Sain vieraan

Tänään minulle pirisikin herätyskello jo varhain.  Tavallisestihan minä herään ihan eläkeläisen aikaan silloin, kun satun heräämään.  Mutta nyt piti olla Oulussa rautatieasemalla klo 9:n jälkeen, kun Marleena tuli aamujunalla vieraaksemme. 

   Marleena opetteli kuviovirkkausta, joka oli hänelle ennestään uutta.  Nyt on sekin hallinnassa.  Meidän kummankin motto voisi olla "aina innolla uutteen", mikä tuli taas koettua.  Huomaathan muuten tuon minun sukantekeleeni viereisellä tuolilla.  Siinä on tulossa uskoakseni viimeiset sukkani tämän vuoden Sukkasatoon. 

Koko päivän meillä oli aikaa pitää kaksistaan neuletapaamista.  Illalla vasta vein vieraani tuonne naapurikunnan puolelle, josta hän jatkaa matkaa läntiseen naapurimaahamme.  Kyllä siinä neuleet edistyivät vaikka suutkin kävivät ja maailman asiat pantiin kohdalleen.



Yhdet sukat kiikutan kohta Perunalaariin ja sitten lähtevät postin välityksellä maailmalle eräälle ystävälleni.  Nämä taitavat olla  minulta 16. pari tähän keräykseen.  Tosin tarkistuslaskenta on suorittamatta.

Malli perussukat omaan tapaani koko 39

Lanka Austermann Step värin:o 151, menekki 65 g

Puikot 2.5 mm, joilla silmukoita 68

Nämä sukat tein melkein kokonaan magic loop -tekniikalla.  Ensimmäistä sukkaa olin kutonut sukkapuikoilla 3-4 cm, kun siirsin työn pyörölle ja jatkoin sillä sukan loppuun asti.  Ja toinen sukka menikin sitten kokonaan pyöröllä.  Ja vaikka työ sujui ihan mukavasti, niin en ole kyllä ollenkaan varma, tulenko käyttämään tätä tapaa kokeiluja enempää.  Noo, aika näyttää.



Ei minulla nyt muuta, joten toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!

Vaihteeksi pari myssyä

Vaikka Sukkasadon korjuu jatkuu edelleen ja sitäkin on tarkoitukseni kartuttaa vielä ainakin yhdellä parilla, niin pari myssyä piti saada tehtyä välillä.  Nämä nimittäin aivan väkisin halusivat puikoilleni.

Olen jo muutamia vuosia sitten tehnyt pojallemme tällaisen.  Nyt miehen sisar halusi omalle pojalleen samanlaisen, kun oli sattunut näkemään poikamme myssyn.  Saman tien sitten suihkin toisenkin samanlaisen myssyn, kun niin mukavalta tuntui.  Menköön vaikka hyväntekeväisyyteen.  

Myssyn malli on oma, pojan kanssa yhdessä aikoinaan suunniteltiin.  Harmaina lankoina käytin nyt ohuempaa Pirkka-lankaa kaksinkertaisena ja toisessa myssyssä oli toinen lanka Pirkkaa ja toinen Nallea.  Musta lanka taitaaa olla molemmissa 7veljestä nimettömältä kerältä.  3.5 mm:n puikoilla mentiin molemmat. Ensimmäisessä 120 s ja toisessa 124 s.  Lankaa kului n. 70 g/myssy.

Tähän myssymalliin olen itsekin oikein tyytyväinen.  Samoin poika tykkää edelleen myssystään.  Tällaisena tummanharmaaalla ja mustalla tehtynä kirjoneuleena on malli mielestäni hyvin miehekäs.  Kutoessa tosin tuli mieleeni kokeilla mallia muillakin väreillä.  Kävisi ehkä sytomyssyksikin puuvillalangasta tehtynä.  Noo katsotaan, ehkä talven mittaan...

Mutta nyt lähden taas sukkien pariin.  Kärkikavennus on ensimmäisestä Step-sukasta odottamassa tekijäänsä.

 

Sukkamaniaa

Minulla alkaa olla aikapula.  Tai ei oikeastaan ole aikapula, aikaahan on ja koko ajan sitä saadaan lisää.  Mutta en meinaa ehtiä tehdä kaikkea, mitä haluaisin.  Sukkamania iski joku aika sitten ja jatkuu vaan.  Vielähän se Sukkasatokin jatkuu, mutta monet muutkin neuleet haluaisivat jo päästä puikoilleni.  Ja monta houkuttavaa sukkamalliakin on vielä tekemättä. 

