielenkiintoista asiaa mahtunut tähän sytomyssyjuttuumme. Eipä arvattu puoliakaan, kun kampanja polkaistiin käytiin tammikuussa Seijasiskon kanssa. Ja myssyjähän kerätään edelleen, halutessasi lisätietoja, löydät niitä klikkaamalla tuosta oikeasta reunasta haluamasi alueeen kampanjan kohdalta.