Vielä yhdet

Huomenna alkaa jo maaliskuu! Se on mielestäni jo kevättä ja lumet alkavat sulaa, eikös se lorukin sano, että maaliskuu maata näyttää. Odotan siltä ihania aurinkoisia päiviä niin täällä kotona kuin Äkäslompolossakin, kunhan sinne asti ehdimme.

Taisin eilen illalla saada valmiiksi viimeisimmän käsityöni tälle kuulle. Työn alla olevat sukat ovat sen verran isot ja vasta puolessa välissä, etteivät ehdi valmiiksi ennen puolta yötä. Jäävät siis maaliskuulle.

Mutta tällaiset valmistuivat eilen illalla ja muhivat yön yli tasottumassa kosten liinan alla.  Väri näyttää vähän aneemiselta kuvassa, mutta luonnossa on lämpimämpi väri.

Malli oma mukaelmani Kalajoki-sukista 
Koko 39
Lanka Novitan Nallea, menekki  90 g


Sen verran muunsin ohjetta, että tein tavallisen vahvistetun kantapään ja kärkikavennuksenkin hiukan ohjeesta poiketen. Nämä ovat muistaakseni toiset tekemäni Kalajoki-sukat ja menevät lähiaikoina lahjaksi.


Täältä räntäsateen keskeltä toivotan kaikille ihanaa maaliskuuta!

Haamu liikkeellä

Anteeksi vieraani, jos sait ilmoituksen olemattomasta postauksesta.  Minä täällä vain sähläsin aloitellessani luonnosta saamastani haasteesta.  Palaan asiaan myöhemmin.

Kuva 6/10

10 KUVAA KESÄÄN -haaste!

Taas on kulunut kuukausi edellisestä kuvastani ja on aika esitellä näkymä n:o 6 keittiömme ikkunasta.

Kuukausi sitten näymä oli näin luminen, kun vasta satanutta lunta oli runsaasti puissa.

Äkkiseltään voisi tämän helmikuun kuvan perusteella olettaa lunta olevan vähemmän, mutta jos katsot vaikkapa noita lumesta pilkistäviä törröttäjiä, niin huomaat lumikerroksen olevan paksumpi.  Kirkas aurinkoinen sää ja lumettomat puut saavat aikaan vaikutelman vähemmästä lumesta.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan aurinko nousi tänään Oulussa klo 7:42 ja laski tänään muutama minuutti sitten eli klo 17:21.  Päivän pituus on siis 9 h 39 min. Ilta on jo hämärtymässä  ja lännen puoleinen taivas punertaa kauniisti. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi saaden räystäät tippumaan ja leppeä tuuli puhalteli jo keväisesti.

Metsikössä on ollut rauhallista. Koirien ulkoiluttajia näkyy päivittäin, joskus joku hiihtääkin, vaikka näköetäisyydellä ei ole latua. Lintuja ja oravia vilahtelee joskus, mutta edelleen vähemmän kuin muina talvina.

Jotain vanhaa ja jotain pientä

 Tällä kertaa esittelen pari vanhaa neuletyötäni ja viimeisimmät valmistuneet työni. 

Näitä puseroita olen viime aikoina muistellut moneen otteeseen ja yrittänyt etsiä niistä edes valokuvaa. Kyselin jo veljeni perheestäkin, löytyykö heiltä kuvaa, jossa nämä olisivat heidän poikien päällä. Ja sitten yks' kaks veljen vaimo soitti ja kertoi puseroiden löytyneen heidän varastosta.  Olinpa riemuissani, hyvä, etten saman tien sännännyt heille. ;D

Kudoin nämä puserot muistaakseni talvella 1975-1976 lapsilleni, jotka olivat silloin n. 3- ja 6-vuotiaita. Ohje oli jossain lehdessä, olisikohan ollut Pirkka-lehti, ja sen mukaan tein. Lanka muistuttaa 7Veljestä, jokohan sitä silloin oli markkinoilla. Lapsemme pitivät puseroita muistaakseni aika paljon ja niiden jäätyä pieneksi, ne siirtyivät veljeni kahden pojan käyttöön.