Pääni pursuu neulesuunnitelmia kuten tämä lankakorini lankoja ja keskeneräisiä töitä.  Vielä keväällä taisin kehua, että minulla ei ole monta neuletta yhtä aikaa tekeillä.  Mutta nyt on!  Ja lisää pitäisi päästä aloittamaan.

Tässä yhteydessä lieneee tarpeen painottaa, että ei kukaan eikä mikään muu kuin minussa itsessä asuva tekemisen pakko on kaiken tämän takana. Siis ne ystävät ja tuttavat, joille olen lupautunut tai jopa tarjoutunut tekemään sukkia tms. älköön luulko, että valitan liiasta työstä.  En ollenkaan, iloitsen tästä tekemisestä kovasti.  Mihin minä joutuisin kaikkien tekemieni sukkien, lapasten ja myssyjen ym. kanssa, jos ei joku niitä haluaisi.

Olen minä sentään saanut valmistakin aikaan enkä vain aloittanut uusia.  Kuluneella viikolla olen tehnyt kolmet sukat.

Tämä kasa on valmistunut tällä viikolla.  Ja kun menevät ensin Perunalaariin, niin olkoot sitten vaikka Rosamundia, kun ovat näin punaisia.

Malli pitsisukat, ohje n:o 64 Novitasta syksy 2010

Koko lapsen 28-29

Lanka 7 veljestä, jota kului 65 g

Puikot 3.5 mm

Tapani mukaan muuntelin hiukan mallia, mutta oleellista muutosta en tehnyt.  7veikasta tulee kyllä aika tuhdit sukat näin pieniin jalkoihin minun mielestäni.  Mutta aikuisen sukat vielä haluaisin tehdä ko. mallilla ja samasta langastakin.

Malli Saltkråkan parin vuoden takaa Ullasta  kokoa 39 

Lanka 7 veljestä, jota kului 115 g

Puikot 3.5 mm

Nämä Saltkråkanit ovat minusta nätit sukat.  Muistaakseni yhdet olen aiemmin tehnyt, mutta enemmänkin voisin tehdä.  Muuten tein ohjeen mukaan, mutta vartta lyhensin. 

Malli palmikkosukat Dropsin ilmaisohjeella kokoa 39

Lanka 7 veljestä, jonka menekki oli 110 g

Puikot ne samat 3.5 mmn sukkapuikot

Näittenkin varsia lyhensi kai yhden, vai kaksi, mallikertaa.  Tällä ohjeellakin olen tehnyt sukkia aiemminkin, taissin teehdä viime vuoden sukkasatoon ainakin yhdet.  Tämäkin malli kuuluu minun suosikkeihini.  

Näitä tikutellessa olen huomannut, että käsialani on muuttunut aiempaa tiukemmaksi.  Ennen 7veikkaa 3.5:n puikoilla kutoessa ei neule ollut näin tiivistä ja jäykkää.  Pitänee siirtyä paksumpiin puikkoihin.  Niin ja tunnustaa pitää, ei minusta taida tulla Magic Loop -tekniikan käyttäjää.  Pari uutta aloitusta olen tehnyt, mutta purkuun on kumpikin mennyt.  En ehkä aivan vielä luovuta, vaan yritän joskus myöhemmin uudestaan.

Sittenpä mennäänkin aivan toisiin asioihin, nimittäin unimaailmaani.  Näin viime yönä kummaa unta, joka oli hyvin todentuntuinenkin.  Jos täällä liikkuu unien selitykseen perehtyneitä, niin kuulen mielelläni selityksiä tälle unelle.  Siis:  Kävelin muka metsikössä, jossa aluskasvillisuuden seassa näin mm. käärmeen, joka näytti lähtevän pois. Minulla oli jalassa vain hyvin avoimet sandaalit. Yht'äkkiä tunsin piston oikean jalkani varpaassa. Siinä oli muitakin ihmisiä ja katseltiin varpaassa olevaa jälkeä ja mietittiin, onko käärmeen purema tuon näköinen. Paikalle tuli eräs entinen työtoverini, joka katsoi myös varvastani ja jälkeä siinä ja tunnisti sen kyyn puremaksi.  Varvas turposi ja muuttuui tummaksi, kynsi nousi pystyyn ja oli kiinni vain toisesta sivustaan.  Lääkäriin lähdöstä puhuttiin, mutta enempää en muista, ehkä uni loppui tähän. Kuitenkin, kun heräsin ja nousin ylös vielä unenpöpperöisenä, mietin mahtaako jalkaan sattua astuessa.  Mitään kipua ei jaloissani ole, mikä selittäisi unen.  Eikä uni mioelestäni ollut panajaisuni, koska mitään ahdistavaa tunnetta tai pelkoa en sinä kokenut.  Päivän mittaaan uni on putkahtanut aina silloin tällöin mieleeni.  Jään siis odottamaan tulkintojanne!

Mukavaa lauantai-iltaa ja kivaa sunnuntaita kaikille!

  Nähkäähän mukaviaa unia!

Kolme kappaa...

Kolme pikkukappaa olen saanut Perunalaariin toimitettavaa.  Vajaa kaksi viikkoa on vielä aikaa korjata sukkasatoa, jotain siis vielä ehdin.  

Monenlaisia suunnitelmia erilaisista neuleista kyllä on sukkienkin lisäksi.  Ja marraskuussahan on sitten Lapaskuu ja silloin sitten ahkeroidaan lapasia.  Minä jo ilmottauduin, tule sinäkin mukaan!

 Mutta siis nämä kolmet lasten sukat olen viime päivinä tehnyt. Tavoitteeni oli tehdä tyttölapselle sukkia kokoa 27, mutta kun sitä sovittavaa jalkaa ei ole käyttettävissä, niin tein useampia erilaisia ja hiukan eri kokoa.  On mistä valita sopivaa.  Kokotaulukoita oli kyllä apunani, mutta jokaisessa niistä on hiukan eri koot.  Kaikissa näissä sukissa on lankana Novita Wool, kun oli toive saada 100% villaa olevia sukkia.  Millaista Wool mahtanee olla sukkakäytössä, onko jollakin kokemusta?  

 Nuo pinkit sukat tein muuten kärjestä aloittaen ja osittain myös pyöröllä yhtä aikaa.  Ai mitenkäkö niin osittain!  No aloitin kärjestä ensin yhden sukan ja, kun olin sitä tehnyt jonkun matkaa, niin tuli mieleen, että olisi pitänyt kokeilla sitä kahden sukan tekoa samalla.  Piankos siinä meni, kun aloitin sen toisenkin sukan ja jatkoin sitten molempia yhdessä.  Kuvassa olen saanut jo varretkin melkein valmiiksi.  Mutta täytyy kyllä sanoa, että ei ainakaan vielä tuntunut tämä tekotapa minun omalta.  Ehkä kokeilen sentään vielä toisenkin kerran.

Tässä viimeisimmäksi valmistuneet sukat.    Tykkään tästä mallineuleesta sukissa, mutta en ole pitkään aikaan muistanutkaan sitä käyttää.  Nyt jostakin putkahti mieleen.  Varsi ja teräosa on kudottu oikeaa toistaen värejä  *1 s harmaa, 1 s pun.*  Punaista väriä on kaksi, tummemmalla tein aina kaksi kerrosta ja kirkkaammalla yhden kerroksen.  Muuten kaikki tämänkertaiset sukkani ovat ihan perussukkia omaan tapaani.

Talventulo otti takapakkia ja sulatti lumet pois muutamia rippeitä lukuun ottamatta, mutta lintujen ruokintapaikalla takapihallamme riittää vilinää.  Tiaiset (tali-, sini- ja hömö-) ja oravat ovat useimmin nähtyjä vieraita.

LumiVillan avajaisissa

Kävin tänään tutustumassa naapurikunnan puolella avajaisiaan viettäneeseen uuteen lankojen ja käsityötarvikkeiden myymälään LumiVillaan.  Sieltä se löytyi tunnelmallisesta punaisesta mummonmökistä hyvien kulkuyhteyksien takaa.  Yrittäjä on valmistanut jo useiden vuosien ajan neuleita myyntiin, mutta laajentaa nyt toimintaa.   Tuotevalikoimassa on itse tehtyjä neuleita lapsille ja aikuisille sekä TEETEE-langat, Pirkanmaan Kotityön, Tekstiiliteollisuuden ja tilauksesta Kauhavan Kangasaitan tuotteet. 
 

Monenlaisia lankoja oli mukavasti ja ne järjestetty kauniisti esille.  Löysin muuten itselleni sopivan langan suunnittelemaani uutta myssyä varten. Monia kauniita neuleitakin oli esillä.  Viereisessä huoneessa, josta en tullut ottaneeksi kuvaa, oli neulomo monine koneineen.

Avajaiskahvit oli katettu pirtin puolelle, jossa yrittäjä Marketta Väliheikki (valkoinen pusero yllään) tarjoili avajaiskahveja ja kertoi suunnitelmistaan ja kyseli kävijöiden toiveita.  Tarkoitus on, että pirtin puolella voisivat käsityöläiset kokoontua yhdessä tekemään erilaisia juttuja.  Marketta toivoi taloonsa vilkasta toimintaa ja siksi kyseli vinkkejä kävijöiltä.  Ensimmäisenä on tarkoitus polkaista neulekahvilatoiminta käyntiin.