Hirvet on kirjottu silmukoita jäljentäen valmiisiin puseroihin.  Olipa mielenkiintoista tutkia omien käsiensä jälkiä noin pitkän ajan kuluttua. Mutta ihan kelvollista työtä olen näköjään tehnyt silloin, ei tarvinnut nolostella puseroita katsellessa. Lankavalintakin on ollut hyvä, sillä ei puseroissa näy pahoja kulumisen jälkiä eikä nyppääntymisiä.

Nyt puserot pääsevät käyttöön seuraavalle sukupolvelle, siis jo viidennelle lapselle. Pienempi pusero on vielä liian iso vajaa kaksivuotiaalle pojan viikarille, mutta voisi sitä jo käyttää hihat käännettyinä. Ensi talvena on varmaan jo aika sopiva.

Sitten ne uudemmat tekeleeni.

 

 Nämä kolme tiskirättiä olen tehnyt välitöinä helmikuun aikana. Lankana käytin Dropsin Bomull-Lin -lankaa, jossa on 53% puuvillaa ja 47% pellavaa. 5 mm:n puikoilla mentiin ilman mitään ohjetta. Silmukkamääriä hiukan mietin, kun meillä pitää olla isot rätit, etteivät ne huku mieheni isoihin kouriin.

 Ensin valmistui tämä, silmukoita taisi olla 36. Ja hetken mielijohteesta syntyi tuollainen yksinkertainen pitsineule, että rätistä tulisi ilmava ja nopeasti kuivuva.

Seuraavan rätin aloitin nurkasta samantapaisella pitsineuleella.

Sitten kokeilin pyöreää keskeltä aloitettua rättiä. Aiemmat pyöreät rättini ovat lyhennetyin kerroksin tehtyjä, mutta onnistuu se näinkin. Kuuden silmukan aloituksella lähdin liikkelle, lisäykset aluksi 6. kohtaa joka toinen kerros. Jossain vaiheessa tein "ylimääräisiä" lisäyksiä, että rätistä tulisi tasainen. Lopulta niitä kuitenkin tuli liikaa ja rätti poimuilee hiukan, mutta ei haittaa käyttöä.

Yhteensä lankaa kului näihin kolmeen reilunkokoiseen rättiin 85 g.  Olen muuten havainnut käytössä tämän hyväksi rättilangaksi. Siitä tulee rouhevammat rätit kuin jostakin ohuemmasta langasta tai pelkästä puuvillasta, näillä pyyhkii ja kuivaa hyvin.

Terveisiä ja valmistuneita

EDIT. 24.2. Lisäsin loppuun vielä yhden kuvan myssystä

Sain hetki sitten s-postia OYS:n syöpäpolin osastonhoitaja Irma Kinnuselta. Näin hän kirjoitti: 

"Osastolta 51, lastenosastolta, sairaanhoitaja Anna-Maija Mertaniemi pyysi välittämään kiitokset sytomyssyistä sytomyssyjen neulojille. Hän oli iloinen suuresta pipomäärästä, joilla nyt pärjäävät pitkälle.

Samoin kiitän omasta puolestani sytomyssyjen tekijöitä ja teitä "kampanjapäälliköitä". On mukava, että meillä on tarjolla tällainen iloa tuottava asia potilaillemme."

Taas sain hyvän mielen, kun meidän kaikkien sytomyssyilyyn osallistuvien työtä arvostetaan. 

 

 Alkuvuoden käsityöni painottuivat paljolti sytomyssyihin, mutta nyt teen sitten taas enemmän muutakin. Tosin yksi minulle uusi sytomyssymalli pyörii mielessäni niin voimakkaasti, että se varmaan pitää saada tehtyä päästäkseni siitä mielikuvasta eroon. Mutta nyt on esittelyvuorossa yhdet sukat ja villamyssy.

Perussukat omaan tapaani itselle yösukiksi. Lanka ohutta Austermann Step, jonka menekki oli 85 g.  Puikot olivat 2.5 mm:t ja silmukoita varren alussa 68, joilla sain hiukan liian väljät varret omiin jalkoihini, mutta ei haittaa yökäytössä.