Käytettävissä on myös laaja valikoima uusia ja vanhoja käsityölehtiä, joita minäkin selailin kahvin juonnin ohessa.  Ja löysin muuten myssyohjeenkin, jonka sain valokopiona mukaani.

Toivon LumiVillalle onnea ja menestystä! 

Suosittelen liikettä kaikille lähitienoon käsityöläisille. Meistähän se pitkälti riippuu, että saadaan liike pysymään pystyssä ja saadaan nauttia sen palveluista.

Kuten ehkä kuvista jo huomasit, meillä on tänään ollut ihana auringonpaiste, tosin aika viileää.

Sadonkorjuu jatkuu

Talvi lähestyy ja sadonkorjuu jatkuu kiivaana, kun katselee Sukkasadon tuloksia.  Monet, monet ahkerat kädet ovat kärräilleet sukkia kaikkiin kolmeen talvivarastoon.  Vielä on reilut pari viikkoa aikaa saada varastot täyteen.

Minä sain jo alkuviikosta valmiiksi pitkään tehdyt sukat.  Kuvasinkin ne heti ja siirsin kamerasta koneelle, mutta jotenkin sain kuvan kadotettua jossain vaiheessa.  Eilen sitä etsiskelin, mutta ei löytynyt mistään järjellisestä tiedostosta.  Tänään sitten tuoreella uudella lumella kuvasin uudestaan ja tässä ne nyt ovat. 

 Malli ylipolvensukat Sukkasillaan-kirjan ohjetta mukaillen

Koko 39

Lanka Nalle Kukkaketo Sinikelloa, jota kului 210 g

Puikot 3 mm sukkikset

Nämä tein tyttären työkaverille ja ovat neljännet ylipolvensukat, jotka olen keväästä alkaen kutonut.  Saaja toivoi sukista mahdollisimman identtiset, joten parissa kohtaa minun piti ottaa pätkä pois. Pientä heittoa noihin kyllä tuli, mutta ei kyllä herätä huomiota näin kirjavassa kokonaisuudessa.  Ennemminkin tuo raitojen erilaiset leveydet, mikä johtuu sukkien silmukkamäärän muuttumisesta polvesta alaspäin mennessä.

Eilen sitten pääsin tekemään uudenlaista huivia.  Kuten viime viikolla kerroin, Kauhavan Kangas-Aitta on julkaissut kivan lenkkihuivin ohjeen. Tyttäreni halusi sellaisen ja kun häneltä löytyi kaunista lankaa, ei kyllä mohairia, niin lupauduin kutomaan hänelle sellaisen.  Kyllähän hänkin on käsityötaitoinen ja tekee koko ajan jotain itsekin, mutta aina silloin tällöin saan minäkin hänelle jotain tehdä.

 

Malli mukailtu lenkkihuivi

Lanka JitterBug Colinette (100%  merinovillaa)

Puikot talon paksuimmat pyöröt eli 6.5 mm:t

Silmukoita n. 215 ja korkeutta huiviin tuli n. 23 cm

  

Lankaa oli yksi vyyhdillinen ja sen käytin kokonaan.  Hiukan isommaksikin =korkeammaksi olisi huivin voinut tehdä, jos lankaa olisi ollut enempi.  Oli muuten nopeaa työtä, eilisen päivän aikana tuon tikuttelin ja ehdin tehdä muitakin hommia. Väri on kaunis turkoosi, kuvassa hiukan liian sininen.  Tänään huivi on ollut jo käytössä ja kokemukset kuulemma hyvät.

Tällaisesta materiaalista tehtynä huivi ei täysin vastaa kuohkeaa lenkkimoihairista tehtyä, mutta tyttären herkkä iho tuskin kestäisi ko. langasta tehtyä huivia. Colinettehan on ihanan pehmeää ja kutittamatonta.

Nyt jatkan taas sukkien parissa.  Kesken on kahdet sukat kärjestä aloitettuina.  Päätin näin Sukkasadon kunniaksi tehdä muutamat sukat noinkin päin, vaikka en sellaisesta ole oikein tykännyt.  Muutaman parin olen niin päin tehnyt aiemmin ja nyt ainakin nämä kahdet pitää saada tehtyä.  Toinenkin haaste houkuttelee selättämään, nimittäin kaksi sukkaa pyöröllä yhtä aikaa tehtynä.  Heleena Vartahilla-blogissa on asiasta niin houkuttavasti kertonut, että on saanut minutkin kiinnostumaan. Mutta mitään en vielä lupaa sen suhteen, vaan katsotaan, katsotaan...

Nyt kuitenkin toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!  Voi olla, etten päivitä enää ainakaan ennen sunnuntaita.

 

Messukuulumisia osa 2 ensi lumen aikaan

 Sääennustus lupaili jo viime viikolla, että tänään tiistaina sataa maassa ensi lumen.  Kuka lie uskonut, minä en ainakaan, mutta niin vain oli maa valkoisena, kun aamulla heräsin.  Olipa raikkaan valkoista, kun kirkas aurinko vielä paistoi. 



Takapihallamme käy vilske, kun linnut ja oravat siellä ruokailevat.  Mieheni niille huolehtii päivittäin einettä.  Tuore, vasta kaadetun hirven talikin kelpaa, mutta ei enää myöhemmin talvella.

Ja sitten niitä messukuulumisia, jotka ovat tänään pääaiheena.

 Näin maltilliset olivat lankaostokseni.  Vasemmalla minulle uusi tuttavuus, jota ilmeisesti päätyi aika monen muuhunkin lankapussiin.  Uruguailaista MeriSock Hand Painted -lankaa, jossa 95% merinovillaa ja 5% polyamidia. Ohutta lankaa  100 g/423 m.  Ihanan pehmeän tuntuista, tuskin kutittaa.  Yhden vyyhdin ostin, kauniin ruskeita sävyjä, aikeena tehdä itselle huivi.  Sitten Austerman Stepiä ja Fabelia, molempia pari kerää sukkia varten.  Yhdet pyöröpuikot itselle ja tyttärelle bambuiset sukkapuikot, jotka joutuivat heti töihin eivätkä siksi ole kuvassa.



Ostin minä meille uuden saunatontunkin, Viljamin.  Häneen tutustuin kuvan välityksellä jo elokuussa täällä ja heti silloin tehtiin Viljamien kanssa sopimus, että yksi heistä muuttaa meille.  Ennestään meillä on asustellut yksi vähän kalpeampi rotunsa edustaja, mutta hyvin tuntuvat pojat sopeutuvan yksiin värierosta huolimatta.  Sopuisasti myhäilevät, kun lämmintä riittää molemmille. Vilkutukset vain täältä sinne pohjoiseen päin Luigille, Piukulle ja Irinalle, pirteälle kolmikolle, joilla oli taaskin monia ihania tuotteita myynnissä kojussaan.  Ja siinä kojussa kuulkaa sukkapuikot kilisevät vikkelään kaupan teon välillä. 



Minunkin puikkoni kilisivät messuilla vaikkakin huomattavasti hitaammin.  Suuni kyllä kävi siitä edestä, minkä takia minä messuilla viihdyinkin kokonaista kaksi päivää.  Mutta sytomyssyjäkin siinä ohessa yritettiin tehdä. Lauantaina tein tuota siniharmaata niin antaumuksella, että vasta kotona huomasin pari pahaa virhettä. Seuraavaksi päiväksi aloitin uuden ja jätin viallisen odottamaan parempaa aikaa korjaukselle.  Tänään olen sitten viimeistelly molemmat odottamaan OYS:aan pääsyä.  Lanka näissä on Maakarin lahjoittama Mandarin Classic ja malli on ihana TiiQ:n Tähdellinen. 

Nyt on sitten messut messuiltu ja tarinat sieltä kerrottu ja voin keskittyä arkisiin touhuihin. Sen kuitenkin vielä sanon, että mesuuilla sujui kaikki yli odotusten.  Saatiin niin paljon positiivista palautetta ja kohdattiin myssyilystä innostuneita ihmisiä, että voi uskoa myssyjä kertyvän edelleenkin sairaaloihin jaettavaksi syöpäpotilaille.  Yksi tarina lopuksi: Nainen huivi päässään käveli hiljalleen pöytämme ohi, katsoi hyvin pitkään, mutta ei puhunut mitään. Kysäisin, onko sytomyssy tuttu asia, nainen pysähtyi, ensin nyökkäsi ja hetken kuluttua sanoi "Olen saanut sellaisen".  En muista mitä sanoin, mutta toivottavasti osasin viestittää hänelle välittämiseni, montaa repliikkiä siinä ei kuitenkaan enää vaihdettu ennen kuin nainen jatkoi matkaansa.  Vesikierteet nousevat silmiini vieläkin tuota lyhyttä hetkeä muistellessa.