Varsi ja jalkapöydän päällinen 3o, 1n resoria, kantapää tavallinen vahvistettu ja kärjessä sädekavennus.

Hiukan säätelin raidoittumista, että sain lähes symmetriset sukat. Minä en mitannut ensimmäisen sukan aloituksen tarkkaa kohtaa, joten toisen aloitin silmämääräisesti arvioiden. Siitä johtuen kantapäähän tultaessa poistin vajaan metrin pätkän lankaa ja taas jatkettiin.

 
Viikonloppuna tapasin veljeni vaimon, joka ihasteli minun omaa myssyäni, jonka esittelin täällä. Ja sain myöntävän vastauksen, kun kysäisin, haluaisiko hänkin samanlaisen.  Sopivia lankojakin minulta löytyi lankakoristani, joten pianhan se myssy valmistui.




Silmukoita tässä myssyssä on 96 ja puikot 4 mm:t. Omasta myssystäni poiketen aloitin tämän myssyn 1 o kiertäen, 1 n -resorilla ja tein tämän yhden kuvioraidan korkeammaksi, koska saajalla on hiukan isompi pää kuin minulla. Lankoina käytin Puro Takkatulta ja teeteen primaveraa (75% merinovilla, 25% silkki), joiden menekki yhteensä 75 g. Puro-kerästä jäi käyttämättä metrin pätkä.

Myssyä ei ole vielä sovitettu saajan päähän, joten on mielenkiintoista nähdä, sattuiko koko kohdalleen. Takkatulta minulla on vielä yksi kerä jäljellä ja siitähän riittää vielä yhteen myssyyn, jos tästä ei tullut sopivan kokoinen.


EDIT. 24.2. lisäsin alla olevan kuvan

Myssy tyytyväisen saajan päässä. Tuli just sopivan kokoinenkin.

Sain tunnustuksen

Sain Kankurittarelta tämän tunnustuksen. Kiitos siitä!

Tunnustuksen säännöt ovat:
Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus
eteenpäin kahdeksalle  blogin pitäjälle, joille kerron asiasta ja heidän tulee
kopioida tuo kuvasymboli blogiinsa.


Hmh, mitähän minä tunnustaisin itsestäni. Olen jo niin moneen kertaan näitä tunnustuksia tehnyt täällä Lankapirtissä, että en taida mitään uutta paljastaa itsestäni. Ja entiset tunnustukseni ovat tuttuja ainakin pitkäaikaisille vierailleni, mutta toisaalta on viime aikoina tullut aika paljon uusia lukijoita ja he tuskin ovat kaivelleet noita vanhoja tunnustuksiani esiin. Taidanpa seurata Kankurittaren kaavaa ja tehdä sen pohjalta omat tunnustukseni.

Siispä tunnustukseni ovat:
1. En erityisesti pidä liikunnasta, mutta pilates ja tanssi ovat poikkeuksia. Niiden lisäksi sauvakävelen silloin, kun laiskuuteni antaa myöten. Pilatestunnilla käyn kerran viikossa ja sen lisäksi teen omatoimisesti liikkeitä kotona. Paritanssi on mieheni ja minun yhteinen harrastus.

    2. Kuvittelen olevani rauhallinen ja harkitsevainen enkä kovin helposti innostu mihinkään uuteen. Minun tulee saada rauhassa harkita asiaa ensin ja sitten voin mennä mukaan.

3. Luen paljon, päivittäin useita tunteja. Historialliset romaanit ovat viime aikoina jotenkin löytäneet tiensä luokseni, mutta nykyajastakin kertovat kirjat samoin kuin elämäkerrat ja runot ovat mieleisiä. Dekkaritkin menevät, jos niissä ei ole kovin raakoja kohtauksia.  Olen oikeastaan kaikkiruokainen kirjallisuuden suhteen muuten, mutta sotakirjat ja muut väkivaltaiset jutut jäävät minulta lukematta.

4.  Luonto on minulle tärkeä. Seuraan kotona päivittäin lähimetsikön elämää. Lapin keväinen luonto on tullut tutuksi ja rakkaaksi jokakeväisten Äkäslompolon reissujen ansiosta. Ja kesällä nautimme Kainuun luonnosta mökin rauhassa.

5. Olen kahden aikuisen lapsen äiti, mutta lapsenlapsia meillä ei ole. Sen sijaan olen isotäti liudalle lapsia ja isoisotätikin parille lapselle, joita pyrin paapomaan mahdollisuuksien mukaan.

6. Sanomattakin lienee selvää, että käsityöt on minulle tärkeä harrastus. Elämäni varrella olen ehtinyt harrastaa sitä melkein laidasta laitaan, mutta viimeisinä vuosina kutominen (lue neulominen) on ollut mieluisinta.

7. Kankuritar sanoo, ettei hän ole romantikko. Entäs minä, sitä piti ihan miettiä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että taidan olla edelleenkin. Tosin se puoli tuntuu latistuneen iän myötä, mutta yhä nautin esim. tunnelmallisista hetkistä ja kauniista asioista. Mutta en minä sentään elä pää pilvissä.

8.  Minun keräilyhaluni on hiipunut vuosien varrella. Saatan kierrellä kaupoissa ja kirppareillakin, katsella ja ihailla, mutta nykyisin tulee vain harvoin halu ostaa jotain kaunista tai ihanaa.

Nyt minä olen taas niin laiska kuten monesti ennenkin, etten viitsi jatkaa tätä eteen päin. Mutta jos joku haluaa kertoilla itsestään, niin nappaa toki mukaasi. Minä tulen mielelläni lukemaan tunnustuksiasi, kunhan jätät siitä minulle tiedon.

Sitä sun tätä

Vielä haluan palata muistelemaan kanssasi hiukan ystävänpäivän sytomyssykeräykseen liittyviä asioita. Pari uutta uutiskynnyksen ylitystä on asian tiimoilta tullut tietooni.


Sain Keminmaaassa asuvalta entiseltä työkaveriltani tiedon, että Kemissä ilmestyvässä Lounais-Lappi -lehdessä on ollut pieni juttu Kemin Marttojen osallistumisesta keräykseen.

 Tänään posti toi minulle oheisen lehtileikkeen. Uutta minulle lehtileikkeessä on se, että Martat haastavat muut Lounais-Lapin alueen yhdistykset mukaan keräykseen.  Hyvä, hyvä!  Kiitos Kemin Martoille ja kiitos Kaisulle leikkeen lähettämisestä!

Toinen uutinen koskee Kanta-Hämeen sytomyssykampanjaa.  Yle Uutiset uutisoi eilen otsikolla Syöpäsairas mies tahtoo mustan myssyn.  Sen jutun voit jutun täältä.

Kolmas asia koskeekin sitten avan muuta. Minä nimittäin sain eilen erityisen ihanan kommentin, vai mitä tuumaatte seuraavasta runosta.

"Matleena myssymaakari mainio,
mestari melkoinen!
Langoista laatii lakkeja
keristä kutoo kullekin
passelin päähän pantavan!"


Pirle sen oli minulle riimitellyt, kiitos, kiitos Pirle sinulle siitä! Olin ja olen edelleenkin haltioissani sen johdosta. Runo minulle, runo minusta, runo, jossa lienee hiven tottakin.

 Se havahdutti minut taas kerran huomaamaan, miten paljon kommentit ilahduttavat bloggaajaa. Sehän ei ole mikään uusi tieto, vaan jokainen blogia pitävä sen lienee huomannut. Tuskin olisi kovinkaan suuri joukko blogeja, jos ei olisi kommentteja. Kommentit tekevät bloggaamisesta sosiaaalisen tapahtuman, niiden välityksellä voidaan vaihtaa mielipiteitä asioista ja syntyy jopa ystävyyssuhteita, jotka putkahtavat tosielämäänkin.  Siksipä taas kerran haluan kiittää joka ainoasta kommentista, jonka olen saanut.  Ja vastavuoroisesti yritän itse lisätä kommentointiani blogeissa, joissa vierailen. Se on jostakin syystä tainnut vähentyä viime  aikoina.